Lähdettä kohti

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen huomasin, että se lapsilla ollut kurkkukipu, joka heissä nyt jatkaa oloaan toisessa muodossa, eli nuhana jne, on nyt minulla. Mietin väsyneenä ja tympääntyneenä, että nyt eletään tässä todellisuudessa ja tämän elämän lakien mukaan, joten siihen tyyliin on varmaankin jatkoa luvassa seuraaville päiville ainakin ja kenties viikoillekin. Näissä synkistelyissäni kumminkin otin käsiini hartauskirjan, ja luin siitä:

"Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen." "Jeesus, tarvitsen taas läsnäolosi vakuutusta. Tarvitsen apuasi taivaasta, sillä olen näännyksissä... Sinä lupaat sanassasi juottaa väsynyttä ja ravita nääntynyttä. Tässä on yksi sellainen. Toteuta lupauksesi, niin minä nousen jälleen ja voin kiivetä uudelleen vuorille - vaeltamaan raikkaissa tuulissasi."  (Jer. 31:25 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa)

Siinä oli jo vähän virvoitusta väsyneeseen mieleeni. Otin toisen kirjan:

"Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan. Lähteitä puhkeaa autiomaahan, vuolaina virtaavat purot arolla. Hehkuva hiekka muuttuu lammikoiksi, janoinen maa pulppuaviksi lähteiksi." "Kun me astumme taivaan valtakuntaan ja ajattomuuden ihmeelliseen olotilaan, tulee Herramme itse meitä vastaan ja sulkee meidät hellään syleilyynsä. Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet silmistämme ja laskee täydellisen rauhansa sydämiimme. Hän riisuu päältämme kaikki sairaudet, ahdistukset ja heikkoudet kuin vanhat vaatteet ja pukee meidät uusiin, puhtaisiin pukuihin..."  (Jes. 35:5-7 KR -92/Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa)

Ja vielä se kolmas esillä ollut kirja:

"Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä." "Jos tietäisimme kuolemattomuuden salaisuuden, ei olisi yhtäkään ihmistä, joka ei pyrkisi siitä osalliseksi. Jos olisimme janoisena erämaassa ja näkisimme lähteen, ei olisi mitään, mikä estäisi meitä pyrkimästä sammuttamaan siinä janomme..." (Ilm. 22:17 KR-92/Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä)

Näistä minä sain virvoitusta tähän aamuun. Näistä -  ja kahvikupillisesta tietenkin. Muuten en olisi ottanut tätä konettakaan esiin laisinkaan. Nyt jatkan kahvittelua, vaikka kahvi on jo kenties vähän muuttunut karvaaksi tämän puuhastelun aikana...

Hyvää lepopäivää sinulle!

Mitä tänään: vaatehömppää, ilmaisia kirjoja ja vanha kaunokirjoitusvihko

Aamulla päätin ryhtyä tukanpesupuuhiin. Kun sain sen tehtyä ja olin vähän aikaa oleillut märkä pyyhe harteilla, oli tietysti mekon selkämyskin märkä. Heitin märän pyyhkeen pois ja aloin etsiä jotain lämmikettä harteille vähäksi aikaa. Löysin kaapista sinisen suorakaiteen muotoisen hartiahuivin. Sovittelin sitä harteilleni ja keksin, että senhän saa kiinnittymään mekon pikkuruisiin nappeihin. Pyysin sitten isäntää ottamaan vaatekuvan, koska tykkäsin yhdistelmästä. Siinä päivän vaatehömppäosa I.

Lähdimme sitten isännän kanssa kaupungilla käymään. Siihen kuului myös kirpparikäynti. Siellä ollessamme eräs tuntematon nainen sitten kysäisi minulta  jotenkin tähän tapaan, että "ollaankos sitä tanhutyttöjä?"  Kysymys johtui supikkaistani, jotka minulla nytkin oli jaloissa. Ylläni sama mekko kuin aamulla kotosalla sekä näistä kuvista poiketen lisäksi tummat, siniset sukkahousut ja ruskea bleiseri. Minä sitten selittämään, että en, vaan feresiä varten joskus olen ostanut. Ei vain sen kanssa ole tullut käytettyä ja nyt sitten muuten käytän. Siinä sitten supikkaista muutaman sanan vaihdoimme ja hän kertoi muutamat supikkaat käyttäneensä loppuun. Ja jos oikein käsitin,  niin tanhutouhuissa.

