Esivanhempia etsimässä

Sain tänään hyvin kiinnostavan tekstarin ystävältäni. Hän oli löytänyt eräästä kirjasta kuvan kirnuavasta emännästä vuodelta 1925. Kyseessä oli Hääsin emäntä Hauhon Miehoilasta. Kyseistä nimeä ei usein esiinny. Olin ensin aivan varma sukulaisuudesta. Eihän se voinut olla kukaan muu, kuin äitini  isoäiti... koska harvinainen nimi ja paikkakin täsmää... Vaan kuinkas se olikaan, kerron kohtapuoleen....

Olin vuosituhannen vaihteessa kovin innostunut näistä sukujutuista, ja tavallaan vieläkin olen, mutta into on vähän hiipunut. Silloin kauan sitten tilasin muutamat virkatodistukset kirkkoherranvirastoista ja se oli melko kallista. Sitten kerran minua onnisti.  Satuin nimittäin lainaamaan kirjastosta kirjan, jossa esiteltiin sukututkijoita ja mitä sukua kukin tutki. Siinä oli äitini äidinkin suvun nimi. Laitoin kirjeitse jonkin kysymyksen ko. suvusta kyseiselle tutkijalle ja sain jonkin ajan kuluttua vastauksena ihan kokonaisen sukututkimuksen siitä suvusta!  Jee! Olin haltioissani. Tutkijakin sattui olemaan äitini serkun mies.  Sitten vuosia myöhemmin isäni isän suvusta tehtiin myös sukututkimus. Nyt kaipailisin vielä lisää tietoa siitä Hääsin suvusta. Samoin  suvusta Laitinen (Vesilahden seudulta) myös, joka on isäni äidin sukua.  Ja olisihan kiva saada myös tietoa mieheni isän suvusta, josta tutkimustakin on tehty, mutta meillä ei siitä ole mitään tietoa. Hänen äitinsä puolelta on ihan kirjakin kyllä. Nämä ovat sellaisia asioita, että nälkä kasvaa syödessä... Ja kun näitä alkaa miettiä, niin aika kuluu kuin siivillä.  Mutta miksi sitten intoni on hieman hiipunut? Asetin aikanaan suuria toiveita nettiyhteyden saamiseen. Nyt se on, mutta ei sitä tietoa niin helposti silti löydy. Usein olen todennut, ettei hakemistani sukunimistä löydy mitään. Mutta palataanpa takaisin alkuasetelmiin....

Ei se voinut olla äitini  isänpuoleinen isoäiti. Setvin papereita ja äitini tädin kirjoittamaa lyhyttä muistelusta suvustaan. He nimittäin olivat muuttaneet pois Hauholta, Luopioisten Puutikkalaan,  jo vuonna 1903. He lienevät kylläkin aikanaan omistaneet kyseisen paikan, mutta kuvassa on varmaankin  paikan uusi emäntä, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan, koska talon uuden omistajan nimeä ei äitini tädin lyhyessä muisteluksessa mainita.

Alkusyynä poismuuttoon Hauhon Miehoilasta oli eräs takaus. Äitini isoisä oli taannut erästä kauppiassukulaista. Kauppa sijaistsi  Luopioisten Puutikkalassa ja se ei liene menestynyt, koska kauppias lähti Amerikkaan. Takuumiehenä ollut äitini isoisä joutui maksumieheksi ja hän sai rahaa myymällä talonsa Hauholla. Luopioisten Puutikkalassa ollut kaupparakennus jäi sitten hänelle. Kaupparakennuksen  ja kyseisen isoisän perheen seuraavat vaiheet olisivatkin sitten ihan oman juttunsa väärtit.