Yösija vanhassa pappilassa

Matkalla ollessamme saimme  yöpyä yhden yön eräässä vanhassa pappilassa, joka nykyisin on leirikeskuksena. Kun ensi kertaa kuulin yöpymispaikkamme olevan leirikeskus, luulin sitä joksikin 70-lukulaiseksi ankeaksi paikaksi. Kun sitten puoliltaöin oli aika etsiä yöpymispaikkamme, oli jo pimeää ja pikkuteitä ajellessa ehti jo käväistä mielessä,  että mihinkähän sitä oikein päädytään. Oikea paikka löytyi kuitenkin, kun oli hyvät ohjeet.

Pimeässä hiippailimme neuvotulle ovelle ja kun tulimme portaille, siinäpä istuikin pimeässä joku. Hyvä ettei kompuroitu häneen  sentään.  Siellä oli leiri samaan aikaan menossa ja leiriväkeä lienee hänkin ollut.

Yllätys oli minulle sisällä se, että huonekin oli niin kaunis. Siniset seinät ja komea kaakeliuuni. Siinä mietinkin, että millaistahan pappilan siinäkin huoneessa on ollut, kun se on papin perheen asuinkäytössä ollut ja uunissa tulet. Noita kaakeliuuneja oli siellä enemmänkin ja kolmea erilaista kuvasin. Suurin osa huoneista jäi silti minulta näkemättä, koska ne olivat leiriläisten tai muiden yöpyjien käytössä.

Tämä valkoinen komistus oli meidän käyttämässämme huoneessa. Alla ruokailutilan vihreä uuni.

 Tämä upeasti koristeltu valkoinen uuni oli eräässä makuukamarissa.

Aamuvarhaisella lähdin sitten pihamaata valoisassa katsastamaan. Pappilan alue oli laaja ja kaunis. Itse tosin pyörin vain ihan talon ympärillä, koska jalkineet eivät sallineet mennä mihinkään muualle. Piha-alueella oli kadehdittavan isoja, komeita puita. Jo muutama sellainen luo mukavan tunnelman.

Aluetta olisi ollut mukava tutkia laajemmaltikin, mutta matkan piti jatkua.