Kun ilta-aurinko valaisi sen yhden puun

Joku ilta sitten ihastuin niin siihen keittiön ikkunasta näkemääni, kun vain yksi puu näkyi saaneen erityisen valaistun rungon. Sen  toisella puolella oli sitten hyvin mustanpuhuva vihreys. No yrittelin sitä näkymää kuvittaa.  Ensi tekele lensi roskiin. Tämän toisen kanssa  tuhertelin pidempään, ottaen sen esiin useamman kerran. Korjailin milloin milläkin värillä ja tavalla. Saa nyt olla, vaikka edelleenkin siinä olisi vikaa. Yksi jo ihan siinäkin, että en osaa puita piirtää, kun niissä on muutakin, kuin suora runko ja sojottavat oksat🙂

Siinä oli kyllä tosi monta asian välittäjää...

Mutta niin vain se kyseessä ollut sairaan sotapäällikön asia edistyi☀️

"... sillä Herra oli käyttänyt häntä..." KR-92

"... sillä hänen kauttansa Herra oli antanut..." v. -33

2. Kun 5:1

Syyrian/Aramin kuninkaan sotapäällikkö Naaman/Naeman oli kyseessä. Hän oli "arvossa pidetty mies/herransa hyvin arvossa pitämä" sekä "kuninkaansa suosiossa/suurta kunnioitusta nauttiva". Ja sitten oli se, että hänen kauttaan oli Herra Aramille/Syyrialle voiton antanut.

Minua puhutteli tässä nimenomaan juuri tuo, että "Herra oli käyttänyt/hänen kauttansa antanut". Ehkä hän oli muutenkin hyvä mies? Emme tiedä. Mutta Herra voi käyttää yllättäviä välikappaleita sanansaattajinaan, ym., toteuttaakseen suunnitelmiaan. 

Niinkuin oli se Naemanin Israelista tuoma tyttökin, ryöstösaalis... Hän oli Jumalan sanansaattaja ja välikappale sille syyrialaiselle sotapäällikölle, jotta hän sai parantua parantumattomasta taudista, kun meni tytön neuvon mukaan profeetta Elisan luona käymään. 

Itseasiassa tässä oli monta sanansaattajaa ja välikappaletta! Mikä tapahtumaketju se olikaan, ikävin alkutahdein: 

- Ensin joku sotilas ryösti tytön kodistaan ja vanhempiensa luota. 

- Näin tyttö päätyi Naemanin kotiin, hänen vaimonsa palvelukseen.

- Tyttö kertoi emännälleen israelilaisessa profeetasta, joka voisi sairastavan isännän parantaa. (Mitähän muuta tyttö tiesikään profeetasta kertoa...?)

- Emäntä kertoi miehelleen...

- Naeman kertoi kuninkaalle tytön kertoman.

- Kuningaskin toimi välikätenä, kun kirjoitti Israelin kuninkaalle. (Israelin kuningas suuttui, kun luuli olevan pahat aikeet Syyrian kuninkaalla).

- Joku välitti sitten tiedon profeetta Elisalle, että häntä tässä nyt tarvittaisiin... 

- Ja lopulta Naeman tuli Elisan luo, joka lähetti vain palvelijansa, Geehasin kaiketi, sanomaan että Jordaniin vain seitsemän kertaa pulahtamaan, (josta tämä Naeman, sotapäällikkö, suuttui ja lähti ajamaan pois...).

- No viimeisenä viestinviejänä ja sanansaattajana oli Naemanin omat palvelijat! He saivat Naemanin ylipuhuttua, että kun on näin helppo asia suoritettava, niin eikö hän sitä tekisi...? 

Ja teki! Vaikka hänen mielestään, hänen oman maansa, Syyrian joet; "Abana ja Parpar", olivatkin olleet hänen mielestään Israelin Jordania paremmat.... Mutta mieli ehkä muuttui, kun Jordanista 7. kerran noustessaan oli terve! 

Niin kiitollinen hän oli, että halusi jopa Israelin maan multaakin mukaansa kahden aasinkantaman kuorman verran...  

Kerrotaan vielä, että Naeman tapasi vielä profeetta Elisan halutessaan kiitollisuuttaan osoittaa. Hän myös pyysi anteeksi sitä, että joutuisi vastedes kotimaassaan kuninkaansa kanssa sen maan Jumalan temppeliin mennessä kumartamaan siellä... Se osoitti, että hän palveli kuitenkin nyt sitä Jumalaa, joka hänet paransi. Niinpä Elisakin sitten hänen anteeksipyyntöönsä vastasi rauhoittavasti: "Mene rauhassa". 

