sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Köytetään kiinni...

Eilenillalla huomasin  talon nurkalla olleet minun, isännän ja tyttären pyörät sidotun kiinni ohuella langalla mattotelineeseen ja talon vesiränniin...  Tänä aamuna totesin ikkunasta katsoessani, että etupihan puolella oli lasten pyörät, vanha lastenrattaiden runko, kolmipyörä ja  taaperokärry sidottu myös yhteen jollain siimantapaisella. Liekö se otettu minun ompelulaatikostani. Kun sitten piti lähteä ulos kävelemään, yksi neitokainen halusi ottaa mukaan sakset. No, tottakai. Eihän hän muuten olisi saanut pyöräänsä irti. Tyttö sai kuitenkin sillä reissulla kävellä ja irrotella pöyöränsä myöhemmin. Ja tähän sumppuhommaan oli siis kaksi nuorinta osallistunut. Tähän jekkuun ei nyt vain kukaan langennut tällä kertaa:)

Allaoleva kuvasarja toisenlaisesta "projektista", jonka muutama päivä sitten kuvasin. Siihen kuuluu kaksi lasten pyörää ja hyppynaru...












Pyöränperään yritettiin siis saada jotain vedettävää eli  hyppynarulla kolmipyörää isompaan pyörään kiinni. Vetohommeli vain ei onnistunut, sillä vedettävä kaatui aina, vaikka ideaa useamman kerran kokeiltiin. On kumminkin hienoa, että lapset kokeilee. Aikuisena se helposti menee semmoiseksi, että pitää olla melko varma onnistumisesta, ennenkuin rupeaa mihinkääm... Sitä kokeilemisen riemua saisi olla itselläkin.

Ja se "siimantapainen" tosiaan oli ompelusiimaa, minun laatikostani. Kertoivat, kun kysyin:)

6 kommenttia:

  1. Mielellään lapset yrittää vähän "jekuttaa". Muistan kun nuorempi poika oli ehkä joku 6-7 vuotias, niin hän katseli mielellään niitä Yksin kotona-videoita ja sitten piti kaikenlaista ansaa ja jekkua itsekin kokeilla tehdä :) Voi sentään, siitäkin on jo kauan aikaa, hän on nyt jo 23 v :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Lapsista sen ajankulun varsinkin huomaa. Kun lapset on ihan pieniä, niin se kaikki vaiva, mitä silloin on, tuntuu ainaiselta, mutta kohta huomaakin niitten aikojen olevan kaukana takana jo.

      Poista
  2. Voi, muistatko? Mulla oli puukärryt, isä teki vaunujeni pyörien päälle, ne sidottiin polkupyörän taakse. Sillä pelillä hain tyhjät maitotonkat 2,5 km päästä lavalta. Talvella kelkan tolpat aisojen väliin, se ei ollut yhtä kätevää kuin pyörällä, oli ahdas tila potkia aisain välissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, en pysty enää muistamaan sitä... mutta voin kuvitella kyllä. Aika matka sillä systeemillä kuljettaa tonkia, vaikka tyhjiäkin. Aikamoista on kyllä ollut niitten täysienkin vienti sinne... en ole tainnut koskaan aikaisemmin sitä tullut edes ajatelleeksi. Sehän oli ikäänkuin aikuisten juttuja vain silloin. Nyt saisi mulla olla mieluusti jotkut kärryt, niin kuljettelisin muksujen reppuja sillä:)

      Poista
  3. Kaikenlaisia jekkuja ne lapset keksivätkin! Mä en varmaan ois huomannu mitään ja nauru ois maittanut ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään olis varmaan huomannut muuten, mutta kun vanhin tytär vinkkasi mulle kävelemään lähdettäessä, että tuus vähän kattoon... ja siellähän oli se mattotelineen yms. liito solmittu. Voi olla, että se jekku olikin suunnattu hänelle, sillä hän oli todennäköisin pyöräilemään lähtijä. Ai, ei kuulemma ollut tarkoitettu kenellekään, vaan leikkivät vain... Just kysyin, mitä se touhu oikein oli:)

      Poista