Meillä oli tiedossa meno Joensuuhun. Siellä oli oikein aikataulu eräälle meistä ja toisten piti odotella ja keksiä ohjelmaa odotteluajalle. Mietimme mm. Ylämyllyn automuseota, Sinkkolan eläinpihaa ja tutustumista lentokenttään. Kotona katsottiin netistä, että automuseo on kiinni remontin takia. Matkalla yksi neitokainen katsoi kännykällään, että Sinkkolan eläinpihakin on kiinni samasta syystä.
Kun saavuimme Joensuuhun, oli meillä hieman aikaa kirpparikierrokseen ennen sitä sovittua aikaa. Sitten piti lähteä tavoittelemaan sitä sovitun ajan paikkaa. Kun se löytyi ja saimme auton parkkiin, satoi siinä vaiheessa rankasti ja sateenvarjot olivat jääneet kotiin. Autoa ei saanut aivan lähelle, joten ei muuta kuin tossua toisen eteen sateessa. Perillä huomasimme, että sovittu juttu olikin alkanut ilmeisesti kaksi tuntia luulemaamme aikaisemmin ja toinen juttu, joka ei ollut meille tarkoitettu, oli juuri alkamaisillaan. Ei muuta kuin takaisin autoon sitten.
No, otetaanpa ohjelmaan auton katsastus saman tien. Sinne päästiin helposti ja homma hoitui supernopeasti vain selvitäkseen, että tulee uusi käynti sen tiimoilta.
Vähän jo mietittiin, että viitsiikö sinne lentokentällekään enää lähteä, mutta menimme kuitenkin. Se näytti ihan kuolleelta paikalta muuten, paitsi hienoja autoja oli parkissa paljon. Yhtään lentokonetta emme siinä nähneet, mutta jotain pienkoneita oli kyllä lähettyvillä aidan takana.
Pois mennessämme päätimme poiketa reitiltä ja mennä katsomaan Junkers pommikonekorsua. Se sijaitsi metsässä muutaman kilometrin ja mutkan takana. Olimme joutuneet kiertämään itseasiassa lentokentän vastakkaiselle puolelle, sillä lennonvalvontatorni häämötti kaukana verkkoaidan takana. Odotin kovasti paikan näkemistä. Perillä oli sitten hieman pettymys havaita, että siellä ei menty mihinkään sisälle eikä siellä nähty konettakaan. Kuvia otimme silti muutaman.
Joensuuta kohden mennessämme tuumimme Bunkkerimuseon olevan sopiva jatko edelliseen. Sekään ei ollut vielä avoinna. Siellä saattoi kyllä kävellä katselemassa kuten teimmekin, mutta bunkkeriin emme päässeet sisälle. Olimme sen synkälle oviaukolle tulossa juuri, kun orava pelästytti meidät tulemalla sieltä. Luulin ensin, että mikä lie rotta sieltä juoksee... Taisi orava pelästyä meitä yhtä paljon. Siinä ovisyvennyksessä sählätessämme alkoi sataa taas tosi rankasti. Vähän aikaa odoteltuamme päätimme juosta autolle. Juuri kun olimme istahtaneet autoon, romahti eräästä isosta männystä valtava oksa ihan sen paikan viereen, josta juuri olimme juosseet.
Seuraava käyntikohde olikin nuorenmiehen tapaaminen ja sitten koko porukka mentiin syömään. Sen jälkeen oli vielä kirppiskiertelyä. Kun olimme lähtötouhuissa kotiinpäin, tuli kännykkään tekstari, että on sähkökatko. Paluumatkalla ei tullut viestiä, että homma olisi korjattu ja niinhän sitä sitten oli kotona sähköt poikki. Joensuun lähellä huomasimme, että oli joitakin puita kaatunut, mutta ne oli onneksi raivattu jo sivuun. Vähän mietimme, että onkohan meilläkin puita nurin, mutta ei onneksi ollut. Kotona olivat sähköt kylläkin poikki koko illan. Sähköt palasivat vasta klo 22.45, josta minä en enää tiennyt mitään, sillä olin jo nukkumassa silloin.
Keskimmäinen neitokainen kirjoitti jo eilen tekstin jonka nimenä oli: Päivä jolloin mikään ei sujunut suunnitelmien mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti