Ahdistuksissa joutuu uskoni koetteelle. Silloin tulee esiin kaikkea "kuonaa", syntiä, todellinen luonto; syntinen luontoni. En voi luottaa "omaan uskooni". Pahuus asuu minussa, mutta Sinä Jeesus kuolit puolestani ja voitit synnin vallan. Siihen haluan luottaa ja siinä riippua kiinni, Sinun voimassasi, sillä omat voimani eivät riitä Sinussa pysymiseen.
"Säilytä se hyvä, mikä sinulle on uskottu, Pyhän Hengen kautta, joka meissä asuu." 2. Tim. 1:14
Seppä sytyttää aamulla ahjon. Hän ottaa käteensä hyllyltä keskeneräisen työn. Nyt on taas aika jatkaa tämän työstämistä. Hän ottaa sen pihteihinsä ja työntää tuleen. Rauta hehkuu kohta aivan punaisena. Sitten on aika ottaa se tulesta, laittaa alasinta vasten. Nyt iskee pajavasara kuumaa rautaa. Rauta vääntyy, muotoutuu sellaiseksi kuin seppä tahtoo."varmasti luottaen siihen, että Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka." Fil. 1:6
---
Tämmöistä kirjoittelin muutama aamu sitten vihkooni. Minulle oli tullut mieleeni herättyäni tuo ylin jae. Olin pohtinut omaa heikkouttani, joka tulee hyvin helposti ilmi, kun joku vaikeus, vaikkapa vain hyvin pienikin on käsillä. Kun sellainen sitten on ohi, sitä ihmettelee, kuinka häilyväinen sitä onkaan...
(Kuvan keskeneräinen katos on tyttären tekemä ja ollut jo pitkään valmiina ja omalla paikallaan ovemme yllä:)
Tänään oli Lehtosen kirjassa ihana lause: "Kun kanssamme on Jumala, ken meiltä voiton estää!." Se jotenkin oikein elähdytti sydäntä. Siunausta päivääsi <3
VastaaPoistaSamoin sulle Sesse! Onneksi se tosiaan on Hän, joka pitää meistä kiinni:)
PoistaKiitos ystävä, tuli kuin tilauksesta. <3
VastaaPoista:) Pistinpä sulle tänään kirjettä tulemaan, vähän niinkuin silloin hyvin kauan sitten lapsena ollessamme.
Poista