Tämä on sitten se kuva...

... jota pari päivää sitten mietin tehdäkseni. Jotain aiottua, jotain uutta...

Minulle tulee joistain asioista aina välillä mieleen kuva, jota sitten  paperillekin yritän saada. Tehdessä asiat vain usein muuttuvat jollain lailla, syystä tai toisesta. Usein syynä on se, etten yksinkertaisesti osaa tehdä alkuun ajateltua. Joskus kuvat vain muuten muuttuvat. Tässä on alkuun aiottuna kulkija tiellä, ja se, joka jo edempänä kulkijaa odottelee; vaikka kulkija ei sitä vielä metsän pimennossa näe. Kuva oli alkuun mielessäni mustavalkoinen. Mutta tämmöinen siitä tuli. Outo kuvahan tuo on. Siihen tuli vielä tuo haarautuva tie, jolla Valkeus neuvoo suuntaa. Kuva vaatii selityksen:

Tämä kuva-ideahan siis alkuun tuli luetuista jakeista, jotka minua sinä aamuna ihastutti. Sehän oli rohkaiseva näkymä, että edellä ollaan jo vastassa, odottanassa ja ohjaamassa. Näistä jakeista varsinkin:

"Viisaus ehtii niiden edelle, jotka sitä kaipaavat, ja ilmaisee itsensä heille." 

"Vaikka joku aamuhämärissä kiirehtisi etsimään sitä, ei hätää: se istuu jo ovensuussa." 

"Viisaus kulkee kaikkialla ja etsii niitä, jotka se voi katsoa arvoisikseen. Mielellään se näytttäytyy heidän teillään, ja milloin he sitä ajattelevatkin, se tulee heitä vastaan." 

Viisauden kirja (apokryf.) 6:13,14,16  KR-92