Minä tykkäsin lapsena silittämisestä. Rauta tosin oli sellainen 60-luvun, melko painava, mutta sähkörauta sentään. Nämäkin neitokaiset tykkäsivät silittää. Minä tosin silmä tarkkana vahdin touhua ja tuli sitten mieleeni ne omat lapsuuteni silitystouhut. Äiti minua varoitteli, etten vain pudottaisi kuumaa, painavaa rautaa... Tämä minun rautani ei ole painava. Sen olen ostanut varmaan joskus 80-luvulla. Höyryä siinä ei ole. Se pitää saada suihkepullosta ja nyt olikin sitten niin, että pulloni on uusittava. Se nimittäin roiski vettä enemmän sormille kuin kankaalle. Vieläköhän saisi ostettua sellaisen höyryttömän raudan? En ole yhtään innostunut höyryraudasta. Näen jo mielessäni kuinka joku säiliö vuotaa tai on vähän väliä tyhjä. No, vuotihan se pullokin...
Silityslaudasta sen verrran, että sain sen aikanaan työpaikallani. Eräs asiakas toi omistajalle ja minulle silityslaudat. Ja kuinka ollakaan; äitini oli myös nuorena saanut silityslautansa työpaikallaan.
Onpas valokuvissa ihanasti oikean joulupukin pajan tunnelmaa :)
VastaaPoistaOlipas hauskasti sanottu:) Siltikin nuo muutamien pöytäliinojen silitys ja muutamien koristeiden ja valojen laitto onkin kaikki, mitä tähän mennessä on joulutouhuista tehty. Ai niin, onhan sentään lahjoja ostettu, mutta ei kaikkia vielä. Ruokapuoli on jäänyt melkein miettimättä. En kovin aio tehdäkään, mutta pipareita pitäisi lasten takia leipoa kyllä:)
PoistaAhkerat tytöt. :) Taisi olla samanlainen 60-luvun rauta kuin meilläkin, punainen puukahva, muuten päältä teräksen värinen ja painoi. Minä käytän höyryrautaa ilman vettä, höyry vain on aina pois päältä. Siihin höyryttömyyteen oli aluksi syy oman kaivon rautapitoinen vesi joka teki ruskeat laikut vaaleisiin vaatteisiin ja nyt se on vaha tapa. Suihkepullo tulee niin tottuneesti käpälään. :)
VastaaPoistaTeräksen värinen ja painava oli äidin rauta, mutta muistelen siinä meidän raudasssa olleen mustan kahvan. Kahva ei siinä ollut ilmeisesti puuta; mitä lie ollut sitten. Sitä tänään mietin, että missähän se nyt onkaan. Liekö se meillä vai äidillä. Suihkepullo on kyllä aika kätevä siinä.
PoistaTeillä näkyy olevan enemmänkin noita jänniä samanlaisia sattumuksia suvussa ja läheisten kesken kuten nyt tuo silityslautalahja. Minä tykkäsin silittämisestä silloin kun poikani oli pieni, silitin kaikki hänen alusvaatteetkin tai ehkä se liittyi niihin tuoreen äidin arkiseen onneen <3 Nyt en tykkää yhtään silittämisestä ja vaatteeni kyllä kertovatkin sen sekä pöytäliinat ;)
VastaaPoistaEi mullakaan enää ihan samanlaista innostusta silittämiseen ole. Jotain pieniä pöytäliinoja on kyllä toisinaan kiva silittää. Ja miksei joskus jotain vaatteitakin, kun ei ole kiirus eikä pakko:) Ärsyttävintä ehkä on sen siltyslaudan esiinottaminen ja laahaaminen olkkarin puolelle, paikkaan joka on se paras silityspaikka.
PoistaSilittäminen on oikeastaan ihan kivaa, kun vaan tulee aloitettua, se aloittaminen on vaikeinta...kaivaa lauta eteisestä...silitettävät pyykit yläkaapissa olevasta muovilaatikosta, samoin rauta sieltä kaapista...pienten tilojen ongelmia :) Mutta siten on ihanaa laittaa liinavaate-kaappiin silitettyä pyykkiä! Kesällä silitän joskus kuistilla, ulko-ovi auki :)
VastaaPoistaSe tosiaan on ihan kivaakin sitten kun alkuun pääsee. Meillä kun saa sen raudan ja laudan valmiiksi, niin sitten on etsittävä ne silitettävät arkusta, jossa mulla pöytäliinat on. Kyllähän ne silitettävät sieltä vielä kaivelee, mutta niitten muitten takaisin laitto suht´ siististi onkin jo hankalampaa. Tuollainen kesäinen kuistillä silittäminen kuulostaa kivalta:)
Poista♥ihana apulainen! Mulla silitysrauta myös ilman höyryä ja "vuosimallikin" samaa luokkaa :)
VastaaPoistaVanhassa vara parempi:)
Poista