Mielenkiintoinen pitsimalli 80-luvun kirjasta

Olen tässä muutamina päivinä virkkaillut. Kun olin kyllästynyt omiin pyörylöihini, halusin tehdä jotain reunapitsiä. Vaikka en kyllä tiedä mihin... Mallin halusin olevan sellainen, jonka pituutta ei tarvitse alkajaisiksi päättää virkkaamalla jotain pitkää silmukkaketjua, ja siihen sitten virkata pitkinä riveinä jotain. Ei niin. Sen piti olla malli, jonka pituus on sen mukainen, kuin  tekijän viitseliäisyys työn edetessä on. Lyhyenpuoleisina kerroksina etenevä.  Ja mieluusti tietysti kaunis malli myös. Löysin sellaisen.

Malli on mielestäni hyvin kaunis ja myös mielenkiintoa ylläpitävä! Siinä on vaihtelua sopivasti.  Siinä tehdään ensin pätkä suorana kulkevaa osaa ja sitten poiketaan sivulle noita viukoja tekemään ja sitten taas palataan tuohon suorana kulkevaan osaan. Tuo malli on vanhasta käsityökirjasarjasta "Uusi Ompelu- ja Käsityökerho" ja siitä osa nro 6 eli "Kodikkaita virkkausohjeita". Sarja on Mestarikustannus Oy:n ja se on 80-luvulta. Kirjan alkulehdillä sanotaan: "Lainaaminen lähdettä mainitsematta kielletään. Artikkeleita tai kuvia ei saa käyttää mainonnassa tai muussa kaupallisessa toiminnassa ilman kustantajan lupaa."  Tämän jutun kuvat on minun ottamiani.

Pitsimalli tästä kirjasta.

Minulla on mainitusta Mestarikustannuksen sarjasta useampia ompelu-, virkkaus-, sekä neulekirjoja. Kaikki kirppiksiltä haalittuja.  Pelkkiä virkkausaiheisia on tuon mainitun lisäksi: "Kaunista virkaten" (nro 2), "Vaatteita virkaten" (nro 20) sekä "Virkattuja liinoja" (nro 14). Tuon sarjan kirjoja löytyy kirppareilta helposti.

 Eivätkä hinnat päätä huimaa. Joissakin kirjoissa on paperikannet tallella, joistakin puuttuu ne, jolloin kansi on vaalea ja siinä kullanvärisin kirjaimin se kirjasarjan nimi. Jos kiinnostaa niin pidä silmäsi auki kirppareilla ja tutkaile vaikka näyttäisi tylsältä kannet. Nyt näitä vielä on löydettävissä, mutta kuinkahan kauan?  Monet kirpparit eivät  nimittäin enää ota kirjoja vastaan. Ja jotkut hävittävät niitä, joita ovat aiemmin vastaanottaneet:(


Mutta tämä mun pitsihommani on edennyt nyt tähän asti... Ei vielä ihan viivoittimen mittaa ole pituus. Leveimmältä kohdalta pitsin leveys on 10 cm.

Malli on sellainen, että kun sitä vähän aikaa tekee, niin ei sitten enää tarvitse koko ajan olla nenä ohjeessa kiinni. Ja se on kiva:)

Suopursu kukkii...

Kukkii, vaikka suomme ei ole aava eikä rannaton:)

Meillä on täällä pieniä suon lämpäreitä vähän siellä täällä. Tässäkin polun varressa molemmin puolin on soista.  Tuo sininen on kissankoppi. Siitä on jo melkein kaksikymmentä vuotta, kun meillä oli kissa. Siitäkin on joskus juttu pykätty.

Pitsikaulus

Olin aloittanut tämän kaksi vuotta sitten. Pitkästä aikaa otin virkkuuboksini esiin ja tuostahan ei puuttunut enää  muuta kuin nappi ja lenkki sille. Virkkuuboxijutussa kaulus oli ollut jo melkein valmis.  Hämäläisen hommat on joskus aika hitaita.

