Olin ruokasalin puolella kun yksi seurakunnan sisko kurkisti ovesta sinne muutaman tyttösen kanssa. Tajusin että jotenkin asia liittyisi minuun. Kun menin heidän luokseen, kävi ilmi, että oli ollut puhetta siitä piirustuksesta, jonka olin edellisen päivän puolella tehnyt. Kerroin että olin tehnyt sen kynävesiväreillä. Tytöthän kiinnostuivat niistä. Kysäisin että "haluaisitteko kokeilla?", ja vastaus oli myönteinen. Ja kun se heidän kanssaan olleelle ohjaajallekin sopi, niin kävin hakemassa ne kynäni. Mutta entäs paperi... No, samankaltaista kuin se minunkin käyttämäni, eli kävin keittiön puolelta hakemassa ruokapakkauksista jääneitä kartonkeja, ja leikkasin tytöille siitä "paperit". Heiltä syntyi kivoja kuvia, eläväisemmän näköisiäkin kuin minun tekemäni. Jotkut tytöistä tahtoivat piirtää saman rakennuksen kuin minun kuvassani. Jotkut tekivät jotain muuta mieleistään aihetta. Tyttöjä oli aluksi kolme, mutta ilmaantuipa siihen pari poikaakin piirustelemaan.
Se hetki oli kyllä kiva hetki! Olen kiitollinen sille Anja-siskolle, jonka toimesta se alkoi:) Siinä ei ollut minulla mitään jännittämistäkään kun se tuli niin yllättäen. Joku sovittu juttu olisi taatusti stressannut minua kovasti etukäteen.
Siinä oli vielä sekin jännä, että olen joskus ajatellut, että jos joskus joutuisin johonkin vanhainkotiin, tai yhteisölliseen asumiseen, tms., haluaisin varmaan sielläkin piirustella. Ja sen tiimoilta olen joskus ajatellut, että voisi olla mielenkiintoista jos sellaisille hoitokodissa oleville pidettäisiin silloin tällöin jotain piirustushetkiä, jos vaikka jotkut innostuisi! Monet ikäihmiset eivät kenties ole sellaista juurikaan ehtineet/halunneet/voineet tehdä, edes kokeilla, muuta kuin lapsena. Mutta jos olisi joku valmis aihe-ehdotus, sanotaan nyt vaikka että: puu, tms., niin ei tarvitsisi miettiä aihetta yhtäkkiä. Ja jos jollakin aihe olisikin itsellä, niin saisi piirustella haluamaansakin. Ja erilaisia värejä voisi olla vesivärien lisäksi,vaikka vahavärit, tms.
Mutta nyt tosiaan sain pienen "taidehetken" pitää aivan yllättäen*, kettiömyssy päässä ja essu yllä. Sitten taas jatkui keittiötyö kun leiriläisillä alkoi joku muu ohjelma.
---
*Niinkuin taannoin oli ihan yllättäen se tilanne, kun päädyttiin virsienveisuuseen ikäihmisten parissa.
https://vaaranlaella.blogspot.com/2024/07/kun-yllattaen-loysin-itseni-tekemasta.html
Nämä on olleet virkistäviä poikkeuksia tavan hiljaiseen elämänmenoomne😊
Oivallista...saattaa olla, että se poika oli sama, joka myöhemmin vielä tuli pyytämään värejä muuhun piirustukseen....taiteilijoita löytyi leiriltä....kiitokset virikkeistä....Arja
VastaaPoistaOli niin kiva huomata se lasten innostus:)
PoistaKynävesivärit, ihan outoja minulle...
VastaaPoistaOlipa se kiva hetki, sinä olisitkin ihan omiaan taidepiiriin : ) Piirtämäsi rakennus on niin aidon näköinen.
Ne on kuin puuvärit, mutta jos niitä sudilla kastelee, tai valmiiksi märkään paperiin sillä värikynällä piirtelee, niin ei näytä puuvärein tehdyltä. En luonteeltani ollenkaan ole sellainen vilkas tai sosiaalinen, mutta näköjään tuolleen pieninä annoksina voisi sellainen touhuilu olla kivaa ihan seurassakin:)
PoistaOikein kiva juttu tuo tuokio, varmaan moni heistä muistaa miten kiva oli piirrellä. Nyky nuoret voi olla niin kännyköissään kiinni, ettei tule piirreltyä paperille.
VastaaPoistaMinäkin piirtelen tai värittelen usein ihan edullisilla Stabilo Aquacolor puuvärikynillä, jotka on olleet varmaan 10 vuotta. Lempivärit on menneet lyhyiksi nysiksi, piti käydä ostamassa taidetarvikeliikkeestä ne ihan irtonaisina väreinä.
Tuo onkin hyvä kun niitä voi yksittäin ostaa, ei tarvi turhaan koko pakettia hankkia:) Mullakin on sellainen tosiaan vanha Stabilon 24 värin ja sitten pienempiä 12 värin Derwentin. Uusimman sain lahjana ja kun oli vielä muoveissa, niin oli kätevä ottaa mukaan, niin ei tarvinnut teroituspuuhiinkaan ruveta ennen lähtöä.
Poista