Mitä kuuluu?

Tuollaisen kysymyksen kun saa vastaansa, siihen yleensä vastaa, ettei tänne mitään ihmeempiä... Mikä usein onkin ihan paikkansapitävää. Ja jos jotain erikoisempaa sattuisikikin olemaan, niin eipä sitä välttämättä ruveta selvitystä tekemään, mitä oikein on meneillään. Tulipa tässä vain joku päivä mieleeni, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään ihan arkipäivistämme. Useinhan meillä on elo aikamoista hiljaiseloa. Lapset koulussa, nuoriso omillaan ja me isännän kanssa kaksistaan kotona.

Nyt kun tuli talvi ja kylmä, niin ei ole juuri tehnyt ulos mieli mennä. Minä aamulla saatan nuorimmat taksiin tuttuun tapaan. Nyt on voinut reput vetää pulkalla postilaatikolle, kun on sitä lunta. Eilen aamulla oli  hieman yli nilkkojen. Meillä oli eilen  iltapäivällä kirppistavaroiden haku. Aura ei ollut käynyt, joten vähän jännitti päästäänkö takaisin tänne ylös iltahämärissä kaikkien kauppaostosten, kirppistavaroiden ja kirjastolainojen kanssa. Onneksi sitten päästiin. Olisi ollut aika tylsää kävellä ylös vaaralle, ensin hakemaan pihasta pulkkaa ja sitten palata takaisin rahtaamaan tavaroita pulkalla pihaan. Ja itseasiassa pulkkia olisi siihen touhuun saanut varata useampiakin, koska eiväthän ne olisi yhteen tai edes kahteen mahtuneetkaan.

Mitä muuta sitten tällä viikolla? Yksi silmiinpistävävin juttu on ollut nuorimpien lintuinnostus:) He vaativat jo joitakin aikoja sitten, että pitäisi ostaa talipalloja linnuille. Niitä ostettiin, mutta ruokintaa ei heti aloitettu, kun arveltiin, että vielä sapuskaa löytyisi muutenkin. Viime viikolla tytöt saivat sitten luvan laittaa talipallot ulos. Ja kyllä siellä lintuja onkin riittänyt. Ja me sitten sisällä ikkunan ääressä  niitä tuijottamassa. Jopa minäkin, vaikka en mikään lintuintoilija ole, olen häärännyt ikkunoissa kamera kädessä. Mitään kunnollisia kuvia linnuista on aika vaikea saada, koska ne eivät kovin paikallaanpysyviä ole ja sitten yrittää metsästää aina parempaa kuvaa... Tytöt ovat selvittäneet niidenkin lintujen nimet, joita ei ole ennestään tiedetty. Yksi sellaisista oli harmaapäätikka. Muita kävijöitä talitiaiset, sinitiainen, hömötiaiset, töyhtötiaiset.

Mitä kirppistouhuun tulee, niin meillä oli kahden viikon myyntiaika. Oli tarjous, että yhden hinnalla sai kaksi viikkoa. Isäntä niitä kirppistavaroita on lähinnä viime vuosina jaksanut laittaa. Minä sitten jotain vaatteita saatan laittaa ja yleensähän niistäkin saa suurimman osan laahata takaisin kotiinpäinkin.  Yksi hame ja jakku meni nyt vaatteista kaupaksi. Ja ne myin yhteishinnalla. Olisi ollut ärsyttävää, että toinen olisi mennyt ja toinen jäänyt. Vaikka ne oikeasti eivät olleet yhteenkuuluvia, ihan eri materiaalikin, niin ne olivat silti minulle yhteenkuuluvat.

Mitäs muuta sitten? No, keskiviikkona oli vähän jännittävämpi päivä. Tyttärellä inssiajo... Se tapahtui autokoulun autolla, koska sillä meidän autolla, jolla isäntä ajo-opetusta antoi, ei voinut enää ajaa. Muutaman opetustunnin tytär autokoulussa jo aiemmin ajoi. Nyt sitten keskiviikkona oli ensin yksi ajotunti ja sitten heti sen jälkeen inssi. Ja ajokortin haltijahan siitä neitokaisesta tuli:)  Tuntuu kummalta, että isommat on jo niin isoja... Joskus aiemmin jo mietin, kun olin nuorison kyydissä, he etupenkeillä ja minä takapenkillä, että on osat vaihtuneet... ennen oli lapset takana ja vanhemmat edessä, nyt jo välillä toisinkinpäin, että äiti onkin siellä takana:)