Onhan se ihan hullua...

Onhan se ihan hullua väittää, että vanki katoaa, vaikka nukkuu kaksilla kahleilla sidottuna, kahden vartijan välissä  ja vielä ovilla ja portilla on vartijat!  Eipä ihme, jos vartijoille tuli aika hätä, kun heräsivät... Millainenhan säpinä siitä alkoikaan. Mutta kuinka kaikki oikein kävikään...

Herodes oli saanut tarpeekseen niistä, jotka julistivat sen  "yhden" nousseen kuolleista. Sitä hillitäkseen, hän otti yhden heistä kiinni ja antoi mestata hänet. Se näytti olevan kansalle mieleen ja hän otatti kiinni vielä toisenkin. Tälle asetettiin niin tiukka vartio, neljän nelimiehisen vartijan voimin, ettei taatusti ole mitään mahdollisuuksia sen poppoon yrittää mitään. Pääsiäisen jälkeen tämä pääsisi hengestään varmasti.

Tuli sitten se viimeinen yö. Vanki nukkui kaksilla kahleilla sidottuna kahden vartijan välissä  ja ovellakin seisoivat vartijat. Tiukka oli siis vartio kaikinpuolin. Yön pimeydessä selliin tuli kuitenkin joku!  Sinne tuli myös valo ja  se "joku" tyrkkäsi vankia kylkeen herättääkseen hänet.  Vanki heräsi ja hänen käskettiin nopeasti nousta. Silloin putosivat kahleet hänen käsistään.  Millainenhan melu siitä mahtoikaan tulla... mutta vartijat vain nukkuivat.  Vangin käskettiin vyöttäytyä sekä laittaa kengät jalkaansa. Sitten hänen käskettiin vielä heittää viitta yllensä ja seurata... sitä, joka sinne selliin oli tullut.

Vanki luuli näkevänsä näyn, kun hän lähti sellistä herättäjänsä jäljessä. He ohittivat ensimmäisen vartion... ja toisenkin... ja tulivat rautaportille; sille, joka vei kaupunkiin. Portti aukeni itsestään... ja he kävelivät siitä ulos. He lähtivät kävelemään katua pitkin ja yhtäkkiä enkeli jätti vangin siihen kadulle! Nyt vasta vanki, eli Pietari, tajusi, että hän oli aivan oikeasti tullut enkelin vapauttamana siihen.

Siitä hän lähti kohti tuttua taloa. Siellä portille saavuttuaan, se ei auennut  enää itsekseen... vaan palvelustytön olisi  pitänyt avata se.  Kun tuo palvelustyttö kuuli ulkopuolelta Pietarin äänen, hän oli niin iloissaan, ettei hoksannut päästää Pietaria sisälle! Tyttö jätti Pietarin odottamaan sinne ovelle ja juoksi itse sisään kertomaan muille, kuka ovella on. No, häntähän ei uskottu. Ensin hänen sanottiin olevan järjiltään ja sitten, kun hän yhä vakuutteli  kertomuksensa olevan totta, joku keksi, että sen täytyi olla Pietarin enkeli...  Ja sillävälin Pietari itse joutui kolkuttamaan yhä oven takana. Vihdoin tultiin avaamaankin ja he hämmästyivät nähdessään Pietarin ilmielävänä edessään. Oli varmaan aika pälpätys siinä, mutta Pietari halusi vaientaa heidät ja kertoa mitä oli tapahtunut. Ja kun hän oli sen kertonut, hän lähti jonnekin toiseen paikkaan. Näin sanoo Raamattu. Minne hän meni ja mitä varten? Voi vain arvailla. Voihan olla, että hänen täytyi vain mennä olemaan kaksin Herransa kanssa....

Mitä muualla tapahtuikaan sillä aikaa, kun Pietari oli vangittuna: ."...Pietaria pidettiin vankilassa, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan."  Seurakunta sai rukousvastauksen, jota se ei ehkä osannut oikein odottaakaan!

Ja niin joutui Herodes kuulemaan vartiosotilaiden onnettoman kertomuksen, joka kuulosti varmaankin aivan naurettavalta yritykseltä hänen korvissaan. Kun Herodes oli kuullut tuon kertomuksen ja rangaissut sotilaita, hän lähti oleskelemaan muille maille. Ehkä tapahtumat kuitenkin olivat hänelle liikaa... Ja mitä mahtoivat miettiä sotilaat, jotka tulivat rangaistuksi teosta, jota eivät tehneet?  Mitä tuumivat vankinsa katoamisesta? Mahtoikohan joku heistä joskus kuulla asioiden oikean laidan...

---

Käytin tässä pohjana Motoristiraamatttua, joka on Raamattu Kansalle -käännös. Nämä mainitut tapahtumat löytyvät Apostolien teoista, luvusta 12. Voit lukea tästä linkistäkin mainitun luvun: Apt. 12 (kirkkoraamattu 33/38)

Minua on aina ihastuttanut tämä kertomus Pietarin vapauttamisesta. Sama Jumala meillä on yhä. Hän voi vapauttaa kenet hyvänsä, mistä tahansa, jos Hän niin hyväksi näkee!