Eilisaamun lumikenkäkävely aurinkoa ihailemaan

Eilen aamulla aurinko näytti heittävän säteitään tuolta metsän puiden takaa niin kivasti, että päätin mennä sinne niitä katsomaan. En viitsinyt mitään farkkuja ruveta ylleni vaihtamaan, joten vedin vain sisällä käyttämäni hamevaatetuksen ylle pitkän, talvisen "hametakkini" ja talvikenkien päälle lumikengät. 

Hangen pinta oli kova, mutta ei silti niin kestävä. Sen totesin, kun pihasta lähtiessäni lumikukkulalta laskeuduin alas ja menin heti nenilleni.  Ajattelin, että mitähän siitä kävelystä tulee, mutta sujui se sitten alkua paremmin. Muutamia kuvia lyhyehköstä kierroksestani nappasin. 

Semmoinen oli kuvakierroksemme☀️

T: Tuula "Metsäntytttö"🙂

Ps. Jos haluat nähdä sen eilisen  "hamevaatetukseni", joka itseasiassa tänäänkin käytössä on, sen näkee täältä vaateblogista: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/04/vihertaa-pitka-liivi-ja-hame.html

Kuinka yhdelle silminnäkijälle valkeni asia?

"Niin tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.* Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista."  Evankeliumi Johanneksen mukaan 20:8-9 KR-92 

*Ja mikä hetki se  oli? Se, kun hän itsekin, eli kirjoittaja Johannes, astui sisään hautaan ja näki ne käärinliinat. Silloin valkeni Johannekselle se asia.

Jeesus itse sanoi näin: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille..."  Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:44 KR-92

 

 

Ylösnousemuksen päivä - ja aamuaurinko☀️

 

Tämä outo kuva kaipaa vähän selitystä. Kun aamulla heräsin, silmäni rekisteröivät auringon vaikutusta jo lähistön puiden latvoissa. Osa oli aivan keltaisia latvoistaan, kuin syksyn keltaiset. Ajattelin sitten myös tätä pääsiäispäivää, jona muistellaan erityisesti sitä, kun Jeesus nousi silloin haudasta. Enkelit olivat silloin olleet joidenkin nähtävissä. Tulivat silloin niihin arkisiin ja karuihin tilanteisiin. Mitä itse ajattelisikaan, jos tuolla takapihan maisemassa näkisi istumassa kivellä epätavallisen hahmon... Mutta ylensä meille ei ole katsottu tarpeelliseksi enkeleitä nähdä. He tekevät työtään tavallisesti silmiltämme salassa.

Mutta vaikkei enkeleitä meille näytettäisi, eikä Kristus itsekään meille täällä silmin nähtävänä näyttäytyisi, on kuitenkin JEESUS KRISTUS ylösnoussut! Ja takaisinkin hän tulee lupauksensa mukaan. Sekin aika lähestyy päivä päivältä.

Nyt on Agricolaa...!

Kävimme kiirastorstaina Joensuussa ja siellä Kontissa. Kirjahyllyillä silmäni osuivat johonkin tosi vanhan näköiseen, paksuun kirjaan,  joten pitihän se näppeihin jo ihan uteliaisuudesta ottaa. Ja kas, mikä löytö se olikaan: WSOY:n näköispainos v. 1987, Mikael Agricolan teosten osa I.  Sehän kiinnosti!  Hintaa oli 15 e. Kirjaa tutkiessa joutui miettimään, kuinka järkevää on sitä ottaa, koska se tosiaan on sitä vanhaa, vaikeaselkoista pränttiä ja vanhaa kieltä. Sitä mietti, että jos ei siitä saakaan mitään selvää. Mutta ei sitä kauaa mietitty ja kirja otettiin. 

Tässä joku päivä jo ehdin kokeilla, mitä siitä saan irti. Kun siitä yrittää ottaa selkoa, mitä kirjassa lukee, on siinä jotain samaa kuin niissä William Cowperin runojen kääntämisissä suomeksi. Sitä samaa - ikäänkuin aarteenetsinnän ja löytämisen - iloa, kun saa tekstistä jotain irti.

Kirja olisi kaivannut paksuutensa vuoksi alleen sellaisen vanhanaikaisen kaltevan tuen, jollaisia vanhoissa kuvissa näkee. Itse laitoin alle pari kirjaa, ja tuon pienen sivujen päälle, jotta sivut pysyvät auki.

Kirjalöytö oli jännä sikälikin, että minulla oli joskus aiemmin löydetty pieni Agricolan rukouksista koottu kirja, jossa on vanhoin sanakääntein niitä Agricolan kokoamia rukouksia, mutta ne on kirjoitettu sen lisäksi myös nykykielellä helposti luettaviksi. Sitä kirjaa lukiessa oli jo herännyt toive saada lukea niitä rukouksia enemmänkin. No nyt se toive toteutui enemmin  kuin osasin edes ajatella!

Tämä pieni kirja on Kirkkohallituksen kustantama ja se on painettu v. 2007 Gummeruksen Kiejapainossa. Siinä rukoukset on nykysuomeksi toimittanut Juhani Holma. Kirja sisältää rukouksia aamuun ja iltaan, eri elämäntilanteisiin, kilvoitukseen. Sieltä löytyy rukouksia jopa koululaisille ja opiskelijoille:) On myös ruokarukouksia ja rukouksia sairauden vuoksi. On rukouksia matkalle lähtijöille, kuin myös esivallan puolesta, sekä rukous häiden aikaan. Ja monia muita!

---

Sitten vielä tämä Agricolaan liittyvä piirros  vuodelta 2019 huhtikuulta. 

Kuvan taakse olin kirjoittanut: "Agricola kotimatkalla (3.4.) joka koitui hänelle kohtalokkaaksi (9.4.)" 

Kuvasta oli juttu blogissa huhtikuussa 2019:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2019/04/huhtikuun-3-pva-alkoi-kiireinen.html

Idea kuvaan oli tullut 3-osaisesta sarjasta, jota olimme Yle Areenasta katsoneet:

https://areena.yle.fi/1-3932665

Tältä aamulta...

Kirjoitin jutun toiseen blogiini siitä, kun mieleni vaelteli herättyäni entisen entisen kotikuntani kylissä ihmisiä muistellen.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/04/jumala-muistaa-jokaisen-omansa-ja.html

Kuvat on toissailtaisia. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin saa ihailla kauniita auringonlaskuja☀️

Tapahtui perjantaina...

"Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda. 

Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä.

Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy:  "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas."

Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.

Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!"

Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan  - pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika." Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.

Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.

Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 

Tämän kuullessaan muutamat  siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen."

Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. 

Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti.  Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.

Kun sadanpäällkkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"

Evankeliumi Matteuksen mukaan 27:33-54 KR-92

Kalpea esitys siitä, mitä olisin halunnut kuvata...

Mutta asia, eli lukemani jakeet, oli kuitenkin niin vaikuttavat, että halusin jotenkin sitä edes kuvittaa.

Onneksi enkeli sai piirroksessa edes vähän lisää "hohtavuutta", kun kuvaa ottaessa  sain siihen kohtaan vähän lisävalonsädettä☀️ 

Ja vielä valoisampi versio auringon valaisemasta kuvasta...

Pääsiäisviikolle ollaan menossa

Monissa kodeissa on jo laitettu koti kauniiksi pääsiäistä varten. Itse en juurikaan ole osannut edes ajatella asiaa, saati tehdä sille jotain. Mutta yksi tytär laittoi eilen rairuohot multaan; toivotaan että jotain vihreää ehtii niistä tulla.

Haluaisin tuoda kuitenkin esiin sen seikan, miksi pääsiäistä vietämme: Jeesus kuoli silloin meidän kaikkien syntien tähden, antaen näin lahjan jokaiselle ihmiselle! 

Raamattu sanoo: "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apostolien teot 4:12

"niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen,  nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti..." Apostolien teot 4:10

Se nimi on elämän ja kuoleman kysymys. Ei ole muuta nimeä ihmisille annettu kuin Jeesus. Joku voi sanoa, että onhan niitä jumalia vaikka kuinka monta muutakin. MUTTA ON VAIN YKSI JUMALA, JOKA ITSE TULI KUOLEMAAN IHMISTEN SYNTIEN SOVITTAMISEKSI! Hän on se, joka on meidät ja maailman  luonut, ja joka loi meidät yhteyteen kanssaan. 

Tänään on vaalipäivä... Tänään kannattaa tehdä myös se valinta, että sanoo Jeesukselle: "Kyllä, tahdon uskoa sinuun, tahdon seurata sinua ". Jeesus ottaa vastaan jokaisen, joka hänen luokseen tahtoo tulla. 

Hän sanoi: "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johanneksen evankeliumi 6:37

"Totisesti, totisesti, minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on  siirtynyt kuolemasta  elämään." Johanneksen evankeliumi 5:24

Piirros on vanha. Joskus meillä kasvoi rairuohoa tuollaisessakin asetelmassa. 

Kävin metsän puolella lumikengillä

Ei itseasiassa olisi yhtään huvittanut lähteä ulos,  mutta menin nyt kuitenkin. Ei ollut edes aurinkoa houkuttelemassa sinne. Vähän oli kuitenkin  vaihtelua tavanomaiseen, kun laitoin lumikengät jalkaani ja tein pienen kierroksen metsän puolella. Muutaman kuvan otin kierroksestani.

Tässä vielä muutama kuva eiliseltä. Lunta on vielä ns. kaikki paikat väärällään...

Ja tämä alimmainen kuva on keskiviikolta. Katolta on tullut lumia, aura on työntänyt lumia samaan kasaan. Mutta lumien kolaamiset on meiltä itseltämme jääneet aivan siihen vähimpään, että auto saadaan justiinsa pihassa kääntymään.

Kaunis yhteisötaideteos Karjalaisen sivuilla!

Osui juuri silmääni netin uutisvirrasta Karjalaisessa ollut juttu, jota pääsi jopa lukemaan. Siinä kerrottiin 65 ihmisen osallistuneen kolmiosaisen, mielestäni  hyvin kauniin taideteoksen, tekemiseen, joka teos sitten lahjoitettiin Pohjois-Karjalan keskussairaalan teho-osastolle.  Idean alkuunpanija, joensuulainen taiteilija Noora Hattunen,  oli joskus itse kaivannut siellä osastolla joutuessaan käymään, että valkoisilla seinillä olisi ollut jotain kaunista ja toivoa tuovaa.

Karjalainen: "Yhteisötaideteos Toivo  lahjoitettiin keskussairaalalle - maalaamiseen osallistui 65 ihmistä."

Linkki  juttuun ja teoksen kuvaan tässä:

 https://www.karjalainen.fi/kulttuuri/dxqpdqq73d 

Hieno idea ja mielestäni oikeasti kaunis teos!

Tämä aamu

Molemmat tältä aamulta. Mökki ensin, kun siihen aurinko kivasti osui. Sitten huomioin toisaalla sinisen taivaan metsän yllä. Kiinnittivät hetkeksi ajatuksia siihen tekemiseen, eikä kaikenmaailman huoliin, jotka mielen tahtoo ihan vallata. Heräsin harvinaisen masentuneena tänä aamuna, enkä olisi halunnut nousta sängystä ollenkaan. Nyt odottelen soittoa kuulokeskuksesta, kun pitäisi taas sielläkin asioida, ja kaikki tämänkaltainen on  minulle aina niin vaikean tuntuista.

Mutta nyt, kun aurinko on  niin kirkas, niin toivon saavani itseni ulos jossakin vaiheessa. Mieluusti vaikka lumikengätkin jalkaan, jotta pääsisin tuonne metsän puolelle ihan valoa ihailemaan. Mieluummin menisin kyllä suksien kanssa, mutta niitä ei nyt tuolta varastoista esille saa. 

Se oli itkua ilosta - kun saatiin kohdata omat taas!

Minuakin liikutti, kun tätä tuttua tapausta luin.... Se oli luettavana tänään ortodoksikirkon päivän sanassa. Muistathan vaikkapa koulun uskontotunneilta Joosefin, josta tuli Egyptin valtias, kun hänen veljensä myivät hänet orjakauppiaille? 