Sittenpä siihen varsinaiseen kirppistelyyn. Sielllä oli loota, josta sai ilmaiseksi kirjoja ottaa. Minä otin muutaman romaanin, joista pari ainakin oli Raamatun aiheista. Sitten oli Aleksis Kiven kirja, jossa oli mm. Seitsemän veljestä ja muitakin hänen tekstejään. Juuri tällä viikolla katselimme tyttöjen kanssa dvd:ltä elokuvaa vuodelta 1939 Seitsemästä veljeksestä. Ja tuumin, että olisi kiva saada se ihan luettavaksikin. No, nyt sain:)  Se tuossa ylinnä pinossa.

Sitten oli vielä noita muitakin kirjoja ja yksi vanha, käyttämätön koulun kaunokirjoituksen harjoitusvihko. Minulla on tallessa äitini pari harjoitusvihkoa, joita hän on käyttänyt 50-luvulla. Tämä tänään löydetty voisi olla 30-luvultakin jos nämä tiedot ovat paikkansa pitäviä. Tässä oli se hauska asia vielä, että harjoiteltavina malliteksteinä on suomalaisten kynänikkareiden tekstipätkiä. Oli siinä Aleksis Kiveltäkin pätkä.

Mitä muuta meille kuuluu. Tyttärillä alkaa huomenna loma ja odottavat saavansa silloin jo valmiiksi ostetut karkkipussit ja sipsit naposteltavikseen. Toivottavasti ne maistuvat, sillä ovat tänään ja eilen olleet poissa koulusta kurkkukivun ja kovan nuhan takia... Huomenna kuitenkin olisi pyrkimys käydä se todistus hakemassa. Toisellahan se nyt vielä on ala-aste loppukin. Äkkiä humahti se kuusi vuotta. Toinen vielä sitä sitten meiltä jatkaa.

No, aamulla minulla ei ollut yhtään sitä tunnetta, että kesäloma olisi alkamassa. Nyt on. Jotenkin nuo kirppikseltä kantamani romaanit sen tekivät. Ja niin, olihan minulla sieltä peräti yksi ostoskin: vaaleanvihreä hapsullinen vyölaukku hintaan 0,20 euroa...  Kotona sitten huomasin, että sehän onkin lasten juttu, koska siinä oli heppakerhon merkki pienessä nepparissa...

Mitäs minä siitä, itse kyllä olisi tarkoitus sitä käyttöön joskus kokeilla, jos se jonkun vyön kanssa passaa... Ja täytyisihän sen sitten johonkin vaatetukseenkin sopia:)

Lieksan "vaaraisilla" korpiteillä

Teimme pienen kotiseutukierroksen. Lähdimme ajelemaan Kuoran suuntaan. Tuumimme mutkaista ja mäkistä tietä ajellessamme, että jo sellainen tie itsessään olisi nähtävyys. Tie oli sellainen, joka toi mieleen vanhanaikaiset tiet. Välillä oli huikaisevat näkymät kaukaisuuteen sinisille vaaroille, välillä piti nousta vaaran päälle miettien, mitä sieltä aukeaa silmien eteen. Välillä laskeuduttiin alas vaaralta ja mietittiin, että olisipa huimaa laskea siitä pyörällä. Eräs lasku oli niin jyrkkä, että tuntui kuin auto olisi ollut lähes pystysuorassa mäessä. Ympärillä jatkuvasti metsää, joka välillä oli tiheää, toisinaan laajalti avointa.

