Eilen mentiin linjurilla asioille. "Linjalla" - niinkuin täällä sanotaan.

 Kun auto on vielä Lieksassa, niin eilen piti ottaa isompi auto käyttöön, eli linja-autolla mentiin. Kyyti molempiin suuntiin  meiltä kahdelta oli kyllä tällä kertaa ällistyttävän halpa, kun muistelee, mitä ennen on otettu. Vähän ennen seitsemää lähdettiin kävelemään "pysäkille", vähän yli puolitoista  kilometriä.  Siis ei mitään pysäkkiä ole siinä kohtaa ison tien varressa, vaan ne olisi siitä meidän otto/jättöpaikasta n. 5 km:n päässä.., menee sitten Lieksaan tai Joensuuhun. Mutta se risteys on koulukkaidenkin pysäkkinä toiminut. Täällä otetaan/jätetään pysäkkien väleillläkin, kun välimatkat voi pysäkeille olla pitkät. 

No, linja-autossa ei montaa ihmistä ollut! En voinut olla ihmettelemättä, ettei koululaisiakaan ollut kuin ihan muutama omamme lisäksi. Siinä kyydissä istuessa tuli mieleen, että ei tosiaan ole kannattavaa firmalle ajaa lähes tyhjää autoa edestakaisin... Mutta onneksi sitä kuitenkin vielä julkisista varoista rahoitetaan, eihän tuota muuten kulkisi mikään linja. Mutta vähitellen ne vuorot on vähentyneet ja se taas tekee sen, että se entisestään vähentää linjoilla kulkevia, kun vuorot ei sovellu, odotteluajat voi olla pitkiä, tai sitten asiointiaika voi jäädä liian lyhyeksi. Mutta yksi linja-autokyytiläisten, ym., asemaa kurjistava seikka on se, että "kaikki" linja-autoasemat/matkahuollot/juna-asematkin ovat monilta paikkakunnilta kadonneet. On vain pari katosta, jos edes sitäkään. Innostu siinä sitten käyttämään julkisia kulkuvälineitä🙄 Matkojen maksamisesta/aikataulujen etsimisestäkin on tullut varsinainen sekamelska ja salapoliisityö. Meillä sentään voi vielä matkan maksaa käteiselläkin, mutta joka paikassa sekään ei onnistu.

No, itse linjassa istumisesta sen verran, että oli siinä kyllä leppoisaa sitten istua ja ihailla maisemia, jotka näki tietysti hieman korkeammalta nyt. Vähän eri näkökulma sillä tavoin maisemaan. Mutta ehti siinä muutakin katsella. Mennessä katselin, että mistähän maasta se tämäkin auto on tullut, kun oli ohjetekstit jotain muuta kuin suomea; ei ollut svenskaakaan, vaan jotain samantapaista. Arveltiin sitten, että norjaa tai tanskaa. Joskus aiemmin oli - eri firmalla - entisiä virolaisia autoja.

Kun sitten paluumatkan linja - sama yhtiö, mutta  erilainen auto, erilainen kuski - oli jättämässä meitä isännän kanssa siihen paluu"pysäkillemme" pikkutien päähän, totesi kuski, ettei hän olekaan ennen siihen kohtaan ketään jättänyt. Mutta aamuisin ajoi kuulemma siihen aikaan, että on tyttäriä kyytiin ottanut tien toiselta laidalta.  Tämän auton kuski oli sellainen  lupsakka nuorenpuoleinen mies. Hänen naurunsa ja jutustelunsa kuului jo sinne auton ulkopuolelle, kun odottelimme omaa vuoroamme autoon nousulle. Kun isäntä meni edeltä ja hoiti maksuhommat, huomasi hän heti vain yhden maksun otetun ja sanoi siitä. No kun kuski oli sen ottanut ja pääsin autoon, tokaisi hän leikkisästi, ettei jätetä minuakaan kyydistä😃 Kun palatessa vielä matkustajia sitten Lieksassa odoteltiin, niin kuskin jutellessa ihmisten kanssa, tuumin mielessäni, että siinä on jotain sitä "linja-autossa on tunnelmaa" - tuntua. Ja tuli mieleen vuosikymmenten takaa joku lupsakas kuski, joka osasi puhua nuorillkekin. Ei tämä puhelias kaverikaan ajossa puhellut. Ei siinä toisessakaan kuskissa, hiljaisessa, ollut mitään vikaa. Monenlaisia tarvitaan.

Kyydistä jäätyä, loppumatkan kävely kauppakassien kanssa vei meiltä vähän yli puoli tuntia. Kotona oltiin kauppa/asiointireissulta n. klo 11. Ostokset oli meillä nyt mietitty silläkin tavoin, että olisivat olleet mahdollimman kevyitä kantaa. Polkupyörällä periaatteessa voisi niitä kuljettaa, mutta ison tien varteen ei viitsi niitä jättää. Mietin aiemmin jo sitäkin, että vanhojen lastenrattaiden pyörästö tavarakoreineen olisi kyllä käytettävissä. Ilmeisesti tätä nyt jonkun aikaa kestää. Vielä ei autosta ihan tarkkaan tiedä, kun korjaamolla on  ruuhkaa jo sairastumisen takiakin.