Äitini ompelukone on samanlainen Singer, mutta se oli pöytämalli. Pöytä näytti kirjoituspöydältä ja sen sisuksista saattoi kääntää koneen ylös tarvittaessa. Pöydän päädyssä oli levy, jolla sai lisäpituutta pöytään. Pöydässä oli kolme laatikkoa. Laatikkoryhmä ei ollut tasaleveä, vaan kapeni alaspäin. Kyseinen pöytä oli minulla lapsena koulupöytänä. Enää ei ole tallella pöytää, mutta kone on kuulemma äidillä edelleen. Eikä hänellä koskaan muuta konetta ole ollutkaan.
Sillä äidin koneella opettelin lapsena ompelemaan ja sillä ompelin ensimmäiset nuoruuteni ompelukset. Olin silloin innokas putsaamaan ja öljyämään konetta. Halusin olla selvillä sen toiminnasta. Kun sillä halusi jotain muuta ommelta kuin suoraa, siihen piti vaihtaa musta kuviokiekko koneen yläosassa olevaan koteloon. En muista montako niitä kiekkoja oli, mutta ei niitä kovin montaa ollut. Nyt äidillä käydessäni näin niitä yhden. Koneen alkuperäinen, Singer-tekstillä varustettu, pieni pahvinen tarvikelaatikko on vielä tallessa. Tarvikelaatikon varusteisiin kuului silloin aikanaan ainakin mustaharjaksinen, metallivartinen puhdistusharja, ne mainitut kuviokiekot, ainakin yksi ruuvimeisseli (saattoi olla kaksikin), muutama puola ja saattoi siihen kuulua joku vetoketjujalkakin (ehkä muitakin). Koneen jalkapoljin on tuo toiseksi ylimmässä kuvassa näkyvä ruskea pötikkä. Siinä on iso neliskanttinen tappi, joka ommeltaessa painettiin alas, eli koko pötikkä ei painunut alas kuten nykykoneissa.
Harmi, etten äidillä käydessäni tullut ottaneeksi kuvia hänen koneestaan enkä tarvikelaatikosta.
Vanha hyvä ja kestävä :) Muistan sen teidän äidin koneen ja pöydän, oli hieno ja ovat edelleen. Onko pöytä vielä tallella jossain? Olis hyvä jos saisit sen vielä siihen entiseen alkuperäiseen kuntoonsa. :)
VastaaPoistaEi ole pöytä enää tallella. Se saattoi hajotakin ja ainakaan rivitalossa asuessa sitä ei enää ollut. Jossain vaiheessa jotain myytiin johonkin osto- ja myyntiliikkeeseenkin. Semmoisia pöytiä en ole nähnyt kuin ehkä kerran jossain myynnissä. Aina muutot varsinkin verottaa tavarapaljoutta, mikä on toisaalta hyvä ja joskus sitten harmittelee jotain mitä on laitettu pois.
PoistaMinulla on ollut joskus lainassa äidin polkukone, joka oli Singer, sellainen vanha siis, jossa on se pöytä mukana. Lisäksi mulla oli myös lainassa äidiltä sellainen vanha pöydälle laitettava sähköllä toimiva, vähän samantapainenkuin tuo kuvassasi. Ihan hyvin niilläkin ompeli :)
VastaaPoistaMinustakin tuolllainen oli hyvä kone käytössä. Olen aina tykännyt niistä polkukoneistakin, vaikka ei mulla ole sellaista koskaan käytössä ollut. Ne on kivan näköisiä ja kirpparilla niitä aina välillä ihailen. Eivät nykykoneet ole enää yhtä kestäviksi tehtyjä. Äidillä oli vain se yksi kone ja minulla on kolmas nyt. Kaikki tosiaan ovat olleet ihan halpoja vekottimia. Ja aina tuntuu, että kun olen uuden koneen saanut, niin olen ollut pettynyt siihen. Ovat tuntuneet niin heppoisilta.
PoistaNuo vanhat koneet näyttää niin kestäviltä että hajookohan ne koskaan...? Oi, minäkin tarvitsisin jonkun koneen kun vähän väliä saa jotain ompeluispiraatioita :)
VastaaPoistaAikä jämeriä nuo vanhat kyllä on. Tuo isotädin kone ei ollut enää ompelukuntoinen. En muista mitä sisko sanoikaan siihen tulleen, olisko ollut joku sähkövika. Ja äidin konetta en muistanut siellä käydessä kysellä. Se ainakin kärsi aikanaan siitä kun joskus 70-luvulla isä humalassa kaatoi sen. Sen jälkeen kone piti pahaa ääntä, mutta ompelu onnistui jos jaksoi kuunella kauheaa ääntä. Kyllä ompelukone on hyvä olemassa. Mullakin tahtoo olla aina jotain pientä korjattavaa ja välillä jotain tulee ommeltua muutenkin.
Poista♥onpa hieno kone, oikea aarre!
VastaaPoistaNäissä on sitä jotain:)
PoistaVahvan näköinen kone, laatua "lähes ikuinen". Ihan kuin ne vaihtokauppana Neuvostoliitosta tulleet laboratoriokojeet, joita käytimme opiskeluaikana. Ei sellaisia enää tehdäkään, kun kaiken pitäisi mennä rikki muutamassa vuodessa, että saataisiin taas uusia kaupaksi.
VastaaPoistaEnnen tehtiin kestämään. Nykyään on tosiaan se, ettei niitä halutakaan tehdä vuosia kestäviksi. Minunkin ompelukoneeni ovat aika leluja. Edellinenkin tuntui aika heppoiselta, mutta tämä uusin on vielä enemmän sellainen. Toivonkin, että voisin vielä korjauttaa sen edellisen.
PoistaKyllä ne vanhat koneet tehtiin kestämään. On hienoa kun on sellainen kone käyttökunnossa vielä! Kävinkin lukemassa ja kommentoimassa tuota juttuasi:) Äidilläni on oma koneensa vielä olemassa, mutta se on aikojen saatossa jo niin kärsinyt, ettei ole käyttökuntoinen enää. Tästä voit halutessasi katsoa millainen pöytä siinä äitini koneessa oli; piirsin siitä nimittäin taannoin kuvan, kun satuin kirppiksellä näkemään samanlaisen koneen ja pöydän: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/09/kirppikset-on-oikeita-arkimuseoita.html
VastaaPoista