---

Nämä tapahtumat löytyvät: 2. Kun. 5:1-19☀️

Raamatun joet: Abana ja Parpar, nykyään Awaj ja Barada.

Joskus on niitä päiviä, jolloin tätä tarvitsee... Ja silloin sen saa itselleenkin tarkoitetuksi omistaa☀️

"Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies,

sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. 

Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin; hän kantoi meidän kipumme, 

otti taakseen meidän sairautemme.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän

rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän 

ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksenne olivat

hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. 

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,

hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen

meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani

meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen." 

Jesaja 53:3-6   (v. 1992 Raamatun käännös)

Karvaiset yllätysvieraat!

Isäntä sattui muutama hetki sitten katsomaan ulos keittiön ikkunasta ja huudahti minutkin katsomaan sitä näkemäänsä asiaa: joku ruskea elukka seisoi mökin terassilla,  eikä se ollut mikään jänöjussi! Itsellä häivähti ihan ekaksi mielessä, ennenkuin kunnolla ehti nähdä otusta, että susiko se on? No ei onneksi ollut! Se oli ruskea koira. Se livahti mökkiin tyttöjen luo raollaan olevasta ovesta. 

Kun sitä vielä ihmettelimme, huomattiin, että mökin vierustalta tulla möngersi toinenkin; nyt musta otus. Ja mökkiin sekin meni.  Ja sittenpä ilmaantui vielä kolmaskin, musta sekin.

Kun sitten menin talon ulkoportaille niitä katselemaan, tulivat ne siihenkin, katoksen alle. Ystävällisiä olivat:) Olisivat varmaan tahtoneet kutsua sisälle, kun tuli äkillinen sadekuurokin siihen. Se sentään loppui pian ja koirat meni taas mökkiin tyttöjen luokse. Vähän ajan päästä nähtiin ikkunasta, että ruskea tuli ulos ja suunnisti tielle. Ja niin kohta kaikki kolme lähtivät juoksemaan tietä pitkin pois pihasta. Heippa koirat🐕🐕🐶 

Ei oltu nähty niitä aiemmin, mistä ja mitenhä lienevät keksineet tänne poiketa. Metsästyskoiria on silloin tällöin metsästäjät täältä käyneet etsiskelemässä. Vuosia sitten pihaan tuli kolme hevosta. 

Askartelin tänä aamuna... varustekaapin

Luetusta se tämäkin. Luetun mielessäni näin vähän kuin tilannekuvana, kun lukemani jakeen sotilas kiristää vyötärölleen vyön, pukee haarniskan päälleen, pistää kengät jalkaansa, ottaa kilven käteensä ja iskee kypärän päähänsä. Ja nappaa vielä miekan käteensä. Kyseessähän on kohta Efesolaiskirjeen luvusta 6 jakeet 13-18, (*jae alempana), jossa puhutaan Jumalan taisteluvarustuksesta ja kehotetaan ottamaan se ylle.

No sittenpä huomioin keittiössä eilen talteen ottamani pienen, mielestäni piirustushommiin sopivan kartonkipalan, jolle nyt heti löysinkin käyttökohteen: siitähän tulisi kenties hyvä vaatekaappi... Siispä piirustelin varustekaapin käyttäjän ja mainitut varusteetkin askartelin. 

Vanhanaikaisen näköiset on varusteet nykyihmisen silmään, mutta yhä toimivat . Jae luettelee:

"Ottakaa sen tähden yllenne Jumalan koko taisteluvarustus, niin että voitte pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaiken suoritettuanne pysyä pystyssä. 

Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä,

pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan,

ja olkoon kenkinä jaloissanne alttius 

rauhan evankeliumia kohtaan. 

Ottakaa kaikessa uskon kilpi,

jolla voittaa sammuttaa

kaikki pahan pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä

 ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.

Tehkää tämä alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä..."

 Efesolaiskirje 6:13-18 Raamattu kansalle -käännös

Tästä oli voinut paremmalla suunnittelulla saada vaikka paperinuken, jolle kaikki varusteet olisi saanut kunnolla ylle ja pysymään päällä. Nyt esim. vyötä ei voinut pukea tälle ylle, onpahan siellä muitten varusteitten alla kyllä. 