Ohje oli siinä virkkuuboxin mukana ja  se oli paljon levämmälle kaulukselle. Jätin kauluksen paljon ohjetta kapeammaksi.

Metsätähtiä

Metstätähti on Ruotsin Värmlannin maakuntakukka. (kertoi Wikipedia)

Olikohan joku mennyt sinne edeltä?

Oli varhainen aamu. Kolme naista oli noussut ylös aikaisin. Niinhän he yleensäkin tekivät, mutta tämä aamu oli erilainen. He tuskin olivat stressaantuneina kovin hyvin nukkuneetkaan. Nyt he olivat jo matkalla erinäiset tarvikkeet mukanaan.

Kun he olivat aivan lähellä määränpäätään; haudallehan he olivat menossa, heille tuli siinä mieleen, että hautahan olisi suljettu. Kuka heille siihen aikaan aamusta haudan avaisi? Heillehän se oli mahdotonta, sillä hautahan oli suljettu hyvin suurella kivellä. Eivät heidän voimansa sen vierittämiseen riittäisi.

Kun he sitten nostivat silmänsä, siihen juuri puhumaansa ongelmaan, he näkivät, että hautahan oli jo auki. Joku olikin jo vierittänyt kiven pois. Olikohan joku mennyt haudalle ennen heitä, he miettivät.

Naiset astuivat varovasti siihen hämärään. He pelästyivät astuessaan hautaan sisään. Siellä todellakin istui joku. Joku, jota he eivät tunteneet. Se "joku" oli nuori mies valkeissa vaatteissa. Hän istui siinä oikeanpuoleisella penkillä.

Nuorukainen puhutteli heti pelästyneitä naisia. Hän sanoi ensimmäiseksi, etteivät pelkäisi. Sitten hän sanoi, että tiesi heidän etsivän Jeesusta, Nasaretilaista. Häntä, joka oli ristiinnaulittu. Hän sanoi, ettei Jeesus ollut siellä enää. Hän oli noussut ylös. Sitten tuo nuori mies kutsui naisia katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Hän sanoi vielä heille, että veisivät sanaa eteenpäin, että Jeesus menee Galileaan ja siellä opetuslapset saisivat hänet nähdä. Ja Pietari mainittiin vielä ihan erikseen nimeltä niistä, joille se sana pitäisi toimittaa.

Naiset eivät saaneet sanaa suustaan. He olivat siihen aivan liian hämmentyneitä, jähmettyineitä pelosta. Nuorukaisen lakattua puhumasta, he juoksivat päätä pahkaa ulos haudasta. Kun he vihdoin hengästyneinä pysähtyivät, he kyselivät toisiltaan, että mitä se äskeinen oikein oli?!

Kysymykset risteilivät heidän päässään. He eivät tienneet mitä ajatella. He vapisivat vieläkin pelosta. Eivätkä he sanoneet kenellekään mitään.

Mutta vähitellen heidän järkyttyneeseen mieleensä alkoi tulla jotain uutta ja todellista; heillehän oli sanottu, että Jeesus oli noussut ylös! He alkoivat muistella tarkkaan, mitä haudalla tapahtui, ja mitä heille oli sanottu. Ja vähitellen naisten mielen tavoitti se ilo, mitä pitikin: se uskomaton oli tapahtunut, että Jeesus oli noussut ylös!

Mikä valtava ilon aihe se olikaan. Ja heidän mielessään alkoi kyteä toive saada nähdäkin hänet.

Ja sekin toive toteutui vielä.

Kts. Mark. 16

Kuusenkerkkiä ja "kerkkähattuja"

Ylläolevat on vielä "hattupäisiä".  Alla on pelkkiä hattuja. Keräsin tieltä niitä, kun olivat niin hauskan näköisiä.

Nuo hatut oli niin kevyitä, etteivät meinanneet pysyä paikallaan edes sitä aikaa, että olisi rauhassa saanut kuvata. Osa lensikin jo aiemmin tuulen mukana ties minne.

"Sitä kuusta kuuleminen, minkä juurella asunto."

