Reissu länteen: Kylässä ja kotimatkalla

Ensin menimme siskon luokse. Siellä tämä isotäti (minä siis) sai tavata ensi kertaa myös siskon nuorimman lapsenlapsen:)  Ja vähän isomman lapsenlapsen touhuja oli hauska seurata.  Meidän nuorimmaiset puolestaan viihtyivät samanikäisen serkkunsa kanssa hyvin.

Uimarannallakin käytiin, eikä näitä neitokaisia kylmä tuulikaan tuntunut haittaavan, mutta minua, joka rannalla olin heitä vahtimassa, se kyllä haittasi...

Siskon huushollissa olevat kissat kiinnostavat neitokaisia aina kovasti. Minulta välillä kysellään, mistä kissasta tykkään eniten.

Kun sitten tuli meidän aika lähteä äidin luokse naapurikuntaan, oli nuorimmilla kyllä aika haikeat oltavat. Eikä ihme, kun tietää, ettei taas vähään aikaan näe.

Siellä entisessä kotikunnassa  viivähdimme kaksi yötä. Äidin pienessä asunnossa olimme kuin sillit suolassa makuupusseinemme, mutta kyllä sopu sijaa antoi. Ja huonekalujen siirtely:)  Ruokapöytä käännettiin iltaisin toisinpäin, nojatuoli siirrettiin eteistilaan, keinutuoli makuualkoviin... ja näin jäi jopa pieni kulkuväylä keittiötilaan ja vessaan.


Päivisin kävimme useamman kerran kävelemässä. Ehdittiin kirpparillakin pistäytyä. Ystäväni perhe tuli myös käymään ja heidän kanssaan myös kävelimme ja kävimme kirkotkin katsastamassa.  Pomarkussa on kaksi kirkkoa. Vanhassa kirkossa pidetään kesäiltaisin hartauksia, jollainen olisi ollut tarjolla torstaina. Emmepä vain enää silloin olleet Pomarkussa.

Nämä kuvat on otettu sankarihautojen äärellä seisten. Sankarihautojen ääressä on yhäkin vanha omenapuu. Sitä lapsena pohti, voiko siitä omenan syödä... Omenapuun juurella, kolossa, on nyt kuin kukkaruukulle tila. Kun olin lapsi, sankarihautojen lähellä oli vanhoja hautoja. Sittemmin alue otettiin uudelleen käyttöön ja siellä se isänkin hauta on. Kun penkillä sankarihautojen äärellä istuin, saatoin kaulaani kurkottelemalla nähdä isän hautakiven.

Äidin pihapiiristä käsin otin kaksi kuvaa. Ensimmäinen on kauempana häämöttävästä koulun alueesta, jossa näkyy tyhjillään oleva opettaja-asuntola. Toinen kuva puolestaan on äitini entinen työpaikka; navetta, joka oli äidin viimeinen karjanhoitopaikka.  Siellä sitä navetan vintillä tuli aikanaan leikittyä talon lasten kanssa ja juoksenneltua talon pihapiirissä. Me asuimme talon pihapiirin kauniissa pikkumökissä.

Tiistaina iltapuolella isäntä lähti vielä meidän porukan kanssa käymään Reposaaressa (entinen asuinpaikkamme sekin) sekä Yyterissä. Pitihän nuorimpienkin ne nähdä. Ja päästä oikeassa meressä uimaan, ettei tarvitse Pielistä enää mereksi nimittää... Sillä välin minä äidin huushollissa vanhoja valokuvia tutkin. Äidin kanssa meillä oli aika vähäpuheista olo. Emme kumpikaan ole kovia puhumaan ja onhan siinä muutkin vaikeutensa nykyään. Eräällä kävelyreissulla tapasin entisen koulukaverini, jonka kanssa asuimme aikanaan samoissa kerrostaloissa. Ja illalla eräs toinen ystävä tuli vielä siinä äidin asunnolla käymään.

Keskiviikkoaamuna oli sitten kotiinlähdön aika. Nyt oli nuorenmiehen vuoro mennä julkisilla kulkuvälineillä. Hän kulki paluumatkan linja-autolla. Ensin hänet vietiin klo 7 aikoihin ison tien varteen odottamaan Poriin menevää linja-autoa. Siitä hän sitten jatkoi Tamperetta kohti ja sieltä Joensuuhun.  Kun hänet oli saatu Pomarkussa linja-autoon, lähdimme me toiseen suuntaan, eli Kankaanpään kautta Parkanoon jne. Parkanossa poikkesimme Halpa-Halliin. Siitä on näköjään tullut varsinkin lasten toivepaikka. Kun sitten olimme jo iltapuolella lähempänä Joensuuta, päätimmekin poiketa Valamossa. Lintulaankin olisimme menneet, mutta se sulkeutui kohta, joten sinne ei kannattanut enää lähteä ajelemaan. Nuorimmat eivät olleet ennen luostarissa käyneetkään ja nyt kun ohi mentiin, niin käynti kävi helposti. Luostarikäynti teki sitten sen, että nuorimies ehti linja-autokyydillään ennen meitä Joensuuhun. Muuten me olimme olleet "johdossa" matkan ajan.


Joensuusta lähtiessä auto alkoi temppuilla ja tänä maanantaina se oli korjaamolla. Ja tiistaina se sieltä haettiin. Iltasella todettiin, että ei se kuitenkaan ole vieläkään kunnossa. Autovian takia piti minun maanantainen korvapoliaika Joensuuhun perua sekä tyttären samanpäiväinen hammaslääkäriaika. Samoin isännän tiistainen hammaslääkäri. Eilen, siis perjantaina, korjaamolla todettiin, että se juuri vaihdettu osa oli rikkoutunut. Menee onneksi takuuseen.

Saa kyllä olla tyytyväinen, ettei reissun päälle jääty auton kanssa! Ja vähän aihetta (entistä kotikuntaa) sivuten, laitan tähän vielä linkin vanhaan juttuun: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/04/minun-sieluni-hymyt-vastaus.html