Käyttämäni kartonki oli erään kaupan neliosaisen vanukassatsin kääreestä peräisin... ☀️

Kun siihen myrskyyn saatiin rohkaiseva viesti... Ja niin kävi, kuin oli sanottu.

Kirjoitin tämän juttusen tänä aamuna, kun allaolevan matkakuvauksen lukeminen tuntui rohkaisevan minuakin. Siitä ajatuksia tuolla alempana sitten.

"Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: 'Miehet! Teidän olisi pitänyt uskoa minua eikä lähteä Kreetasta. Silloin olisimme välttäneet nämä vastukset ja vahingot.

Mutta nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: 'Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat'.

Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu. Jollekin saarelle me vielä ajaudumme." Apostolien teot 27:20-26 KR-92

Ja niinhän siinä myös kävi. 

🌊💦⛴️

Olkaa rohkeilla mielin...

Toivo oli mennyt laivamatkalaisilta. Oltiin suuren ahdistuksen ja pelon vallassa. Oli vielä syyllisyyden tunnotkin siinä, kun tajuttiin, että olisi voitu välttää tämä ahdinko toisin toimimalla, neuvoista vaarin ottamalla.

Mutta sitten nousee esiin se mies, vanki, rohkaisevine sanoineen. Vaikka hänkin totesi sen, millä ahdinko olisi voitu välttää, ei hänen puheensa jäänyt siihen, vaan hän tahtoi rohkaista näitä syvästi uupuneita. Olihan hän itsekin sellainen. Mutta nyt hänellä oli sellaista sanottavaa, joka ei ollut peräisin häneltä itseltään. Hän oli saanut yöllä rohkaisevan, heitä kaikkia koskevan sanoman, että lahjana he kaikki tulisivat pelastumaan. Yksikään ei sillä matkalla hukkuisi. Ja niin siinä myös kävi, vaikka uhkia oli vielä matkassa. 

Nimittäin yllä luetun osuuden jälkeen, laiva ajautui maata lähestyessään vielä karillekin ja sen perä alkoi hajota. Sotilaat aikoivat tappaa kaikki vangit, ettei vaan kukaan pääsisi karkuun. Mutta heidän päällikkönään ollut, (*Julius nimeltään), tahtoi pelastaa Paavalin, ja hänen myötään pelastuivat sitten kaikki muutkin vangit kuolemasta siinä. Kaikkien uimataitoisten käsketttiin hypätä ensin veteen, "ja heidän perässään toisten, joko lankkujen varassa tai muilla laivan kappaleilla. Näin kaikki pääsivät onnellisesti maihin." Apt. 27:44

Vankien selviytyminen oli lahja...

Joskus niistä palasistakin voi olla apua, jos ei ole muuta sillä hetkellä näkyvissä...

🌊💦⛴️

*Ja se mainittu Julius/Turkin rannikolla, olisi tässä, blogin edellinen juttu:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/kun-siinapa-oltiin-matkassa-turkin.html

Kun siinäpä oltiin matkassa Turkin rannikon tienoilla

Sinne minut veti alueeseen tutustumaan yksi ystävällismielinen sotilas: Julius. Hän oli siinä asemassa, että hänellä oli muita sotilaita käskettävänään. Ja nyt hänelle oli annettu yksi vankikuljetuskin. Yksi vangeista oli jo ikäänkuin hieman tuttu minullekin, kun eräs lääkäri oli hänestä kertonut. Lainaan välillä hänen kertomustaan laivamatkasta: "Astuimme adramyttionilaiseen laivaan... ja lähdimme merelle".

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli satama Siidonissa. "Ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Siunattu, ystävällinen Julius, joka salli sen!

Matkaa jatkettiin sitten Kyproksen suojassa, ja kun oli ohitettu Kilikian ja Pamfylian alueet laskettiin merenselän ylityksen jälkeen Lykian Myraan. 

Siellä Julius etsi Italiaan lähtevän laivan. Ja sellaisen löydettyään, siirsi valvonnassaan olevat vangit siihen. Mutta nyt matka edistyi todella hitaasti. Rodoksen saari saatiin kyllä ohitettua, mutta meni monta päivää, että päästiin "vain vaivoin Knidoksen kohdalle". Oltiin siinä Turkin rannikolla.

