"Ja kaksi muuta... ja Jeesuksen heidän keskelleen"

"Sillä sotilaat naulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen." Joh. 19:8  KR -92

Ei varmasti ollut sattumaa, että ne olivat juuri nämä kaksi, jotka olivat siinä ristiinnaulittavana Jeesuksen kanssa. Varmaankin se kuului Jumalan suunnitelmaan sekin. Nämä kaksi olivat tulleet elämässään päätepisteeseen; elämän, jota ainakin toinen heistä katui. Ehkä toinenkin, mutta eikö häntä pelottanut ajatus, mennä elävän Jumalan eteen "ansioineen"?  Toinen ainakin tajusi oman tilansa, mutta hän tunnisti myös vierellään sen, joka voi armahtaa häntä. Hän esitti yksinkertaisen pyynnön - ja sai paljon enemmän: hän sai jatkossakin olla Jeesuksen kanssa.

Ehkäpä siinä Golgatalla, kolmella ristillä oli "edustus" kaikista meistä? Yksi heistä oli ihmiseksi tullut Jumala, joka voi yhä antaa syntejä anteeksi. Siinä vierellä oli sitten ihminen, joka tunnustaa syyllisyytensä ja pyytää "muistamaan" itseään ja saakin armon. Ja siinä oli myös ihminen, joka ei edes viime hetkillään myönnä armoa tarvitsevansa ja sen hylätessään jääkin ilman taivasta.

Eivät nämä pahantekijät, roistot, voineet kuvitella millainen osa heille oli annettu: kaikkien pahojen tekojensa jälkeen, he saivat kuolla itse Jumalan Pojan seurassa. Se pistää miettimään.  Heidän kanssaan kuoli Kuningas, eikä Barabbas...
Toisen kohdalla ainakin se oli - sen ohella, että se oli varmasti elämänsä kamalin hetki - oli se varmasti myös hänen elämänsä paras! Vaikka ei se siltä siinä tuntunutkaan.

Eikä se tuntunut miltään suurelta hyvältä  niistäkään, jotka Jeesukselle läheisinä tätä kaikkea katselivat. Siinähän tuntui murskaantuvan kaikki heidän toiveensa. Mutta tämä asiahan ei ollut siinä kohtaa lainkaan päätepisteessään...