Muutamia kuvia otin, mutta se mitä silmä tavoittaa, kamera ei osaa tallentaa. Eikä aina kehtaa tai älyä kuvatakaan. Olimme yhdelle vaaralle taas nousemassa. Siinäpä oli laella pakettiauto parkissa ja kolme miestä ährästi ison kiven kimpussa. Ensiajatus oli, että kivi oli ollut tiellä jotenkin tukkeena ja sitä siitä poistettiin. Ei asia niin ollut. Ei ollut tiellä mitään monttua, josta olisi kivi kaivettu pois, vaan jostain muusta syystä sitä tien yli pyöritettiin. Liekö vaikka pihakiveksi ajateltu tai mitä lie. Kun lähestyimme paikkaa, oli kivi juuri sopivasti tien tukkeena, mutta juuri saivat sen siirrettyä niin, että pääsimme ajamaan ohi siitä. Olisi pitänyt pysähtyä jututtamaan, että mikä on meneillään. Joku puheliaampi sakki olisi sen taatusti tehnytkin.

Paperin taakse kirjoitin: "27.5.18  Su. Ajelimme huviksemme kohti Kuoraa. Jossain Särkivaaran lähettyvillä isossa mäessä oli pakettiauto parkissa ja 3 miestä pyöritti isoa kiveä. Saivat juuri siirrettyä sitä sen verran, että päästiin ohi."


Koko kaksi ja puolituntisen kierroksemme aikana, emme nähneet näillä metsäteillä kuin yhden auton liikenteessä ja sen yhden pakettiauton, josta äsken mainitsin. Talojakaan ei ollut montaa. Joskin asuminen olisi siellä haasteellista, niin kesäaikaan se olisi viehättävää, saisi tosiaan olla omassa rauhassaan.

Mutta 40-luvulla tuo rauha häiriytyi pelottavalla tavalla... Osuimme paikkaan, joka oli muistutus siitä. Siitä lisää toisessa blogissani (linkki siihen myös alempana). Alla piirtämäni kuva siitä, kun jo olimme ajelemassa siihen yllätyspoikkeamaamme. Tie oli hyvin kapea ja kulki paikoin ihan rotkon reunalla... Valitettavasti en osannut piirtää kuvaa kuten olisin halunnut, ja tästäkään paikasta valokuva ei olisi ollut sen kuvaavampi.

Tämän takana teksti: "Olimme menossa "Mustalle", "Sormivaaraan", koska näimme kyltin partisaanituhojen muistopaikasta."

Onneksi tuli otettua varoiksi ne kumisaappaat auton perään, vaikka tarkoitus oli vain sievästi sunnuntaiajella... Niitä saappaita tarvittiin täällä.

No ny se valmistu!

Ihan erilainen tuli ku mitä aattelin. Mullahan oli ajatuksena joku ihan yksinkertane, t-paitatyyppinen...

Suoria paloja  aluks rupesin tekeen ja niitä sitten olkapäille kun mallailin, niin rupes ajatus muuttuun.

Ja kun vielä kutomisvaiheessa löyty näppeihin yks unohtamani vuoden 1986 neulekuvasto, niin siinähän sitä oli sopivan tyylistä, vähän niinku malliks mulle...

Ja tuahon allaolevaan neulekuvaston malliin verraten, on mulla avoimempi osa edessä.  Tykkään että seläs pitää olla lämmikettä. Ja mullahan on  sit muuten pientä kietasuefektii tuas oman tekeleeni edessä.  Mut silti, jotain samaa näis kumminki tuon 80-luvun mallin kans o, semmosta ylileveetä:)

Panda neulekuvasto Kevät-Kesä 1986  Citysokos

Lankaa mulle jäi noin kaks ja pual kerää. Niistä sais viäl jonku topi vaik. Ei sitte mitää tietoo, mitä lankaa oli, kun kaikki vyätteet puuttu. Tuli iha miälee, et oliko nii vanhaa lankaa, et vyätteet ei ois ollu kovi myyvii... Mut määhä ostin nua seittemise kerää yhtees hintaa 2 euroo.

Mul meni tohon tekeleeseeni lankaa silleen, et kumpiki etukappale vei yhe kerän, takakappale kaks. Puikot oli neljä ja pual. Etukappaleisiin loin  kumpaanki 50 silmää, taakse 100. Kappaleet oli iha suarii, mut viimesellä kerroksella kavensin silmät pualeen ja niil sit tein resorii pyöröpuikol.  Tää oli ny sit se mun jo aiemmin Elämä-neuleeks ristimä. Semmone yllätykselline:)

Korpiteillä ja polun varsilla

Kuva: "Metsäntyttö"

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi."
Psalmi 23:4 KR-92

Metsätien varrella kävelin...