Nytpä ei voitukaan jatkaa aiottuun suuntaan, vaan olikin purjehdittava Kreetan suojaan. Mentiin siitä Salmonen editse ja tultiin "paikkaan, jonka nimi on Hyvätsatamat." Se oli lähellä Lasaiaa. Mutta syksy painoi jo päälle ja "merenkulku alkoi olla jo vaarallista". Niinpä Juliuksen nimetty vanki, Paavali, koki tarpeelliseksi varoittaa merenkulun vaarasta kyseiseen vuodenaikaan. Siitä oli tulossa näillä edellytyksillä "työläs ja vaarallinen." Siinä ei enää ollut "vaarassa vain lasti ja laiva", vaan kaikkien henki!

Mutta Julius ei ottanut Paavalin varoitusta niin vakavasti, kuin olisi ollut aihetta. Hän halusi uskoa kapteenia enemmän, kuin vankia, jonka meritietoutta hän rohkeni epäillä. Mutta olipahan kyllä sekin syy, että paikka olisi ollut huono talvisatamaksi, joten päätettiin yrittää matkan jatkamista vaaroista huolimatta.... 

(Matkan alkuosan kuvaus tähän asti löytyy: Apt. 27:1-12, ja jatko siitä sitten eteenpäin...)

🌊💦⛴️

Tässä blogin seuraava juttu, jossa myös yksi Juliuksen hyvä teko, ym. rohkaisevaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/kun-siihen-myrskyyn-saatiin-rohkaiseva.html

Matka tosiaankin tuli olemaan vielä pitkä ja erittäin vaarallinen, ennenkuin määränpäänä ollut Rooma aikanaan saavutettiin! Laiva todella tuhoutui lasteineen myrskyssä, mutta ihmisistä ei onneksi yksikään joutunut hukkaan!

💦🌊

Äskettäin lukemani uutinen Iltasanomien sivulta kertoi roomalaisen yli 2000 vuotta vanhan hylyn löytymisestä...! Ei se sentään Paavalin matka-alus ole ollut, mutta kukaties lasti oli ollut samankaltaista, kuin jutun kuvassa oli näkyvissä. Ja johonkin meren pohjaan se Paavalin matka-aluksen lastikin aikanaan päätyi...

⛴️🗺️🌐

Tässä vielä esittelyssä mainittuja paikkoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Adramyttion

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilikia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pamfylia

https://en.wikipedia.org/wiki/Myra

https://fi.wikipedia.org/wiki/Knidos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasaia 

Näihin tietoihin tutustuminen toi matkakuvauksen ikäänkuin hieman lähemmäksi omaa aikaamme, kun kyseessä on paikkoja, joiden lähitienoot nykyajankin otsikoissa näkyvät: metsäpaloineen, ym. asioiden takia.

Ällistyttävä yllätys meille!

Olin joskus toukokuussa laittanut yhden pienen ilmoituksen tyttärille viestillä. Se oli ollut vain osa jostain Lieksan Lehden jutusta, josta en ollut nähnyt kuin vain pienen palan. Eikä siitä sitten sen enempää siinä kohtaa. Mutta heinäkuussa, tällä viikolla, asiaan palattiin. Nyt yhden tyttären toimesta. Minulta kysyttiin, aoimmeko osallistua siihen silloin mainittuun juttuun. Vastasin, etten ollut edes muistanut nyt sen olevan, eikä ollut aikomusta... Vaikka toisaalta asia kiinnostikin kyllä. Muutaman päivän päästä tyttö oli  hankkinut minulle ja isännälle liput siihen, josta olin vinkannut tytöille toukokuussa, ajatuksella, että jos heitä kiinnostaisi... Mutta vaikka heitä kiinnostikin, se olisi ollut mahdollinen vain niille, jotka ovat jo täysi-ikäisen kirjoissa. 

No mitäpä minä ja isäntä sitten? Mentiin, kun liput kerran jo oli.  Kyseessä oli konsertti Brahe-teltassa, ja siellä esiintymässä Dingo. Minä hieman elättelin toivetta, että jospa saisin hankittua tytöille edes nimmarit... Mutta en uskonut, että aie voisi toteutua. Tytöillä oli tarkoitus kuitenkin ulkona kuunnella konserttia. Kun me sitten isännän kanssa kökötimme teltan takaosan penkillä, jonka paikan onneksi saimme - (istuimia oli tosi vähän, mutta tarkoitus olikin lähinnä yleisön seisoa) -  niin siinä kököttäessämme saimme tytöiltä viestin, että pääsevätkin sisälle, niin oli joku vartija sanonut. Kuikuilimme ovelle, mutta tyttöjä ei näkynyt. Ajattelimme sitten, että se tarkoittikin varmaan vain alueelle pääsyä. 

