VIISAUS (Snl. 8:22-31)
Ennenkuin Jumala oli luonut vuoret,
tai hedelmärikkaat kukkulat kohottanut;
ennenkuin hän täytti lähteet,
jotka jokien juoksuja ruokkivat;
minussa Ikuisessa,
joka Ihmeellinen olen,
perusta ilon ei kulu milloinkaan.
Ja Viisaus nimeni on.
Silloin, kuin teltan asumiseen
levitti Hän taivaat laajalle,
ja läimäytti voimistumaan
valtameren mahtavat tulvat;
Hän painoin ja mitoin ne teki.
Ja Minä olin hänen kanssaan silloin:
Minä itse Isän ilona,
ja minun, miehen Poikana.
Niin Viisauden sanat havaitaan
Sinun kunniasi ja armosi,
Sinä ikuisesti rakastava
meidän arvottomuuteemme kiiruhdat!
Sinun armeliaisuutesi silmät katselivat meitä
ennenkuin tähdet nähtiin kaiken yllä;
sinun viisaudessasi on meidät tehty,
ja kuolit puolestamme rakkaudessa.
Ja voitko sinä iloita
luotujesi kanssa kuin me,
jotka näimme Sinut (ristin) puussa?
Käsittämätön ihme,
ja jumalallinen mysteeri!
Ääni joka puhui myrskyssä,
sanoi: "Syntinen, olen sinun!"
(Käännökseni on tietenkin hyvin vajavainen, mutta runon alkuperäiset englanninkieliset sanat löytyvät netistä. Runon nimi on: Wisdom (ja sen ilmoitetaan perustuvan Raamatun Sananlaskuihin 8:22-31).
Tuon kauniin kynän sain muuten yhdeltä tyttäreltä jouluahjaksi. Tuollaisella olisivat varmaan Cowper ja Austenkin tykänneet kirjoittaa:) Siinä on van Goghin kaunis kuosi.
Mutta itse olin netistä mainitun runon onkinut jo kesällä, ennen tuota kynää.
William Cowper ja Jane Austen vaikuttivat samoihin aikoihin; molemmat syntyivät 1700-luvulla ja kuolivat 1800-luvun puolella. Cowper oli Austenin suosikkirunoilija; Austenin tarinoissa on mainintoja niistä.
Löysin tuollaisenkin sivuston, jossa on juuri siitä, muun muassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti