Sadanpäämiehen usko

Sadanpäämies käveli hermostuneena huoneessaan edestakaisin. Hänellä oli nyrkki leukansa alla ja miettiväinen ilme. Hänen luottopalvelijansa oli sairas. Tämä oli... hmm... oikeastaan ihan hänen ystävänsä. Ja nyt hän oli sairas. Todella sairas. Mikään hoito ei ollut auttanut ja nyt näytti siltä, että kuolema tulee kohta.  Sitten sadanpäämies havahtui ajatuksistaan. Hän käski vielä toisen palvelijansa tarkistaa tuon sairaan tilanteen. Eikä se suinkaan ollut yhtään entistä parempi. Eikö mitään olisi enää tehtävissä?

Olihan tietysti yksi keino. Hänen pitäisi  lähettää joku sen ihmeellisen miehen luo, joka oli parantanut todistettavasti monia. Hän kyllä voisi parantaa palvelijan. Mutta siinä oli ongelma, iso ongelma. Eihän hän, roomalainen sotilas, voinut itse mennä  tuon pyhän miehen luo. Entäpä jos pyytäisi jotakuta arvollisempaa menemään. Jospa kysyisin juutalaisten vanhimmilta. Ehkä heistä joku suhtautuisi suosiollisesti ehdotukseeni.

Vanhimmat kuuntelivat sadanpäämiehen kertomaa vakavan näköisinä.  Sitten he vetäytyivät sivummalle neuvottelemaan. Joku sanoi, ettei se sovi. Joku taas muistutti, että kenenkäpä ansiosta heillä nyt olikaan tämä kaunis synagooga... juuri tuon roomalaisen sotilaan! Vaikka roomalaisista ei yleisesti pidetty, tämä sotilas oli erilainen. Häntä voisi sanoa jumalaapelkääväksi. Joku tuhahti tuollaiselle mielipiteelle.  Voisiko roomalainen muka  ikinä olla sellainen? Toiset kuitenkin olivat sitä mieltä, että kyllä he olivat kiitollisuudenvelassa tälle roomalaiselle. Ja tunsivathan he tämän palvelijankin, joka yleensä kulki sadanpäämiehen mukana. Hyvä mies hänkin tuntui olevan. Eihän se meiltä kovin ihmeellistä vaadi, jos menemme sen Jeesuksen luo ja pyydämme häntä tulemaan katsomaan tuota sairasta. Ajatelkaa nyt, saimmehan sentään synagoogan!

Ja Jeesuksen luo lähti juutalaisten vanhimpia.  Sadanpäämies puolestaan meni kotiinsa. Sitten hänelle iski mieleen, etteihän hän voinut odottaa tuon pyhän miehen tulevan hänen kotiinsa. Hänen ystävänsä oli paikalla ja hän sai kuulla tämän uuden huolen aiheen. Tuo Jeesus ei voisi tulla tänne. Olen paljon pahuutta tehnyt ja siksi arvoton, sanoi talon omistaja. Ystävä kuunteli, ja mietti hänkin. Niin, jos tuo Jeesus oli niin pyhä kuin hänestä puhuttiin, ei kai se olisi sopivaa. Ja niin ystävä suostui lähtemään hänkin Jeesuksen luo, mukanaan uusi viesti; ettei Jeesus tulisi niin arvottomaan kotiin. Sano vain sana! Olihan Jeesuksella valta käskeä, kuten sadanpäämiehellä itselläänkin sotilaana oli käskettäviä, ja he tottelivat. Jos Jeesus sanoisi vain sanan, niin palvelija paranisi!


Jeesus ihmetteli. Että roomalaisella sotilaalla olikin niin suuri usko! Niin suuri, ettei hän ollut sellaista muilla tavannut. Tällä, joka omasta mielestään oli niin arvoton...

Ja kun asialle lähetetyt palasivat tuohon roomalaiseen taloon, he tapasivat palvelijan terveenä! Mikä ilo ja ihmetys siitä syntyikään!

---

Kertomus Kapernaumissa asuvasta sadanpäämiehestä ja hänen palvelijansa parantumisesta löytyy Raamatusta Luukkaan evankeliumista luvusta 7.  Sen voi lukea tästäkin: Luukas 7.

 Hyvää sunnuntaita:)