Konsertti alkoi ja otin muutamia kuvia, ja videotakin. Mutta ne ovat kaukaa otettuja, siltikin, vaikka välillä hiippailin vähän lähemmäksikin kuvaamaan. Mutta olisinpa tiennyt... niin olisin varmaankin pyrkinyt niin eteen, kuin suinkin... Nimittäin konsertin loputtua - ja tytötkin jo kyytiin saatua, saimme kuulla sen suurimman yllätyksen: hehän olivat päässeet sinne eteen laulamaan! Dingo laulatti yleisöäkin aina välillä ja siellä lavan edessä oli väkeä laulamassa. Mutta tästä kolmen tytön tyttökaveriporukasta oli kaksi myös lavalla laulamassa Neumannin kanssa!  Yksi tytöistä videoi sen. Eipä me tiedetty isännän kanssa mitään siitä, mitä siellä edessämme oli, että siellä ne tytöt oli! Yllätyksenä heillekin se kaikki tullut. Olivat otettu sinne sisälle niinkuin bändin vieraina.

Ja se nimmariasia sitten. Minä olin varautunut kolmella lappusella, että niihin voisin, jos tilaisuus tarjoutuisi - (jota ei tullut) - niin nimmarit pyytää tyttöjä varten. Nytpä kävikin niin, että meille tuotiin sieltä tyttöjen toimesta nimmarit. He saivat myös hyviä kuvia itse, ja bändikin otti tyttöjen kanssa yhteiskuvia.

Semmoinen yllätys. Itse kuuntelin Dingoa 80-luvulla vain porilaiselta ystävältä saaduilta kaseteilta ja radiosta tietysti kuuli. Livenä olin Neumannin nähnyt vain ohimennen, hänen käydessään Pomarkussa Pomarfinnin kenkätehtaalla. Konsertissa en ollut koskaan käynyt. Enpä olisi osannut  kuvitella tilannetta, että vuosikymmenten jälkeen joku tytöistäni tulisi vielä laulamaan sen silloisen huippubändin kanssa. Niin nyt kuitenkin yllättäen kävi. 

Tässä nämä ovat minun räpsimiäni siellä.

Tällaiset kortit nimmaroituina he saivat, joista mekin sitten saimme osamme.

Olin kirjoittanut Dingosta jo aiemminkin, v. 2017:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/07/kuka-muistaa-dingon.html

Dingosta aletaan kuulemma kuvata syyskuussa  elokuvaa.

Kuka oli, ja on, maailman merkittävin mies?

Nimittäin sen miehen nimeen kansat panevat toivonsa...*, joten on hyvä tietää, kenestä puhutaan; kuka hän on, ja mistä hän on? 

"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde." Näin sanoi satoja vuosia ennen kyseisen merkkimiehen syntymää Jesaja -niminen profeetta. (Jesaja 11:10 KR-92)

Merkkimiehen omana aikana kansa ihmetteli, josko se on hän: "Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät: "Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?" Matteus 12:23 KR-92. Kyseinen kansa tiesi odottaa häntä. He olivat hyvin selvillä myös siitä, mihin sukuun - mistä juuresta - hän tulisi: "Iisain juuresta" ja ollen kuningas Daavidin jälkeläisiä.

Kyseinen merkkimies syntyi näihin sukuihin:

Maria ja Joosef kumpikin olivat kunigas Daavidin sukua. Matteus esittelee Joosefin Marian miehenä, ei Jeesuksen isänä. Marian sukuluettelo on Luukkaan muistiinmerkitsemä.

Nämä Jeesuksen lähtökohdat, sukujutut, tulivat mieleeni, kun oli aamun luettavissa tällainen kohta, Jeesuksen sanominen: "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt..." Matteus 5:33 KR-92

"Isille", eli esi-isille. Myös Jeesuksen esi-isille. Kukaties Jeesukselle tuossakin kohtaa häivähti mieleen joku maallisista esi-isistään. Olihan hänellä niitä, niinkuin meillä kaikilla. Jokaisella ihmisellä on äiti ja isä. Kaikilla. Ja hän, Jeesus, oli jo  lapsena  kertomuksia esivanhemmistaan kuullut ja lukenut. Mutta Jeesuksen se isä, josta hänen alkunsa äitinsä kohdussa oli alkunsa saanut, oli  itse Jumala. Joosef oli Jumalan itsensä Jeesuksen maalliseksi kasvatusisäksi valitsema mies. 

