Oletko joskus nähnyt pistekirjoituskirjaa, tai kokeillut omilla sormilla, miltä sellainen sormenpäissä tuntuu?
Meillä on tällainen. Aina silloin harvoin, kun se esiin otetaan, siihen tulee asetettua sormet pisteaakkosten päälle ja tunusteltua, saisiko mitään selvää. Ja joka kerta toteaa, ettei sormet pisteryhmien eroja tunne. Taitaisi itku päästä, jos olisi pakko opetella nämä aakkoset tuntemaan. Mutta ehkä on niin, että sormenpäät herkistyisi, jos ahkerasti harjoittelisi.
En yhtään tiedä, mitä näissä teksteissä on. Tämä on kuitenkin ikäänkuin aapinen.
Mietin sitäkin, että kun nykyään on monenlaisia uusia apuvälineitä, niin onko pistekirjoituksen oppimiselle yhä sama merkitys kuin ennen? Nythän voi puhetta erilaisilta laitteilta kuunnella. Mutta kai lukemisellakin silti paikkansa on, näkövammaisellakin. Nykyäänhän esim. lääkepaketeissa saattaa olla pistekirjoituksella jotain kirjoitettuna.
Olen huomannut joissain lääkepurkkien laatikoissa pistekirjoitusta. Tosin en osaa lukea sitä.
VastaaPoistaEn minäkään ole niistä selkoa ottanut, mutta voisi kuvitella, että se lääkkeen nimi olisi siinä.
PoistaKun minulla on näön ja muutenkin silmien kanssa ongelmia, olen monesti miettinyt, miten tärkeä aisti näkö on, ja olen ajatellut, miten rankkaa se olisi menettää. Ei paljon naurattaisi, jos pitäisi alkaa opetella pistekirjoitusta... Onneksi esim. kirjoissa on nykyään paljon äänikirjoja, ja Raamattuakin voi kuunnella puhelimen raamattusovelluksesta, jopa monilla eri kielillä, kun tykkään kielistä. Mutta kyllä pitää olla kiitollinen näköaistista ja toivoa, että sen saa pitää.
VastaaPoistaOnneksi nykyään on paljon kuuntelumahdollisuuksia jos ei voi, tai halua, lukea.
PoistaKyllä aistit on tärkeitä, ja toivottavsti tosiaan saa ne pitää, niinkuin Minnakin tuossa sanoi.
VastaaPoistaSaa olla kiitollinen kyllä, että saa nähdä ja kuulla.
Poista