maanantai 28. toukokuuta 2018

Lieksan "vaaraisilla" korpiteillä

Teimme pienen kotiseutukierroksen. Lähdimme ajelemaan Kuoran suuntaan. Tuumimme mutkaista ja mäkistä tietä ajellessamme, että jo sellainen tie itsessään olisi nähtävyys. Tie oli sellainen, joka toi mieleen vanhanaikaiset tiet. Välillä oli huikaisevat näkymät kaukaisuuteen sinisille vaaroille, välillä piti nousta vaaran päälle miettien, mitä sieltä aukeaa silmien eteen. Välillä laskeuduttiin alas vaaralta ja mietittiin, että olisipa huimaa laskea siitä pyörällä. Eräs lasku oli niin jyrkkä, että tuntui kuin auto olisi ollut lähes pystysuorassa mäessä. Ympärillä jatkuvasti metsää, joka välillä oli tiheää, toisinaan laajalti avointa.



Muutamia kuvia otin, mutta se mitä silmä tavoittaa, kamera ei osaa tallentaa. Eikä aina kehtaa tai älyä kuvatakaan. Olimme yhdelle vaaralle taas nousemassa. Siinäpä oli laella pakettiauto parkissa ja kolme miestä ährästi ison kiven kimpussa. Ensiajatus oli, että kivi oli ollut tiellä jotenkin tukkeena ja sitä siitä poistettiin. Ei asia niin ollut. Ei ollut tiellä mitään monttua, josta olisi kivi kaivettu pois, vaan jostain muusta syystä sitä tien yli pyöritettiin. Liekö vaikka pihakiveksi ajateltu tai mitä lie. Kun lähestyimme paikkaa, oli kivi juuri sopivasti tien tukkeena, mutta juuri saivat sen siirrettyä niin, että pääsimme ajamaan ohi siitä. Olisi pitänyt pysähtyä jututtamaan, että mikä on meneillään. Joku puheliaampi sakki olisi sen taatusti tehnytkin.



Paperin taakse kirjoitin: "27.5.18  Su. Ajelimme huviksemme kohti Kuoraa. Jossain Särkivaaran lähettyvillä isossa mäessä oli pakettiauto parkissa ja 3 miestä pyöritti isoa kiveä. Saivat juuri siirrettyä sitä sen verran, että päästiin ohi."


Koko kaksi ja puolituntisen kierroksemme aikana, emme nähneet näillä metsäteillä kuin yhden auton liikenteessä ja sen yhden pakettiauton, josta äsken mainitsin. Talojakaan ei ollut montaa. Joskin asuminen olisi siellä haasteellista, niin kesäaikaan se olisi viehättävää, saisi tosiaan olla omassa rauhassaan.

Mutta 40-luvulla tuo rauha häiriytyi pelottavalla tavalla... Osuimme paikkaan, joka oli muistutus siitä. Siitä lisää toisessa blogissani (linkki siihen myös alempana). Alla piirtämäni kuva siitä, kun jo olimme ajelemassa siihen yllätyspoikkeamaamme. Tie oli hyvin kapea ja kulki paikoin ihan rotkon reunalla... Valitettavasti en osannut piirtää kuvaa kuten olisin halunnut, ja tästäkään paikasta valokuva ei olisi ollut sen kuvaavampi.




Tämän takana teksti: "Olimme menossa "Mustalle", "Sormivaaraan", koska näimme kyltin partisaanituhojen muistopaikasta."






Onneksi tuli otettua varoiksi ne kumisaappaat auton perään, vaikka tarkoitus oli vain sievästi sunnuntaiajella... Niitä saappaita tarvittiin täällä.


12 kommenttia:

  1. Kivenpyörittäjän kylä, tuli heti tuo lause mieleen.Eipä monikaan tiedä etsiä tuota nähtävyyttä tuolta korvesta, en itekkään tiennyt, eikä paikalliset ole kertoneet,missä päin lieksaa lie nuo vaarat, myös vuonislahteen mennessä on jyrkkiä vaaroja, siellähän ne karhutkin liikkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli mieleen se Heikki Turusen kirjan nimi:) Ihan mietin, että olisi varmaan hyvin paljon mielenkiintoisia tutustumiskohteita ihan kotinurkilla monessa kunnassa, mutta ihmiset ei tiedä niistä. Ollapa joku taho tai sivusto, jossa olisi kootusti tietoa näistä tämmöisistä.

      Poista
  2. Muistan lapsuus/nuoruus kesiltäni Pohjois-Karjalan mäkiset ja mutkaiset tiet :)
    Joskus on kiva lähteä vaikka "kotiseutukierrokselle), kaikista paikoista ei edes tiedäkkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle itselleni tuli mieleen jotkut lapsuuteni reissut Hämeessä, Luopioisissa, jossa äitini vanhemmat asuivat. Sieltä muistan jonkin kerran, kun linja-auto meni mielestäni hyvin mutkaisia ja mäkisiä teitä, niin että vatsanpohjassa tuntui. Nykyäänhän ne isommat mutkat ja mäet on pyritty enemmän kuljettavilla teillä ainakin oikomaan ja tasoittelemaan.

      Poista
  3. Kotiseutukierrokset ovat kivoja, aina löytää jotain uutta. Ihanaa toukokuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinne:) On kivaa, kun on saatu nauttiä auringosta ja lämmöstä jo näin toukokuussa. Meillä tulee joskus tehtyä tämmöisiä ajeluja. Menneinä vuosina tehtiin enemmän näitä. Se oli silloin, kun kun kukaan lapsista ei vielä ollut koulussa ja saattoi lähteä milloin vain huvitti.

      Poista
  4. Piirroksesi ovat tosi selkeitä ja informatiivisia. Tätä oli myös kiva lukea. :) Joskus pohjoisesta kotiin päin ajellessa tuli kierreltyä tuolla päin ihan vain fiilistelemässä vaarojen yli kulkevia pikkuteitä. Kokemisen arvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kun minä parikymmentä vuotta sitten muutin tänne maisemiin länsirannikolta, oli suuri ihastukseni aihe juuri siniset vaarat ja muutenkin maisemat. Yhäkin tykkään katsella niitä:)

      Poista
  5. On siellä mahtavat maisemat. Talvella tuo tie kyllä on kaikkea muuta kuin mukava ajettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tosiaan minäkin, että jos siellä vaikka joku koulukyydittäväkin olisi, niin kyllä olisi taksillakin kovin haasteellinen hakumatka.

      Poista
  6. Hui mitä mäkiä! Teillähän on vuoristoradat omasta takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ei näillä kuitenkaan yleensä mahanpohjasta tunnu miltään:)

      Poista