Pihapiirin lintusia

 Siinä niitä jälleen on, vähän isompia lintuja pihassa käymässä. Nämä olivat pihassa parisen viikkoa sitten.

Muuten ne pihan lintuvieraat ovatkin olleet ihan pikkulintuja enimmäkseen. Joskus odotetaan omaa vuoroa ihan rauhassa, mutta usein on kiire päästä syömään ja ajetaan toinen ruokapaikalta pois.

Kun talipallot saatiin nuorimmaisten toimesta paikalleen, on lintuja riittänyt seurattavaksi. Itse olen aivan onneton lintuja tunnistamaan, mutta nuorimmaiset ovat niin kiinnostuneita, että ottavat selvää niistäkin, joita eivät ennestään tunne.

Tämä hömötiainen on ihan haamun näköinen puussa kököttäessään.

 Tässä jo sopu antoi sijaa, että sovittiin yhdessä syömään.

Hyvää keskiviikkoa:)

(Olisi tehnyt mieli toivottaa ihan lennokasta keskiviikkoa, mutta  ehkä vähän rauhallisempi on  sittenkin parempi:)

 

 

Kaksoiskekkereitä tässä pidetty

Eilen jo iltasella pidimme pientä juhlintaa  kaksoiskekkereinä isäinpäivän tiimoilta ja siihen yhdistettiin minun "vuottenvaihtumisjuhlintakin".

Lapset sitten lahjoivat meitä; saimme kortteja, karkkeja ja muutakin. Kakkupohjan tein minä ja tytär teki sen muuten ja koristeli sen.

Miksi sitten jo eilen juhlimmekin? Tänään nuorison on taas lähdettävä omilleen, joten eilisilta oli siten "ehjä".

Minun päiväni on oikeasti vasta huomenna. Minulla tulee silloin täyteen "riemukuplaikä".  Ai mikäkö?  No... jos olette katsoneet elokuvia Riemukuplasta; autosta, jonka kyljessä on numero, niin tiedätte:)  Sain nuorimman tekemänä sellaisen kortinkin, jossa on kyseinen ajopeli:)

Ja jännä juttu muuten, perjantaina, kun olimme kaupungilla, siellä näimme liikenteessä sellaisen nykymallisen, valkoisen kuplan, johon oli todellakin maalattu ne Riemukuplan raidat ja numero kylkeen! Liekö auton omistaja sitten oikein Riemukuplafani...

Mitä kuuluu?

Tuollaisen kysymyksen kun saa vastaansa, siihen yleensä vastaa, ettei tänne mitään ihmeempiä... Mikä usein onkin ihan paikkansapitävää. Ja jos jotain erikoisempaa sattuisikikin olemaan, niin eipä sitä välttämättä ruveta selvitystä tekemään, mitä oikein on meneillään. Tulipa tässä vain joku päivä mieleeni, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään ihan arkipäivistämme. Useinhan meillä on elo aikamoista hiljaiseloa. Lapset koulussa, nuoriso omillaan ja me isännän kanssa kaksistaan kotona.

Nyt kun tuli talvi ja kylmä, niin ei ole juuri tehnyt ulos mieli mennä. Minä aamulla saatan nuorimmat taksiin tuttuun tapaan. Nyt on voinut reput vetää pulkalla postilaatikolle, kun on sitä lunta. Eilen aamulla oli  hieman yli nilkkojen. Meillä oli eilen  iltapäivällä kirppistavaroiden haku. Aura ei ollut käynyt, joten vähän jännitti päästäänkö takaisin tänne ylös iltahämärissä kaikkien kauppaostosten, kirppistavaroiden ja kirjastolainojen kanssa. Onneksi sitten päästiin. Olisi ollut aika tylsää kävellä ylös vaaralle, ensin hakemaan pihasta pulkkaa ja sitten palata takaisin rahtaamaan tavaroita pulkalla pihaan. Ja itseasiassa pulkkia olisi siihen touhuun saanut varata useampiakin, koska eiväthän ne olisi yhteen tai edes kahteen mahtuneetkaan.

Mitä muuta sitten tällä viikolla? Yksi silmiinpistävävin juttu on ollut nuorimpien lintuinnostus:) He vaativat jo joitakin aikoja sitten, että pitäisi ostaa talipalloja linnuille. Niitä ostettiin, mutta ruokintaa ei heti aloitettu, kun arveltiin, että vielä sapuskaa löytyisi muutenkin. Viime viikolla tytöt saivat sitten luvan laittaa talipallot ulos. Ja kyllä siellä lintuja onkin riittänyt. Ja me sitten sisällä ikkunan ääressä  niitä tuijottamassa. Jopa minäkin, vaikka en mikään lintuintoilija ole, olen häärännyt ikkunoissa kamera kädessä. Mitään kunnollisia kuvia linnuista on aika vaikea saada, koska ne eivät kovin paikallaanpysyviä ole ja sitten yrittää metsästää aina parempaa kuvaa... Tytöt ovat selvittäneet niidenkin lintujen nimet, joita ei ole ennestään tiedetty. Yksi sellaisista oli harmaapäätikka. Muita kävijöitä talitiaiset, sinitiainen, hömötiaiset, töyhtötiaiset.

