Kun se valtava ennakkoperintö siinsi perillisen mielessä...
"Jeesus sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: "Isä anna minulle osuuteni omaisuudestasi! Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää." Luuk. 15:11-13 KR-92
Ja sitten hän tuli takaisin, kun mitään ei enää ollut jäljellä...
Se pyyntö saada isän eläessä kenties jopa puolet omaisuudesta! Hän siis pyysi kenties puolta isänsä omaisuudesta; isänsä vielä eläessä! Mitähän isä ajatteli siitä? Ei varmaan tuntunut kivalta. Ja varmaan arvasi mitä tuleman pitää. Mutta antoi silti - koska rakasti poikaansa niin paljon, että tahtoi luopua omastaan. Isänhän se kaikki silloin vielä oli. Mitenhän se kaikki mahtoi tapahtua? Pitikö myydä jotain, jotta saatiin rahaa kasaan, vai miten se meni? No, se ei ole niin oleellista tietääkään.
Ei ihme, jos veljeäkin korpesi! Vaikuttihan se hänenkin oloihinsa, kun suuri osa isän omaisuudesta meni. Jonka eteen hänkin oli varmaan jo työtä tehnyt. Vanhempi poika ei oikein sisäistänyt sitä, että loput omaisuudesta olikin sitten hänen...
Mutta julkeutta isää kohtaan oli se nuoremman ennenaikainen halu niin suuri osa isän omaisuudesta saada etukäteen, ja lähtö...
... ja paluu?
Mutta isän rakkaus oli sama vielä paluun hetkelläkin♥️ Hänhän oli antanut molemmille pojilleen sydämensä♥️ Sama koskee meitäkin...♥️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti