1. Adventti

Meillä on siis naisväki potenut mahatautia eikä edelleenkään ihan kunnossa olla. Minä jaksoin (ja halusin) tänä aamuna tosin keittää jo kahvia. Ja joinkin sitä, sillä eilisiltana uskaltauduin juomaan noin puoli kupillista ja se ei tehnyt huonoa. Keitin tänä aamuna myös kiisseliä mustaherukkamehusta. Siitä tulee kevyttä suuhunpantavaa kun ei vielä uskalla tukevia sapuskoita juuri syödä. Pieni tunnelmointikin tuntui aamuhämärässä kahvitellessani kivalta, joten sytytin peräti lyhdynkin.

Ei tästä kuvasta nyt kovin onnistunut tullut, mutta parempaakaan ei ole.

Sairastelun jälkeen se tavallinen arki tuntuu taas paremmalta - ainakin hetken. Ja nyt tuntui jo melkein tavalliselta arjelta, niin että se on melkein juhlaa jo. Sairastellessa - on se sitten pientä tai suurta - odottaa tervehtymistä. Yleensä ihminen odottaa aina jotain. Nythän on se ensimmäinen adventti ja sehän tarkoittaa tätä joulunodotusaikaa. Wikipedian mukaan: Herran tuleminen. Tavallaan voisi kai ajatella että ainakin uskovan ihmisen koko elämä on adventtiaikaa, koska odotamme Herraamme saapuvaksi.

Tämä on muuten  sitten 100. teksti tässä blogissa.