Mitä kirppistouhuun tulee, niin meillä oli kahden viikon myyntiaika. Oli tarjous, että yhden hinnalla sai kaksi viikkoa. Isäntä niitä kirppistavaroita on lähinnä viime vuosina jaksanut laittaa. Minä sitten jotain vaatteita saatan laittaa ja yleensähän niistäkin saa suurimman osan laahata takaisin kotiinpäinkin.  Yksi hame ja jakku meni nyt vaatteista kaupaksi. Ja ne myin yhteishinnalla. Olisi ollut ärsyttävää, että toinen olisi mennyt ja toinen jäänyt. Vaikka ne oikeasti eivät olleet yhteenkuuluvia, ihan eri materiaalikin, niin ne olivat silti minulle yhteenkuuluvat.

Mitäs muuta sitten? No, keskiviikkona oli vähän jännittävämpi päivä. Tyttärellä inssiajo... Se tapahtui autokoulun autolla, koska sillä meidän autolla, jolla isäntä ajo-opetusta antoi, ei voinut enää ajaa. Muutaman opetustunnin tytär autokoulussa jo aiemmin ajoi. Nyt sitten keskiviikkona oli ensin yksi ajotunti ja sitten heti sen jälkeen inssi. Ja ajokortin haltijahan siitä neitokaisesta tuli:)  Tuntuu kummalta, että isommat on jo niin isoja... Joskus aiemmin jo mietin, kun olin nuorison kyydissä, he etupenkeillä ja minä takapenkillä, että on osat vaihtuneet... ennen oli lapset takana ja vanhemmat edessä, nyt jo välillä toisinkinpäin, että äiti onkin siellä takana:)

Onhan se ihan hullua...

Onhan se ihan hullua väittää, että vanki katoaa, vaikka nukkuu kaksilla kahleilla sidottuna, kahden vartijan välissä  ja vielä ovilla ja portilla on vartijat!  Eipä ihme, jos vartijoille tuli aika hätä, kun heräsivät... Millainenhan säpinä siitä alkoikaan. Mutta kuinka kaikki oikein kävikään...

Herodes oli saanut tarpeekseen niistä, jotka julistivat sen  "yhden" nousseen kuolleista. Sitä hillitäkseen, hän otti yhden heistä kiinni ja antoi mestata hänet. Se näytti olevan kansalle mieleen ja hän otatti kiinni vielä toisenkin. Tälle asetettiin niin tiukka vartio, neljän nelimiehisen vartijan voimin, ettei taatusti ole mitään mahdollisuuksia sen poppoon yrittää mitään. Pääsiäisen jälkeen tämä pääsisi hengestään varmasti.

Tuli sitten se viimeinen yö. Vanki nukkui kaksilla kahleilla sidottuna kahden vartijan välissä  ja ovellakin seisoivat vartijat. Tiukka oli siis vartio kaikinpuolin. Yön pimeydessä selliin tuli kuitenkin joku!  Sinne tuli myös valo ja  se "joku" tyrkkäsi vankia kylkeen herättääkseen hänet.  Vanki heräsi ja hänen käskettiin nopeasti nousta. Silloin putosivat kahleet hänen käsistään.  Millainenhan melu siitä mahtoikaan tulla... mutta vartijat vain nukkuivat.  Vangin käskettiin vyöttäytyä sekä laittaa kengät jalkaansa. Sitten hänen käskettiin vielä heittää viitta yllensä ja seurata... sitä, joka sinne selliin oli tullut.

Vanki luuli näkevänsä näyn, kun hän lähti sellistä herättäjänsä jäljessä. He ohittivat ensimmäisen vartion... ja toisenkin... ja tulivat rautaportille; sille, joka vei kaupunkiin. Portti aukeni itsestään... ja he kävelivät siitä ulos. He lähtivät kävelemään katua pitkin ja yhtäkkiä enkeli jätti vangin siihen kadulle! Nyt vasta vanki, eli Pietari, tajusi, että hän oli aivan oikeasti tullut enkelin vapauttamana siihen.

Siitä hän lähti kohti tuttua taloa. Siellä portille saavuttuaan, se ei auennut  enää itsekseen... vaan palvelustytön olisi  pitänyt avata se.  Kun tuo palvelustyttö kuuli ulkopuolelta Pietarin äänen, hän oli niin iloissaan, ettei hoksannut päästää Pietaria sisälle! Tyttö jätti Pietarin odottamaan sinne ovelle ja juoksi itse sisään kertomaan muille, kuka ovella on. No, häntähän ei uskottu. Ensin hänen sanottiin olevan järjiltään ja sitten, kun hän yhä vakuutteli  kertomuksensa olevan totta, joku keksi, että sen täytyi olla Pietarin enkeli...  Ja sillävälin Pietari itse joutui kolkuttamaan yhä oven takana. Vihdoin tultiin avaamaankin ja he hämmästyivät nähdessään Pietarin ilmielävänä edessään. Oli varmaan aika pälpätys siinä, mutta Pietari halusi vaientaa heidät ja kertoa mitä oli tapahtunut. Ja kun hän oli sen kertonut, hän lähti jonnekin toiseen paikkaan. Näin sanoo Raamattu. Minne hän meni ja mitä varten? Voi vain arvailla. Voihan olla, että hänen täytyi vain mennä olemaan kaksin Herransa kanssa....

