sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Muoti muuttuu... ja me sen mukana

Kuten olen ennenkin todennut, en ole koskaan ollut muodikas. Silti on kiva olla edes hiukan tietoinen missä mennään; minkälaiset tyylit kulloinkin ovat pinnalla. Niistä voi sitten napsia jotain ideaa kenties itselleenkin. Kuvastojen selailu on ollut hyvä näköalapaikka siihen. Niitä vain ei ilmesty enää yhtä paljon kuin ennen. No, kaupoissa kierrellessäkin näkee nykysuuntausta. Nyt on menossa sellaiset tyylit, ettei minua juurikaan uudet vaatteet kiinnosta. Onneksi on kirpparit. Eilen napsin 2 euron pussiin monenmoista. Siihen otin myös erään mekon, jonka kangas ensinnä kiinnitti huomioni. Sitten huomioin sen kiinnostavan mallin. Kokolappua tutkiesssani totesin mekon olevan minulle auttamattoman pientä kokoa, mutta otin sen silti. Illalla laitoin mekon koneeseen ja aamulla se oli kuiva. Halusin silti kokeilla sitä, vaikka olin melko varma etten saa sitä  edes päälleni ja nappeja nyt kiinni ainakaan...  Kyllä se meni, mutta pieni se silti on.  Ja kangaskaan ei ole minulle paras mahdollinen värikkyydessään. Nuorena tykkäsin tämänmallista vaatteista.

























Kapeat hameet ja tuollaiset liehukkeet miellyttivät. Ja miellyttäisivät nytkin. Nykyään ei vain tahdo löytyä sellaista kapeaa hametta, joka nykyiselle kropalleni sopisi. Se pitäisi ommella itse. Kuinkahan monta hametta pitäisi ommella, jotta siitä tulisi vihdoin kaikinpuolin sopiva... Aina on jotain toivomisen varaa. Valmiit kaavat ei sovi ja ei niitä muutoksiakaan osaa kunnolla tehdä.  Taas viikolla laahasin kotiin yhden mustan kankaan sillä ajatuksella, että siitä mustan kapean hameen voisi tehdä... Saa nähdä jääkö pelkäksi ajatukseksi vain. Se musta hame, jonka ostin joskus keväällä (katso tästä) on kyllä liian kitjake, samoin kuin beige hamekin (katso tästä), joita molempia yritin hieman leventääkin.




Kengät merkkiä Lana, mekko Andiata.

6 kommenttia:

  1. Onpa pirtsakka mekko! Jos se on pieni niin voisiko siitä värkätä hameen? Kengät sopisivat sen kanssa hyvin. Ja liehukkeesta voisi värkätä pienen huivin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siitä kyllä voisi, mutta en taida raskita kuitenkaan:) Jätän mekon kumminkin hautumaan, jos vaikka aika selkiyttää ajatuksen, mitä sen kanssa tekisin. Levennystäkin mietin, mutta vaikeaa sekin olisi ja tulos ei välttämättä olisi hyvä. Parasta olisi, jos saisi tuosta vyötäisiltä muutaman sentin pois... mutta sehän se vasta vaikeata onkin.

      Poista
  2. Kitjake, voi siitä on aikaa kun viimeksi kuulin käytettävän kitjake-nimeä. Puku on kyllä kaunis. Onko yhtään saumanvaraa? Ei paljoa tarvittas. Mulla oli valkoinen pusero saman mallinen silloin joskus nuorena, tykkäsin siitä. Kengät sopii oikein hyvin pukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi sana kitjake, on tullut mun kielenkäyttöön isännän myötä:) Mitähän sanaa olisin ennen käyttänyt... krinu olis sopinut, mutta sekään sana se ei kyllä ollut, koska sekin on aikuisiällä tulleita sanoja. No, ainakin ahdas ja pieni olis voineet olla. Saumanvaraa ei valitettavasti ole yhtään käyttää.

      Poista
  3. Mun kummisetä karjalasta kotoisin käytti kitjaketta, häneltä sen opein. Mun kuulus sanoa knafti, olis kotimurre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomaan, että nyt ei enää välttämättä muista kuinka jotkut asiat sanoi vaikkapa 20 vuotta sitten. On jonkin verran sekoittunut minun ja isännän käyttämät sanat. Mutta en kyllä vielä täkäläiseen tapaan puhu "kärristä" enkä "tetristä" enkä "kumikengistä". Nuoruuden "santa" on nyt hiekkaa.. Varmaan monet länsi-suomen sanat on tippuneet pois käytöstä, mutta "vanttuut" mulla edelleen on:)

      Poista