Sinistä sen olla pitää

Nimittäin sellaisen luottohameen näin kylmään vuodenaikaan. Tämän hameen olen jo aiemmin maininnutkin. Se on  farkkukaitaleista tehty. Etuosan kaitaleet on paremmat, koska ne olivat sopivasti kuluneet.Takaosassa on liian suuret tummuuserot, eli jos nyt tekisin, pyrkisin löytämään hieman lähempänä samaa olevaa farkkupaloja. Sehän tosin on makuasia ihan. Joku taas saattaisi tykätä siitä, että on vuoroin tumma, vuoroin vaalea kaitale. Hameen valmistuttua huomasin sen minua häritsevän kuitenkin.

Farkkuhameita minulla on useampia. Ne ovat minusta kivannäköisiä ja käteviä käytössä. Niihin on  helppo yhdistellä muita vaatteita. Melkein kaikki käy niiden kanssa. Tämä on muodostunut nyt uudeksi luottohameekseni. Tämä on sopivan pituinen monenlaiseen touhuun. Tämä päällä voi kulkea niin metsässä kuin kauppareissulla. Ja kotona tämä ei ole liian pitkä kun pönkii vaikkapa pyykkikorien sisältöä. Ja toisaalta pituutta on riittävästi myös vilukissalle.

Neuleliivin olen ostanut Kontista muistaakseni joskus viime talvena. Se muistuttaa aika paljon sitä edellisen jutun neuleliiviä. Napituskaitaleen ompelin tästä kiinni, kun se oli vähän lerpattava.