Mitä muualla tapahtuikaan sillä aikaa, kun Pietari oli vangittuna: ."...Pietaria pidettiin vankilassa, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan."  Seurakunta sai rukousvastauksen, jota se ei ehkä osannut oikein odottaakaan!

Ja niin joutui Herodes kuulemaan vartiosotilaiden onnettoman kertomuksen, joka kuulosti varmaankin aivan naurettavalta yritykseltä hänen korvissaan. Kun Herodes oli kuullut tuon kertomuksen ja rangaissut sotilaita, hän lähti oleskelemaan muille maille. Ehkä tapahtumat kuitenkin olivat hänelle liikaa... Ja mitä mahtoivat miettiä sotilaat, jotka tulivat rangaistuksi teosta, jota eivät tehneet?  Mitä tuumivat vankinsa katoamisesta? Mahtoikohan joku heistä joskus kuulla asioiden oikean laidan...

---

Käytin tässä pohjana Motoristiraamatttua, joka on Raamattu Kansalle -käännös. Nämä mainitut tapahtumat löytyvät Apostolien teoista, luvusta 12. Voit lukea tästä linkistäkin mainitun luvun: Apt. 12 (kirkkoraamattu 33/38)

Minua on aina ihastuttanut tämä kertomus Pietarin vapauttamisesta. Sama Jumala meillä on yhä. Hän voi vapauttaa kenet hyvänsä, mistä tahansa, jos Hän niin hyväksi näkee!

Lumenkarvaista

Sunnuntaina, jo puolenpäivän aikoihin, oli aurinko lähes painunut puiden latvojen tasalle. Siinä valossa näitä laiskasti ikkunalasin lävitse kuvailin.

Niin se voi auringonkukka vielä kuihtuneenakin tuottaa silmäniloa:)

Kuin kirkas valo pimeään

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17

Armon kirkastuminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme, että Jeesus kuoli juuri meidän syntiemme tähden. Uskomalla Jeesukseen saadaan kaikki synnit anteeksi. Meidät on pelastettu kuoleman kuilusta, nostettu tuhon tieltä elämän tielle, kun sydämessämme lepattaa pienikin uskon liekki.

Myös ne asiat, jotka ovat aiheuttaneet katkeruutta tai jotka ovat olleet synnin harjoittamisen kurjia seurauksia, voivat muuttua siunaukseksi ja vahvuudeksemme, kun Jeesus saa niissä meitä auttaa. Parhaimmillaan voimme sanoa Hiskian ylistysvirren sanoin: 'Kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyi parhaakseni, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taakse."

(Pastori Juha Vähäsarja kirjassa Joka päivä Jumalan kämmenellä)

---

Jos nyt joku sattuisi miettimään, että miksi laitan juuri tähän blogiin tätä tekstiä, niin kukaties joku tarvitsikin juuri tätä...

Valoisaa päivää Sinulle!

Kuulas pakkasaamu

Itseasiassa nämä kuvat ovat lokakuulta. Otettu silloin kun oli ensimmäinen pakkasaamu. Laitanpa näkyviin nämäkin, ennenkuin lumi oikein todenteolla peittää maat - ja kuvat.

 Oli kaunista ja kylmää... 

Hän rakastaa enemmän...

"Jeesus, kutsut meitä ystäviksesi. Minäkin saan olla sinun ystäväsi, ei vain palvelijasi. Ymmärrän sanastasi, että rakastat minua aivan ihmeellisellä rakkaudella, sellaisella, mihin ihminen ei koskaan kykene.

Rakkautesi on äidin rakkautta ja vielä enemmän:

rakastat minua syvemmin kuin äiti rakkainta lastaan.

Rakkautesi on tekijän rakkautta ja vielä enemmän:

rakastat minua palavammin kuin tekijä merkittävintä teostaan.

Rakkautesi on veljen rakkautta ja vielä enemmän:

rakastat minua uskollisemmin kuin läheisin verisukulainen toista.

Rakkautesi on kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Luojan rakkautta: rakastat minua silloinkin, kun olen kulkenut väärillä teillä. Sinun rakkautesi on syvimmillään kärsivää rakkautta: olet astunut kuoleman laaksoon tekojeni tähden. Herra, rakastat minua kuin omaa sydäntäsi, vaikka en ole antanut siihen yhtäkään syytä..."

(Juha Vähäsarja kirjassaan Joka päivä armon suojassa)

Pitkin Pielisentietä

Ei mitään täysosumia. Kunhan viimeviikon aamuhämärässä napsin.

Ja tähän päättyi ajelumme pitkin Lieksan pääkatua. Olisihan tuota tietä piisannut vielä molempiin suuntiin...