Reissu länteen: Junamatka

Ehkä ei tämänkaltainen jutunaihe ole yleisesti kovin kiinnostava, mutta palvelee se ainakin omaa sakkia hieman, ikäänkuin pienenä matkakertomuksena.

Meitä lähti poikki Suomen kuusi henkilöä ja koska autoon mahtui vain viisi kerrallaan, oli yhden tehtävä matka julkisilla kulkuvälineillä. Ja menomatkalla se joku olin minä. Minulle oli tytär hankkinut netistä junaliput valmiiksi. Kotoa Joensuuhun asti pääsin omassa autossa, koska nuorimies tuli kyytiin Joensuusta siinä vaiheessa, kun minut oli saatu heivattua juna-asemalle, ja nähty minun junani lähtevän myös.

Ekassa junassa matkalla Pieksämäelle, tuli minua vastapäätä istumaan vanhempi rouva. Jos oikein kuulin, oli hän paluumatkalla jonkun sukulaisen luota, joka oli menettänyt puolisonsa. Jossain vaiheessa rouva mietti, että missähän vaiheessa lipuntarkastus oikein on. Hänellä ei ollut lippua valmiina ostettuna ja yleensä hänen lipunostonsa oli hoitanut joku muu.  Minä sitten mietin asiaa ja aloin olla melkoisen varma, ettei kukaan tule lippuja tarkastamaan, koska kyseessä oli samantapainen kiskobussi kuin Joensuu - Lieksa välillä, eikä lipuntarkastusta ollut näkynyt, vaikka matka oli jatkunut jo hyvän matkaa. Sitten huomattiin, että seinällä (ja jopa lattiassa) oli tekstejä, joissa kehotettiin ostamaan lippu automaatista.  Rouva meni tutkimaan asiaa ja sai sitten sen lippunsa hankittua jonkun ystävällisen nuorenmiehen avustuksella. Netistä ostettua lippua ei tarvinnut automaatissa leimata. Rouva oli sitä mieltä, että hänellä ei olisi junanvaihtoa Pieksämäellä (hän oli menossa Loimaalle) mutta kyllä hänellä kuitenkin oli, koska Tampereelle hänenkin oli Pieksämäeltä jatkettava kuten minunkin. Samoin näkyi siitä junanvaunusta tekevän moni muukin. Minulla oli ollut aika stressinaihe se junanvaihto Pieksämäellä, koska siinä oli vain 11 minuuttia aikaa löytää  oikea raide, josta lähtisi Tampereen juna. Huoli oli kyllä sikäli turha, että se raide kuulutettiin Pieksämäen junassa ennen asemalle tuloa - ja jopa minä huonokuuloinen kuulin sen myös.

Pieksämäeltä Tampereelle lähtevä juna oli IC-juna. Siihen minulla oli istumapaikkakin varattuna ikkunan äärestä. Juna oli aika täysi ja minunkin viereeni istui nainen. Se minua harmitti jonkin verran, sillä olisin mieluusti istunut ihan yksin. En varmaan olisi kehdannut ruveta eväitä kaivelemaan esiin, jollei hän olisi tehnyt sitä ensin. No hyvä, sitten minäkin tein saman tempun, eikä tarvinnut olla nälissään. Jossain vaiheessa tuli tarvis mennä vessaankin, mutta sitäkään en olisi millään viitsinyt. Siinä kohtaa olisikin ollut se käytäväpaikka parempi, niin ei olisi tarvinnut toisen väistyä paikaltaan. Lähdin sitten kuitenkin siihen wc-käyntiin. Ja en ensin meinannut hoksata, missä se wc siinä käytävällä on. Kun se löytyi, hämmästelin se pienuutta, vaikka tokihan tiesin, ettei ne suuria ole koskaan olleet. Mutta yhäkin ihmettelen, kuinka epämukavaa jollain isokokoisemmalla ihmisellä on siellä asioida. Tässä junassa oli sitten se lipuntarkastuskin. "Konnnari" (tuskin ne niitä enää onkaan, vaan jotain junamyyjiä?) tarkasti lipun osoittamalla sitä lippua  kaupan kassan tapaan koskematta lippuun ja kun kuului piippaus, oli lipppuasia selvä. Sitä piipitystä sitten kuului junanvaunusta kerran jos toisenkin.

Tampereella minulla oli Porinjunan vaihtoon ruhtinaalliset 25 minuuttia. Ja taas olin edellisessä junassa saanut kuulla valmiiksi lähtöraiteen. Kun saavuin kyseiselle raiteelle siellä seisoi juna, mutta näin siinä jonnekin muualle menevän junan. Arvelin, että kohta se siitä lähtee ja omani tulee sitten siihen. Ulkona oli kylmä tuuli ja minulla kevyesti päällä. Hetken ulkona odoteltuani päätin mennä vielä sisälle ja sinne mennessäni näin jonkun junahenkilön, jolta päätin kysäistä omasta junastani varmuuden vuoksi, että tuleeko se siihen raiteelle. Hän sittten osoitti vähän edemmäs, että siellä se on. Eli se oli jo siellä, toisen jatkona, mutta en vain ollut huomannut sitä, koska samanvärisiä olivat kummatkin. Onneksi siis kysyin ja pääsin valmiiksi istumaan lämpimään junaan. Tässä junassa sainkin istua penkissäni ruhtinaallisesti omissa oloissani. Jossain vaiheessa rupesi kahvihammasta kolottamaan ja kysäisin lipuntarkastajalta missä suunnassa se ravintolavaunu on. Lähdin oikeaan suuntaan - ja tulin kohta takaisin. Kun en kunnon opasteita nähnyt, niin jätin sikseen. Ehdin siinä käytävän päässä miettiä, että onko se siellä yläkerroksessa vai ovistako pitäisi edetä... En lähtenyt kokeilemaan ovien aukaisua seuraavaan vaunuun... Olisin varmaan tumpuloinut sen kanssa ja saanut hävetä  osaamattomuuttani. Kyllä sitä niin maalaiseksi itsensä tuntee (joka tietysti olenkin) kun ajattelee kaikkia nykyajan lipunostokiemuroita ja nykyaikaisia junanvaunuja. Tulipa ihan mieleen äsken katsomamme elokuva Rautatie,  perustuen Juhani Ahon kirjaan rautatie... Olin kuin Liisa ja Matti junamatkalla...

Kiskobussi Joensuun asemalla

Mutta Poriin kuitenkin onnellisesti pääsin. Ja siellä sitten menin sisälle asemarakennukseen kyytiäni odottelemaan. Sisällä asemalla ei ollut mitään... ei lipunmyyntiä, ei kahviota. Oli vain mainostauluja tulevista hankkeista liittyen uuteen matkakeskukseen. No, oli siellä penkkejä sentään ja  varmaan wc myös. Ja näkyi siellä juoma-automaatteja sentään entisen kahvion paikalla. Tosin en tutkinut tuleeko niistä mitään.  Eikä minun kauaa tarvinnut odotella, kun kyytini saapui, ja pääsin perille Kankaanpäähän.

Joensuun asema

Toinen osa  meidän porukastamme saapui paljon myöhemmin, mutta he olivatkin käyneet siinä välissä muuallakin kyläilemässä.