1. Moos. 43:26-31, 45:1-16 (v. -92 käännöksen mukaan):

"Kun Joosef tuli taloon, he veivät hänelle lahjat ja lankesivat maahan hänen eteensä. Joosef tervehti heitä ja kysyi: "Mitä kuuluu vanhalle isällenne, josta kerroitte minulle? Elääkö hän vielä?" He vastasivat: "Isällemme, sinun palvelijallesi, kuuluu hyvää. Hän on edelleenkin elossa." Ja he polvistuivat ja heittäytyivät kasvoilleen. Kun Joosef huomasi Benjaminin, oman äitinsä pojan, hän kysyi: "Tämäkö on nuorin veljenne, josta minulle puhuitte?" Ja hän sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, poika!" Sitten Joosef poistui kiireesti, sillä nähdessään veljensä Benjaminin hän liikuttui niin, että hänen oli vaikea pidättää itkuaan. Hän meni sisähuoneeseen ja itki siellä. Pestyään kasvonsa hän tuli takaisin, pakottautui rauhalliseksi ja sanoi: "Tuokaa ruoka sisään."

...

"Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: "Pois täältä kaikki!" Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään. Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne minun luokseni." He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä. Nälkä on nyt jo kaksi vuotta vallinnut kaikkialla, ja edessä on vielä viisi vuotta, joina ei kynnetä peltoa eikä korjata satoa. Mutta Jumala lähetti minut teidän edellänne, jotta jäisitte eloon ja teidän sukunne säilyisi maan päällä ja monet pelastuisivat. Te ette siis lähettäneet minua tänne, vaan Jumala, ja hän asetti minut faraon neuvonantajaksi, koko hänen valtakuntansa herraksi ja Egyptin maan valtiaaksi. "Menkää nyt kiireesti isäni luo ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi. Tule viipymättä tänne minun luokseni, niin saatte asua minun lähelläni  Gosenin maakunnassa, sinä, poikasi ja heidän lapsensa. Te saatte tuoda tänne lampaanne, vuohenne, nautakarjanne ja kaiken muun teille kuuluvan. Minä huolehdin sinun elatuksestasi, niin ettet sinä eikä sinun perheesi tai kukaan muukaan väestäsi jää puutteeseen, sillä nälkävuosia on vielä viisi jäljellä.' Näettehän omin silmin, ja veljeni Benjamin näkee, että minä itse puhun teille. Kertokaa vielä isälleni, miten korkeassa asemassa minä olen Egyptissä ja mitä kaikkea olette nähneet, ja tuokaa isä kiireesti tänne." Sitten Joosef lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja puhkesi itkuun, ja myös Benjamin syleili häntä ja itki. Ja Joosef suuteli ja syleili itkien kaikkia veljiään. Sen jälkeen hänen veljensä puhelivat pitkään hänen kanssaan. Kun tieto Joosefin veljien saapumisesta tuli faraon hoviin, se oli mieleen faraolle ja hänen hovimiehilleen."

Päivän kuva☀️

 

 

Auringonvalo antoi nyt erityistä näkyvyyttä sille, mistä vesi kasveille kaadetaan...☀️ 

Meille ihmisille puolestaan; Jumala, joka meidät on luonut, kaikkea sitä antaa, mitä tarvitsemme. Ilman häntä meillä ei olisi elämää täälläkään, saati että saisimme sitä taivaassa.

Usein me elää porskutamme, kuin olisimme täällä aina, vaikka jokaisen meidän aika loppuu joskus. Kannattaa hankkia yhteydet oikean veden lähteeseen vielä täällä ollessa. Jeesus lupasi, ettei heitä ketään luotaan, joka hänen tykönsä tulee! Esitä siis rohkeasti asiasi - pelkosi, vaikeutesi, syyllisyytesi, ja/tai... mitä ikinä se onkin - hänelle, niin Hän tahtoo kuulla sinua, auttaa sinua, rakastaa sinua, viettää ikuisuudenkin sinun kanssasi!❤️☀️ ✝️  Koska jo 2000 v. sitten kuoli sinun vuoksesi...

Tällaiset ajatuksenpätkät tuli vielä mieleen. Alimmainen oli psalmista 90 ja muutkin jostain kohtaa Raamatusta mielestäni.

"...kuinka lyhyt on aikani..." 

"...kämmenen leveydeksi teit päiväni..."

"...opeta meitä laskemaan päivämme oikein..."