Tämä "vetistelevä" on meidän pihassa, varaston nurkalla. Oli kostea päivä kun sitäkin kuvasin.  Kerkkiä kuvasin oman tien varrella.

Pihatien kulkija

Siinä se noin tunti sitten tepasteli.  Kuvat on ikkunan läpi otettuja.  Alla  versioita samoista kuvista.

Kun ihan pihassa on suo...

Kun ihan pihassa on suo, ei se välttämättä ole mikään suuri ilon aihe... Mutta voi siitäkin löytää jotain ilon aihetta, kun pihaa kierrellessä löytyy näitä:

Hyvää tiistaipäivää!

"Naisluola"

Viime aikoina, aina silloin tällöin, on jossakin tullut esiin se sana "miesluola". Mutta nyt on minulla mielikuvissani oma  "naisluola". Sain idean siihen, kun katselin  käsityölehtipinojani. Ajattelin, että ollapa niille ihan joku oma tila. Sitten mieleeni tuli ystäväni lapsuudenkodin vintti. Se oli minusta kiehtova paikka, koska siellä oli säilytyksessä kaikenlaista tavaraa; lehtiä, vaatteita ja kenkiäkin muistan ihailleeni. Piirrokseni on osin siitä ideansa saanut, samoin joistain elokuvien vinteistä ja navettojen ylisistä.

Tämä minun "luolani" on selvästikin kesäluola. Sähköäkään tuolla tuskin on. Mutta lehtien lueskelu sujuisi ja käsin voisi ommella. Ja ainahan voisi yrittää hankkia toimivan polkukoneen, jos käsinompelu ei innostaisi. Tässä luolassa minua innostaisi vanha tunnelma ja ikkunasta siivilöityvä kesäinen valo. Ja se runsas tila!

Barbielle pikamuotia

Minulle ehdottettiin nuoremman väen toimesta barbien vaatteiden tekoa. Eilen olinkin sillä tuulella. Usein en ole, sillä ajatukseni niiden teosta ovat monesti olleet liian "pikamuotia" väheksyviä; ikäänkuin nekin pitäisi tehdä ainaisesti kestäviksi.  Olen ottanut mallia nuoremmista, sillä heillä on ollut kekseliäitä luomuksia nopeasti tehtyinä vaikkapa sukanvarsista tai sukkahousujen punteista. Nyt  tein minäkin helpolla ja nopsaan useamman vaatteen. Muutoin koko homma olisi kenties jäänyt vallan.

Barbie sai ensiksi sukanpohjasta lyhythihaisen tunikan, joka on tuossa neuletakin alla. Tunikan helma on takaa pidempi; se pidennys oli sukan kantapäässä jo valmiina. Sitten löysän mallinen tunika sai  vyön.  Se tuli yhden sukansuun resorista, jonka pienensin puoleen pituuteen. Etuosaan löytyi koristeeksi rusetti. Barbien pitkä, kapea hame, on ihan suoran mallinen. Ja joustava kun on, niin sen saattoi ommella niin tiukaksi, ettei tarvinnut mitään muotoiluja tms. Ja lasten sukansuun resorista tuli  tuo kaulalla oleva tuubihuivikin. Sille ei tarvinnut tehdä mitään, sen kun kietaisi pari kertaa kaulan ympäri.

Näppeihini osui myös paksumpien "nailonien" jämät. Tein ensin leggingsit. Kun niistä tuli käytettävät, päätin tehdä tälle sukkahousutkin. Molemmat tein samalla systeeemillä.

Leggingseistä tuli sopivan pituiset, mutta sukkahousuja olisi voinut vähän lyhentääkin. En viitsinyt. Nostin vain löysyyden pukiessa ylös.

Ja viimeiseksi tuli vielä lasten sukkahousujen puntista neuletakki. Oikeastaan tykkään enemmän tuosta nurjasta, pörröisestä puolesta. Se olikin välillä niin päin barbien yllä, näkyvistä saumoista huolimatta.