 |
| Jäätähän tuollakin kolossa pilkistää. |
Rotkon pohjalla oli ankean näköistä. Eipä tehnyt suolle mieli kävelemään.
Kallioilla sen sijaan oli kyllä mukavaa kuljeskella - itsekunkin. Kunhan vain varoi liukkaita rinteitä. Tulihan sitä muutaman kerran varoiteltua niistä.
Kaatuneen puun juurilla ei paljon kasvutilaa ole ollut.
Tämmöisiä ei tehometsätalous suosi, mutta täällä tämä saa olla.
Palamisen jälkiä täällä näkyy useissakin kannoissa.
 |
| Vain kuoret jäljellä |
Kallioilla ja metsässä sielläkin on näköjään oltu :)
VastaaPoistaNiin onkin ja musta oli niin hauska huomata, että niin samaa olit sinäkin tehnyt:)
PoistaKivoja metsäkuvia. :)
VastaaPoistaLiityin myös blogisi lukijaksi.
Kiva, että pidät näistä. Mullahan on sun blogisi myös lukulistallani:)
PoistaLumen alta paljastunut keväinen metsä on oikea löytöretki, aarreaitta jossa löytää aina jotain uutta, vaikka olisi miten tuttu metsä.
VastaaPoistaSe on juurikin niin:)
PoistaKauiniit kuvat. Hauskaa on metsässä liikkua ja katsella luonnon kauneutta. Muistan sieltä kotopuolesta sen naapurin 50-luvulla palaneen metsän ja kuinka ne puut vielä 70-luvulla näyttivät kuin olisivat juuri palaneet.
VastaaPoistaMekään emme tiedä, milloin palo on riehunut. Kaikki rungot, joissa niitä jälkiä on, ovat olleet hyvin paksuja. Yllättävän kauan ne jäljet ovat nähtävissä.
PoistaTuohan käy jo tosi kuntoilusta! On vaan varmasti paljon palkitsevampaa kuin rehkiä jossakin kuntosalilaitteessa :)
VastaaPoistaKyllä siinä liikunta tulee hoidettua ja saa raitista ilmaa. Ja jos yksin on ulkona, niin se on vielä rauhallistakin. Lassten kanssa se rauha ei silleen toteudu...:)
Poista