Aloitin tämän blogin lähes puoli vuotta sitten. Juhannuksena tämä alkoi. Kuka nyt lie lukenut sen ekan höpötyksen, saattaa muistaa mikä oli pontimena tämän aloitukseen. Se oli jonkunlainen yhteydenpito joihinkin tuttuihin ihmisiin. Tämähän on tietysti väärä väline siihen useimpien kanssa. Joittenkin kanssa se toimii ajattelemallani tavalla. Aiemmin ajattelin etten facebookiin rupea. Nyt olen ... ajatellut ... sitäkin... ja jopa ohjeita lueskellut, mutta aina se vain tökkii. En tiedä siitä tarpeeksi ruvetakseni siihen. Enkä oikein tiedä edes mitä itsekään haluan. Haluan ja en halua... Ei ole erakon helppo metsästä tulla ihmisten ilmoille. Facebookiin rupeaminen olisi mulle kuin hyppy liikkuvaan junaan tai ohi lipuvaan veneeseen... Taidan jäädä rannalle. Silti olisi hyvä vähän ajatuksia vaihtaa välillä muittenkin kuin kotiväen kanssa. Jaa, että onhan puhelinkin olemassa. Juu, onhan se. Mutta minä en ole vähääkään puhelintyyppi. Mulle sopis kaikkein parhaiten just tämmöinen, että sais jonkun ajatuksen heittää näin kirjoittamalla. Ja joku joskus vastaiskin kenties. Ehkäpä tämä jatkuu näin - tai sitten ei. Aina välillä olen miettinyt, että nyt tämä riittää. Keskittyis vaikkapa siihen siivoukseen... Vaikka se tuskin menisi niin. Tilalle voisi tulla vaikkapa olo nenä kirjassa, kuten nyt viime päivinä on tullut tehtyäkin. Ja ainahan voi käyttää aikaa vaikkapa tämmöisten kivojen lankakasojen setvimiseen. (Neitokaisten aikaansaannoksia nämä).
 |
| Tätä sotkua selvittelimme tässä taannoin vanhimman neitokaisen kanssa. Siitä saa jotain huvia kun saa tuommoisen kasan selväksi. |
Selvityshommassa pääsen jopa kehumaankin itseäni. Sotku yleensä selviää ihan pikku lankakeriksi taas. Älkää ottako tätä sepustusta liian vakavasti :) vaikka siinä tosi ajatuksiani onkin. Omaan blogiin voi kirjoittaa mitäa haluaa.
Ruoka on tänään helppoa: Janssoninkiusaus. Sitä voisi kutsua mummularuoaksi, sillä äitini on sitä usein tehnyt siellä käydessämme.
Käyn täällä lukemassa usein, vaikka harvoin tulee kommentoitua. Jos tulee jokin minua läheltä menevä asia, niin ehkä kirjoitan. (Tilda on ilmeisesti yhteinen tuttumme. Hänelle kirjoitin joskus ennen synnytystä, kun olen kokenut samantapaista ja siitä hyvin selvinnyt.) Meissäkin, sinussa ja minussa, on luultavasti jotakin samantapaista, ainakin ajattelussa. En ole tuttu pitkältä ajalta, mutta kirjoitan kuitenkin vastinetta rohkaisuksi.
VastaaPoistaMinua ei naamakirja (FB) oikein paljoa kiinnosta. Kyllä kai sitä oppisi käyttämään, kun lukee paljon ohjeita jo etukäteen. Niitä löytyy varmasti alareunasta tai yleensä reunoilta. Ellei muuten löydy, niin sitten Googlen avulla.
Tämä marraskuu väsyttää monia. Odotan, että pääsen pian Vivamoon retkelle yms. vähän erilaista. Joulun aikaan tulee paljon tilaisuuksia, joihin on mukava mennä, esimerkiksi Kauneimmat joululaulut. Onko teillä hyvät mahdollisuudet päästä vai onko isäntä koti-ihminen? Kysyy "Metsätähti"
Tildan blogia minä tosiaan aina välillä käyn lueskelemassa ja joskus kommenttiakin laitan. Tuota facebook-asiaa vielä mietin. Marraskuu ja sitä ennen jo lokakuu on tosiaan ankeita kuukausia. Kauneimmista joululauluista tykkään, mutta täällä asuessa ei ole tullut käytyä kuin jonkun kerran. Aikanaan Pomarkussa asuin melkein kirkon naapurissa ja silloin oli kiva käydä kirkon tilaisuuksissa. Olemme kaikki sellaisia koti-ihmisiä ja lähtemisessä täällä on sellainen kynnys kun vielä matkatkin ovat pitkät. Sitä Klimenkon konserttia kyllä odotan. Valoisaa joulunalusaikaa sinulle!
PoistaMä olen tykännyt lukea postauksiasi ja katsella laittamiasi kuvia. Tulee tunne kuin nähtäisiin oikeesti.
VastaaPoistaOlis harmi jos lopettaisit. Jos alat fb:n ni tahtoisin kaveriks, kyllä sekin on ihan helppoa lopulta. Pyydä isojalapsia, anteeksi nuoria aikuisia (tytär on yrittänyt opettaa oikeaa ilmaisua) laittaan sinulle alun ja suojaukset niin loppu sujuu kyllä. Ja hetken käytön jälkeen kasvaa rohkeus itse kokeilla sen kanssa vaikka mitä. Noi lankasotkut on niitä joiden selvitystä lykkään kunnes on ihan pakko tehdä se.
Ja minä tykkään sun postauksista ja kommenteista. Näistä sun ja mun ajatustenvaihdoista saa vähän käsitystä toisen arjesta. Kyllä nuoriso siinä facebook-asiassa auttais jos vaan päätän ruveta. Jos rupeisin, haluisit tietysti sut ainakin kaveriksi. Minusta nuo lankasotkut on jotenkin hullulla tavalla kivoja selvittää. Voi ajatella mitä lystää ja kiskoa aina helpomman näköistä langanpäätä:)
VastaaPoistaOikein mielelläni olen minäkin lukenut kirjoituksiasi.Olis kiva jos jatkaisit!
VastaaPoistaFacebookia olen miettinyt ihan samalla tavalla mutta tökkinyt se on mullakin jostain syystä mutta ehkä sekin aika kohta koittaa! Pääsisinkö minäkin silloin kaveriksi..? :)
Leena-serkku
Kiitos, tottakai haluaisin sut kaveriksi, jos siihen rupean:) Mietitään ruvettaisiinko. Mulla on jotain semmoista ajattelua. että jos se on jotenkin vaikea hallita, siis jos sinne vaikka jotain mainoksia tms. epätoivottua tunkee. Sitä tietysti kaikenlaista luulee kun ei tiedä oikein asiasta. Ja minä olen muutenkin sellainen "ennen kaikki oli paremmin" (tai melkein kaikki) - tyyppi. Ei sekään oikein ole, että kaikkea uutta vastustaa. mutta ei sekään jos kaiken uuden vaan uutuuden takia hyväksyy, tai siksi, että niin kaikki muutkin tekee.
VastaaPoistaSe etu siinä tosiaan olisi, että tietäisi paremmin toisten kuulumisista.
VastaaPoista