Aika kökelö, paremminkin etäältä katsottava... - ja arjen "kökelöä"

Eilen olin nähnyt sellaisen peltoaukean, josta sen nähdessäni  ajattelin, että tuon haluaisin piirtää. Eipä juuri ole ollut piirustusintoa pitkään aikaan  Sekin tarvitsee jonkin innostuksenlähteen siihen. Mutta tuo mainittu aukea oli sellainen. Vaan jo nähdessäni tiesin, että hankala innostuksen kohde, koska  piirrettäessä ei olisi muuta mallia kuin äkkiä auton ohi kiitäessä katsottu.  Yritin kuitenkin jotain sinnepäin...  

Tuli näitä kuvia ottaessa mieleen, että katselusuunnallakin on merkitystä. Ja mietin, että kun taiteilijat taidenäyttelyihin töitänsä laittavat, niin miettivät varmaan tarkkaan tällaisetkin asiat. Tai jos ei taiteilija itse, niin ehkä joku joka niitä esille laittaa.

---

Katselusuunnastapa tuli nyt mieleen ovikatos, joka on puolisentoista vuotta ollut poissa ulko-oven päältä. Se on laitettu nyt paikalleen taas. Siinä on  juuri tuo katselukulmailmiö. Koska pihatiemme tulee vinosti taloa kohti, eikä ovenkohtaa näe suoraan edestä, tulee vaikutelma, että katos  ei olisi suorassa. Tuo liittyi nyt siihen puolitoista vuotta sitten aloitettuun remontiin, joka on kesken kuitenkin vieläkin. Ja uusia ongelmia ilmaantuu talon kanssa, joita pitäisi saada korjattua, mutta joihin ei ole näkyvissä mahdollisuutta. On jo jouduttu pohtimaan asumista muualla. Joten saa rukoilla... Kuten sitäkin, että autoasiamme järjestyisi. Se ei mennyt katsastuksesta läpi parisen viikkoa sitten ja sen korjaaminen ei ole enää järkevää. 

Kävimme viime viikolla koeajamassa yhden autoyksilön, joka vaikutti hyvältä usealla tavalla. Koeajo oli kohtuullisen lyhyt ja "huvittava". Meitä oli siinä isäntä, poika ja minä. Puhuttiin jotenkin  niin, että sisäilmakin on  autossa niin raikas... Meni hetki, kun nenäni oli haistavinaan jotain muuta. En kuitenkaan sanonut mitään. Mutta hetken päästä toinen autossaolija otti sen puheeksi. Sitten alkoi olla ikäänkuin käryä. Ainahan vilkkaassa liikenteessä voi tietysti  autoon tulla muualtakin krääsät sisälle. Olimme palailemassa jo koeajokierrokseltamme, kun näkyi ensi häivähdys savua... Jouduttiin pysähtymään liikennevaloihin ja savu tuli nyt selvästi auton vasemman etupyörän kohdalta. Olipa "kiva" odotella valojen vaihtumista siinä tilanteessa!  No päästiinhän siitä sitten ja kiireesti kurvatiin autoliikkeen pihaan. Joku siellä sitten sanoi, että jarrukengät juuttuneet. Lupasivat tietysti korjata sen seuraavana päivänä.   Sinne jäi se auto, ja vielä on näkynyt olevan ostajaa vailla, koska on autoliikkeen sivuilla yhä.  

  

Rekkari keksitty. Eikä auton mallikaan ole kuin piirtäjän kynän hahmottelema, kun ei ole kovin tullut autoja piirreltyä. Hieman huvittavakin seikka siinä, että juuri siihen autoon silmämme iskimme oli se; että se oli juuri sitä merkkiä ja mallia, jota  meille oli vähän aiemmin suositeltu, jotta ei niin  ruostuisi ja olisi varaosat edullisempia. Meillä on ollut useampi Mazda, joista olemme kyllä  tykänneet. Mutta niissä on ollut se huono puoli, että ne on yleensä ruosteen takia jouduttu hylkäämään, vaikka auto vielä päältä olisi ollut kohtuullisen hyvän näköinen. Nyt sitten katselimme niitä muita merkkejä.