...ja  keväisiin pajuihin hurmaannuin:)

Elämää ihan kuolleelta näyttäväänkin

Yllätin eilen itseni menemällä vähän takapihalle touhuamaan. Se alkoi siitä, kun laitoin pari saamaani ruukkuruusua maahan. Puuhastelin sitten vielä sellaisten ruukkujenkin kanssa, jotka olivat sinne jääneet talveksikin lojumaan. Yhdessä näkyi olevan jo jonkin verran vihreää ja paljon kuollutta vartta nypittäväksi. Mutta kun olin ryhtymässä puuhaan, huomasin, että sitä vihreää puskikin esiin niistä kuolleiksi luulemistani varsista. Ihana kasvun ihme:)

Tulipa sittten mieleeni, että se iankaikkisuuskin on pantu sydämeemme, kuin se keväinen kasvun ihme, joka saa täysin kuolleelta näyttävän versomaan uutta elämää...

"...ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?..." Hes. 37:2-3

"Näin sanoo Herra, Herra näille kuiville luille: Katso minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi." Hes. 37:5


"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt,  ei alkua eikä loppua." Saar. 3:11

Lintuja siellä - lintuja täällä

Olimme eilen tyttöjen kanssa rannalla. Mutta siellä oli muitakin. Ei kuitenkaan ihmisiä, vaan lintupariskuntia vähän "joka nurkassa". 

Nämä kai tunnelmoivat katselemalla kauas vesien päälle.

Tässä alla isukki vasemmalla vahtii, että äiskälintu saa olla rauhassa. Ensin se oli kauempana puussa, mutta kun minä uhkaavana lähestyin, se siirtyi tuohon isolle kivelle päivystämään.

Tätä sillalla seisovaa luulin yksinäiseksi. Vasta kotona kuvia katsoessani huomasin, että olihan tälläkin vahdittava; tuo valkoinen piste tuolla kivellä.

Parhaimmat kuvat sain tästä pariskunnasta.

Mutta sitten jokin päivä kotosalla tapahtuneeseen lintuasiaan. Lintu lensi ikkunaa päin. Näytti ihan selvältä tapaukselta...

Oli aika surkeaa katsella sitä. Tulipa sitten mieleemme sekin kohta, kun sanotaan:  "...ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra." Psalmi 36:7  Jonkinmoinen pyyntö kohosi mielistämme tuonkin puolesta, vaikka tilanne näytti kyllä toivottomalta. Jossain vaiheessa se kuitenkin oli kohonnut jaloilleen, mutta oli surkea näky edelleen.

  Se rupesi kuitenkin vähän virkistymään ja raottelemaan silmiään.

Ja  sitten se oli siirtynyt toiseen paikkaan nuokkumaan. Kunnes tytöt sitten näkivät sen loikkivan pois näkyvistä.

Näihin "viserryksiin" tällä kertaa.

Mukavaa viikon keskeä:)

Mikäs tyyppi sitä ollaankaan?

Tiesin jo ennestään oman luonnetyyppini, mutta tein tämän silti. Jos huvittaa, niin voit tehdä tämän pienen luonnetestin täällä. Valitse kuuteen kysymykseen jokin vastausvaihtoehdoista a-d, eli se, joka kuvaa sinua parhaiten. Testin lopusta näet millaisen tuloksen testi sinun luonnetyypistäsi antaa:) Omani kuvaa minua melko hyvin. Jonkun luonne voi myös olla sekoitus useampaa luonnetyyppiä.

Hauskoja hetkiä luonne-asian äärellä!

Ja mukavaa äitienpäivää:)

Ai, mikä minä olin? No, se jonka tuottaa tulokseksi vastaukset kirjaimella B:)

Auringonnousu

Katson auringonnousua. Tahtoisin nähdä sen esteettömästi,

kuinka se nousee vaaran takaa - ilman häiritseviä puita.

Koska se ei nyt ole mahdollista, iloitsen siitä, 

että näen sen - edes puiden lomitse.

---

Tänä aamuna aurinko nousi n. klo 4.30.