 

---

Pitipä vielä tulla lisäämään tämä: Muistatko kuinka yksinkertaisen pyynnön ristillä ollut rikollinen esitti Jeesukselle, joka siinä hänen vierellään myös oli samaa kärsimystä kokemassa? Se oli hyvin yksinkertainen pyyntö: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Ja Jeesus kuuli sen pyynnön suuremmin kuin osattiin odottaakaan. (Se löytyy: Evankeliumi Luukkaan mukaan luku 23:42-43)

Se oli hartaasti haluttu asia!

Viimeinen pääsiäisateria... Jeesukselle. Se kiinnitti huomion tänä aamuna luetusta. Jeesuksesta sanottiin:

 

"Hän sanoi heille: 

"Hartaasti olen halunnut

 syödä tämän pääsiäisaterian

teidän kanssanne ennen kärsimystäni.

Sillä minä sanon teille:

enää en syö pääsiäisateriaa,

ennen kuin se saa täyttymyksensä

Jumalan valtakunnassa."

"Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi:

"Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.

Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin

Jumalan valtakunta on tullut."

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi 

ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: 

"Tämä on minun ruumiini 

joka annetaan teidän puolestanne. 

Tehkää tämä minun muistokseni." 

Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: 

"Tämä malja on uusi liitto 

minun veressäni, joka vuodatetaan

teidän puolestanne."

Evankeliumi Luukkaan  mukaan; luvusta 22, jakeet 15-20. Vuoden 1992 käännös.

Jeesus sanoi tuossa alussa, että oli hartaasti halunnut sitä ateriaa päästä nauttimaan, vaikka se oli viimeinen juuri ennen suurta kärsimystä!  Sitä ihmettelin. Hän varmastikin halusi olla siinä vielä omiensa kanssa, ja puhua heille vielä hieman, että he hänen kuoltuaan - ja sitten myös ylösnoustuaan, ja taivaaseen noustuaan - muistaisivat, ja ymmärtäisivät, mitä se kaikki tarkoitti, ja miten todellista se kaikki oli. Ja on.

Harvinaista herkkua meille: reissu ja kampaamokäynti

Olimme isännän kanssa muutaman päivän reissulla. Teimme matkan junalla. Edellisestä junamatkasta olikin jo aikaa. Paluu onnistui myös vielä junalla, päivää ennen junalakkoa. Mutta silti palatessa oli kuitenkin linja-autokyytiäkin, koska osalla matkaa oli rataremonttia ja sillä välillä linja-auto kuljetti junamatkalaisia ja sitten oli taas paluu junakyytiin.  Kävimme siis tyttären ja miehensä luona Espoossa.  Perillä meitä odotti yllätys, sillä meille oli luvassa visiitti parturi-kampaamo Moderniin, jossa isännälle oli tarjolla parturointi ja parranajo, minulle hiusten värjäys ja leikkaus. Ja nämä toteutti siellä vävy, joka  kampaamon omistaakin.✂️ 🙂 

Isäntä oli ensin parturintuolissa. Sillävälin minä ja tytär käväistiin kirpparilla.  Sitten oli minun vuoroni. 

Ja nyt on kumpikin valmiita. Kiitos!❤️

Reissu oli meille niinkuin loma, mukavaa vaihtelua tavan arkeen🙂❤️ Ja se oli meille kummallekin myös ensimmäinen käynti Espoossa.  Emme olleet kumpikaan koskaan ennen käyneet siellä. 

Kun alkoi aamulla soida laulu mielessä, halusin kuvittaa sitä jotenkin

Mielessäni soi tämä kohta:

"Katso puoleen Veriyljän, 

raskaan taakan kantajan.

Oven aukaisi hän taivaan,

poisti tieltä Hän syyttäjän."* 

Jeesus raivasi syyttäjän tieltämne, koska hän otti päälleen kaiken syntivelkamme. Ovi on auki jokaiselle, joka Jeesukseen turvautuu. 

Ja laulun kertosäkeessä sanottiin sen Golgatalla tapahtuneen, kun kaikki täytettiin... Ja kehotettiin kuulemaan sitä huutoa.

*Tietoja laulusta: Laulun nimi on "Suuri rakkauden meri",  mainittu säe oli 4. Hengellisen laulukirjan nro 184 nykyisessä kirjassa. Laulun tietoina mainittiin 70-luvun puolivälin kirjassa, josta minä sanat otin, kun ei uudempaa löytynyt: "Venäläisestä laulukoelmasta "Kinvaali", 1912. William Owen, 1814-1893". Vanhassa laulukirjassa laulun nro oli 297.  Kun sitten netistä löysin myös uudemmat sanat, huomasin että "Veriylkä" oli muutettu muotoon "Vapahtaja".

Tästä voi kuunnella tuon laulun:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?s=184

Siinä raskaan taakan kantajan ympärillä oli varmasti väkeä ylenmäärin. Osa naureskeli ja pilkkasi, osa oli järkyttyneitä. 

Kuvan vasemmassa alalaidassa lienee ehkä hän, joka oli juuri tullut juuri pellolta, ja joka  pakotettiin lopulta kantamaan  Jeesuksen ristiä loppumatka, kun Jeesus oli jo aivan uuvuksissa kaikesta. Sen miehen nimi oli Simon Kyreneläinen.

Vähän valoa, vähän hämärää

 

Hieman "sivusilmällä" vilkaistun ikkunanäkymän  kaukainen valoinen alue ja metsä sen kanssa, sai minut tarttumaan väreihin ja yrittämään jotenkin sen tunnelman kuvaamista. 

Tämä on enemmänkin sellainen etäältä nähtävä, niinkuin oli esikuvansakin. Kuvitus tehty öljyväriliiduilla.

"Ymmärrätkö sinä, että minä rakastan sinua?"*

- En minä kyllä taida oikein ymmärtää.*

- Niin, sinä et todellakaan ymmärrä. Sinä et ymmärrä, kuinka minä sinua rakastan, ja kuinka  jatkuvasti teen kaiken sinun puolestasi. Niinkuin tein jo alunalkaenkin. Rakkaudesta sinut omakseni o(s)tin, eikä rakkauteni ole muuttunut. Se on yhä sama kuin silloin. Sinä katsot liikaa itseesi ja ihmettelet itseksesi, että et voi käsittää, että sinua oikeasti voitaisiin niin rakastaa. Mitä sinä vielä tahtoisit enemmän vakuudeksi, kuin se, jonka puolestasi tein? Lunastin sinut omakseni rakkaudella; kalliilla hinnalla, kun annoin elämäni puolestasi. Isä antoi minut sinulle, ja sinut minulle.

Minä rakastan sinua täydellisesti. Minä myös tiedän, ettet sinä kykene samalla tavoin vielä rakastamaan minua. Ja juuri sen vuoksi sinä alituiseen mietitkin, että voitko olla minulle niin rakas, kuin sanotaan. Sinä olet. Kerran sinä sen ymmärrät, ja sinun rakkautesikin on täydellistä silloin. Mutta vaikka se nyt on vielä hyvin vajaata - pelkosi tähden - en minä sinua jätä! Sinähän olet minun. Sinähän olet minulle rakas. Rakkaampi kuin mikään, mitä maailmassa on. 

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." 1. Joh. 4:18-1

 ---

* Kuin olisi minulta kysytty.... ja vastattu. Siinä olisi sinullekin...❤️

Aamun valosta

 

Sakkeus koki muukalaisuutta toisten seurassa

Sakkeus halusi vain nähdä sinut, Jeesus. Sinä ilahdutit häntä pysähtymällä sen puun alle, jossa hän oli. Ja vielä enemmänkin teit: järjestit hänelle sen ilon, että ilmoitit tulevasi hänen kotiinsa! 

Sitä Sakkeus ei osannut odottaa. Kukaties hän oli miettinyt, ettei ole ketään joka haluaisi häntä edes tervehtiä, mutta sinä Jeesus, sait hänet tuntemaan itsensä odotetuksi ja tervetulleeksi seuraasi, ilman vaatimuksia. Sinä halusit tulla vieraaksi hänen kotiinsa ja syödä siellä hänen kanssaan. Voi vain kuvitella Sakkeuksen tuntoja.

"..." Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan." (Niin sanoivat ihmiset siitä.) Luukas 19:7  

Sitä Jeesus tekee nykyäänkin.