Sanakysymys tuli esiin puolivahingossa, kun silmään osui jae, jota en ollut hakenut ja vieläpä englanninkielisenä. Jae oli tämä: "Lord, hear my voice! let thine ears be attentive to the voice of my supplications." Ps 130:2 KJV (1789) No viimeinen sana toi mieleen "supliikin". Ja käytetäänhän yleisesti sanaa "supliikkimies", jne. Heillähän sitä puhetta riittää.
Halusin tietää sanasta enemmän. Ja olipa niin, että alunperin sana merkitsi anomista, nöyrää rukousta, ja mm. anomuskirjelmää! Tietysti joku voi ajatella, että eikös sitä supliikkia juuri siinä tarvita? Mutta jos Jumalalle aikoo puhua, niin ei tarvi.
Rukoillessa ei tarvita hyvää puhetaitoa. Hän ymmärtää heikoin ja harvoin sanoin esiintuodut pyynnöt.
Itseasiassa Jeesus ohjeisti: "Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan." Matteus 6:7. Ja niinpä hän sitten opettikin sen "Isä meidän..." - rukouksen. Mutta omin sanoin voi myös rukoilla.
"Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoon sinun korvasi minun rukousteni ääntä." Psalmi 130:2. Tuota edeltävässä jakeessa sanotaan huudettavan syvyydestä... Ei siinä korulauseita mietitä, kun on hätä.
---
https://www.kirjastot.fi/kysy/mista-tulee-supliikki?
https://fi.wiktionary.org/wiki/supliikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti