Bunkkerimuseossa

Tällä viikolla oli uusi käynti Bunkkerimuseoon. Hiukan epäonnisesta edellisestä käynnistä oli täällä: Pommikonekorsu ja bunkkerimuseo ja täällä: Eilen ei sujunut mikään. Nyt oli Bunkkerimuseo auki. Se on siis avoinna heinä- ja elokuussa siten, että on opastusta saatavilla ja bunkkeihin pääsee sisälle. Muulloinkin alueella voi kyllä kävellä, mutta oleellinen osa jää näkemättä - ja oppaan kertomat asiat kuulematta. Alueella voi aukioloaikana kävellä halutessaan ilman opastustakin. Me otimme tällä kertaa kierroksemme oppaan kanssa. Oppaana oli nuori kolmannen vuoden historian opiskelija. Käyntimme ei siis maksanut mitään ja lopuksi oli tarjolla kahvia, jonka maksu oli vapaaehtoinen.

Kierroksemme alkoi näiden ranskalaistykkien luota. Kun nämä aikanaan tulivat suomeen, luultiin ensin niiden olevan museoon tarkoitettuja... Eipä niin ollutkaan, vaan ihan sotatarkoituksiin nämä olikin lähetetty - 1800-luvun tykit!

Sitten oli vuorossa bunkkerit. Nämä olivat kuulemma valmistuttuaan aivan liidunvalkoisia. Luonto on nyt naamioinut ne. Aikanaan tarvittiin naamiointiverkkoa siihen tarkoitukseen. Kuvassa näkyy oviaukko, jossa olimme sadetta pitämässä silloin kesäkuussa täällä käydessämme. Bunkkerin seinät ovat yli kaksi metriä paksut! Ja koska ne ovat niin paksut, seinien kuivuminen on erittäin hidasta. Ne eivät kuulemma ole vieläkään täysin kuivat ja sen tähden bunkkerin katossa on pieniä "tippukiviä".

Sodan aikana bunkkeriin yrittäville vihollissotilaille oli varattu kaksi ikävää yllätystä bunkkerin sisäänkäynnin luo. Vasemmalla luukussa odotti kranaatti pudottamaista ulko-ovella odottavien vihollissotilaiden jalkoihin. Oikealla, aikanaan puskien peittämänä, piilossa ollut varauloskäynti sisäänkäynnin toisella reunalla. Jos ensimmäinen keino ei hätistänyt tunkeilijoita, oli olemassa tämä toinen, josta saattoi tulla vihollissotilaiden kimppuun...

tähystystornin portaat

ovi bunkkeriin

Bunkkerin aseistusta. Tämä liikkui ylös ja alas kampea kiertämällä. Ja oikeanpuoleisessa kuvassa samaan aseeseen kuuluva istuin. Siinä istuja saattoi siirtää asetta sivusuunnassa jaloillaan liikuttamalla. Kuvassa eivät näy ne panosvyölaatikot, joista panokset juoksivat aseeseen. Laatikot tyhjenivät minuutissa... Ase kuumeni ja sitä oli jäähdytettävä vedellä ja sitä varten oli vesijohto vedetty aseeseen.

Hyllyllä on vanha radio ja puhelin.   Viereisessä kuvassa rähjähtämätön ammus, joka on maahan pudotessaan vääntynyt. Yhdessä bunkkerissa oli näyttelyvitriinejä, joissa oli erilaista sodanaikaista tavaraa esillä ja tietoa esim. lottien työstä sekä esillä heidän käyttämiään vaatteita. 

eräs bunkkerin ovista

                                                                                                                                                                                                                                                                           

 Makuulaverit. Tässä bunkkerissa majaili 20 henkeä ja kaikkien makuupaikat olivat tässä. Tuohon 

mahtui nukkumaan puolet porukasta kerrallaan. Toiset olivat työvuorossa.

Paikan lämmityksestä huolehti tälläinen kamiina.

Viihdykettä vapaa-ajalle tarjosi radion ja shakkilaudan yhdistelmä.

Tässä bunkkerissa oli oma kaivo. Vettä pumpattiin kuvan vasemmassa yläreunassa olevaa puuvartista vipua kääntelemällä. Keskellä kuvaa oleva puuvartinen kampi puolestaan oli raittiin ilman saantia varten hätätilanteessa. Sillä voitiin turvata alakuvassa olevaa asetta käyttäville raitista ilmaa kun näillä oli naamarit kasvoillaan. 

Raudat bunkkerin ulkoseinällä ovat naamiointiverkkoa varten. 

Ylläolevan luukun edustalle ei olisi kannattanut joutua... Se oli suunnattu lähistöllä olevaa vesialuetta kohti, josta vihollissotilaat olisivat paikalle tulleet. Viereinen kuva bunkkerin katolta. Alla juoksuhautoja. Niiden puuosat lahoavat nopeasti, jopa kahdessa vuodessa. Niitä uusitaan aika ajoin ja nytkin oli eräässä kohdassa uusa rakenteita tekeillä.

     

Panssariestetettä

Pansariestettä on tässä kahdessa rivissä, mutta jossakin sitä on jopa nelin- tai viisinkertaisia rivistöjä. Näistä kivistä on näkyvissä vain 1/3, loput ovat maan povessa. Tämän jonon jatkona  oli puskien piilottamana myös ovelampi panssarieste: oja ja matalammat kivet. Panssarivaunu saattoi ajaa ojaan ja kallistua sinne. Eteneminen pysähtyi siihen. Näitä panssariesteitä tehtiin hieman erilaisia versioita kun rintamalla saatiin kokemusta niiden toimivuudesta.

 Tämä bunkkerimuseon alue oli suunniteltu Joensuun puolustamiseen.  Onneksi sitä ei tositoimiin tarvittu!