Neuvottelu...

 Kuvittelin hieman:

- ... Ja sehän on tietenkin selvää, ettei tämä ole hänelle helppoa.

- Aivan. Hän on arka luonne eikä pidä muutoksista. Hän helposti hätääntyy kaiken hänelle oudon keskellä. 

- Näin on. Mutta me pysymme hänen lähellään aivan taukoamatta. Hänen turvaamisessaan ei saa olla hetkenkään taukoa, ja kuulolla on oltava aivan koko ajan.

- Niin teemme. Hän tulee huutamaan meitä avuksi vähän väliä, vaikka ei edes suurta hätää olisi. Hän kun on peloissaan, niin hän ei näe, eikä kuule, vaikka ihan vierellä oltaisiin.

- Häntä täytyy ihan pitää kädestä koko ajan. Otetta ei saa hellittää hetkeksikään hänestä. Hän kaipaa turvaa, mutta ei tajua, että sitä me juuri kaikin tavoin teemme.

- Juuri niin. Hän usein yrittää omilla konsteilla sitä turvallisuuden tunnetta saavuttaa, vaikka tunne on eri asia, kuin oikea turva. 

- Hänet pitäisi saada laskemaan se huppu päästään, joka luo hänelle valheellista turvallisuuden tunnetta. Samoin se omatekoinen pikku maja, johon hän helposti vetäytyy ja sulkeutuu sinne.

- Rakkauden lämpö kyllä sulattaa hänet.

- Niin se on. Mutta näihin puheisiin, näillä mennään.

- Kyllä, näin teemme. On ihana asia, että hän opettelee pikkuhiljaa luottamaan meihin.

....

Semmoinen neuvottelu. Kuvittelin kuinka taivaassa saatettaisiin matkalaisesta keskustella:)