Illan elokuvana The Grace Card

Eilen illalla katsoimme elokuvan  The Grace Card. Siinä kaksi poliisia joutuu työpariksi vastoin tahtoaan. Jännitettä asetelmaan toi se seikka, että toinen oli musta ja toinen valkoinen ja olihan siinä vielä muutakin...

Jumalalla oli kuitenkin tietty syy, miksi miehet laitettiin työskentelemään toistensa kanssa.  Toisen poika tuli tarvitsemaan apua, jonka antamisessa vain toinen saattoi olla avuksi, koska ketään muutakaan ei löytynyt.

Elokuvan sanoma oli anteeksiantamisen ja anteeksisaamisen ja rakkauden muuttava ja vapauttava voima. Laitettiin "armokortti peliin", eikä vain Jumalan ja ihmisen kesken, vaan myös ihmisten välillä.

Tämä elokuva on sellainen, jota voin suositella. Siitä jäi hyvä maku. Se sai myös minut ajattelemaan kiitollisena Jumalan tekoja ja hänen mahdollisuuksiaan.

(Elokuva The Grace Card vuodelta 2011.)

----

Eilinen oli muutenkin mielenkiintoinen siinä mielessä, että mustat kasvot olivat tavallista enemmän esillä jo aamusta. Nimittäin kun aamulla  olimme koulutaksia odottelemassa, näimme auton hitaasti lipuvan isolta tieltä päin. Ensin luulimme sitä taksiksi, mutta heti kohta huomasimme, että siihen se olikin liian pieni. Kun vanhahko henkilöauto tuli kohdallemme, autosta näkyivätkin useammat mustat, hymyilevät kasvot ja kädet vilkuttivat meille. No, mehän vilkutimme takaisin. Ja tällä samalla viikolla hammaslääkärin odotustilassa oli hymyä täynnä oleva kohtaaminen, kun pieni tummakasvoinen hymypoika lähti kulkemaan käytävää perässämme. Isänsä näytti olevan yhtä hymyilevää sorttia. Näitä kohtaamisia me valkonaamat varmaan saamme jatkossa enemmänkin. Jeesus antoi meille ohjeen:  "Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat." (Matt. 7:12). Aina ei tietysti näin hymyileviä kasvoja vastassa ole. Kuinkahan hyytynyt hymy sitä mahtaisi itsellä olla, jos joutuisi pakolaiseksi jonnekin vieraaseen maahan... Jonnekin, jossa arvelisi monien katsovan karsaasti...