Erikoisen kirjaston ihmeellisin kirja

Se oli iso kirjasto. Hyvin vanha. Sen seinillä oli erittäin korkeita hyllyjä kirjoja täynnä. Tuntui, että niitä oli silmänkantamattomiin. Vanhempien kirjojen osastolla saattoi nähdä hyvin erinäköisiä kirjoja, mihin katselija oli tottunut. Siellä oli nimittäin paljon kirjoja kääröinä, mutta myös kivi- ja savitauluina. Ja mitä kaikkea muuta lie ollutkaan. Mutta kaikkein uusimmille kirjoillekin oli oma osastonsa; ne  kirjat näyttivät olevan digimuotoon tehtyjä.

Katselija suunnisti nyt osastolle, joka hänestä tuntui tutuimmalle. Siellä olivat kirjat pahvikansin ja paperisin sivuin. Hän alkoi silmäillä tarkemmin hyllyjä, sillä hän etsi yhtä tiettyä kirjaa. Hän kysyi kirjastoa pitävältä, miten hän sen voisi löytää näin  valtavasta paikasta? Vastaajaa hymyilytti antaessaan vastauksen. Hän vakuuttti kirjan löytyvän hyvin helposti. Vastauksen saajaa vähän epäilytti, mutta hän noudatti neuvoa ja suunnisti ohjeen mukaan tiettyyn huoneeseen. Siellä,  erään hyllyn ääressä, hän näkikin etsimänsä. 

Hän otti sen vapisevin käsin esiin ja katsoi kirjan kantta. Hän siveli sormillaan kirjan nimeä liikuttuneena. Ajatella, että tällainenkin kirja oli olemassa. Hän oli saanut luvan hieman katsoa kirjaa. Alussa oli jotain tuttua, mutta paljon myöskin sellaista, josta hän ei ollut tiennyt mitään. Keskivaiheilla oli tutumpaa osaa, mutta loppuluvut oli vielä peitetty häneltä. Mutta tuntui todella hienolta saada tietää, että sellainen kirja oli Suuren Kirjailijan kirjastossa.

Jokainen muukin kiinnostunut saattoi löytää sieltä omansa. Syntymäpäivä oli tärkein avain löytymiseen. Jokaisen oma kirja oli se kirjaston ihmeellisin kirja!  Pois lähtiessään hän mietti vielä sitäkin ihmeellistä asiaa, että vaikka jokaisen tarina oli aivan omanlaisensa, ne kaikki nivoutuivat ihmeellisellä tavalla yhteen.

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps. 139:16