Huomata täytyy myös se, että Jumalasta lopulta olemme kaikki alkumne saaneet, sillä: "meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä kaikki on lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät." 1. Korinttolaiskirje 8:6 KR-92

"hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:28 KR-92

Apostolien teot 17:24-28, Paavali puhuu Areiopagilla

*Nimi on: JEESUS. "Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." Matteus 12:21 KR-92

"- Katso: minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa kansoille oikeuden. Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntään kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon." Matteus 12:18-20 KR-92

Vettä... molemmissa kuvissa

"Nääks sää, mitä mää nään?" -lausahdus on meillä jäänyt ajoittain käytetyksi sanonnaksi jostain lasten elokuvasta vuosien takaa. Nyt se tuli mieleen tuon allaolevan kuvan syntyajatuksen takia. Nimittäin tämä syntyi tuon alemman sivutuotteena, sillätavoin, että olin käyttänyt tuota kartonkipalaa vain suttupaperina värin kokeiluun alempaa tehdessäni. Olin vedellyt siihen vähän kynttilää ja sutinut sinistä väriä. Sitten aloin jossain vaiheessa nähdä siinä vesiputousta... joten jatkoin sen sellaiseksi kuvaksi. 

Tämä alempi kuva tuli aloitetuksi ensin, kun aamulla tuli mieleen ajatuksia kristittyjen kasteesta, ja siitä, että Jeesus itsekin kävi kasteella. Tulipa halu yrittää siitä kuvaa tehdä. Matteus kertoo Jeesuksen menneen Johannes  Kastajan luo, ja pyytäneen tätä kastamaan hänet. Johannes esteli, ja tuumi, että hänen pitäisi saada Jeesukselta kaste. Mutta Jeesus sanoi: "Salli nyt!..."  Ja Johannes suostui. Kun Jeesus sitten oli kastettu, tuli kyyhkynen, kirkas valo, ja ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani..."

"Kun Jeesus oli kastettu..." Matteus 3:13-17

Tämän päivän tuherrus...

Tuhersin tämän kanssa muutaman tunnin.  Isännän ja minun  polkupyörät on olleet tuossa mökin edustalla parkissa jo muutaman viikon. Ajettu niillä ei kyllä ole moneen vuoteen, renkaatkin tyhjät molemmissa. Mutta olipahan nyt piirustellessa vähän aikaa mielenkiintoista tekemistä näitä yritellessä:) Ihme että sain noinkin pyörät aikaiseksi, sillä vaikeilta tuntuivat tehdä. Aamupäivällä kuva jäi turhan "platkuksi" eli hailakaksi, mutta iltapäivällä uskaltauduin vahavärejä siihen lisäämään aamun puuvärityksen päälle. Vesivärejä en nyt uskaltanut kokeilla, kun pelkäsin että vaivannäkö pyörien valmiiksi saannista menee hukkaan, jos vesiväreillä meneekin mönkään homma. Ne kun on aina aika arvoitus, mitä niitten kanssa lopputulos on.

Saatoin aina välillä ikkunasta  kurkistaa mallia piirustellessa:)

Tämänpäiväisestä tilannekuvitusta

 

Pelkkää aikomusta... vaan ei mitään toteutusta

Olin joskus aiemmin piirtänyt tälle tähdenmuotoiselle alustalle virkkuumallin virkaa tekemään jonkinlaista aikomusta. Tänään yritin sitä aloittaa virkkaamalla, ja hetken päästä jatkaa saamallani "tähtiajatuksella", että sakarat olisi muka helpompi muotoilla kudinpuikoilla kaventaen ja lisäillen. Vaan eihän siitä tullut yhtään mitään, ja into lopahti tyystin. Saa nyt sitten odottaa uutta innostuksen aikaa, jos sellainen joskus suvaitsisi tulla. 

Tuntuu että ylipäätään ei ole kovin paljon innostusta ja jaksamusta mihinkään. Aurinkoakin kaipaisin enemmän. Tuntuu että se toisinaan virkistää, ja edes houkuttelee lähtemään ulos kävelylle. Nyt on tämä heinäkuu vain ollut kuin jonkinlaista syksyä.

Kauniista ikkunasta innostuin

 

Lieksan Kristillisellä opistolla on yhdessä rakennuksessa silmänruokaa ikkunoiden muodossa☀️

Poissa kotoa muutaman päivän

Olin omalla paikkakunnalla kyllä, leirillä keittöapulaisena. Olosuhteet olivat tosi hyvät. Leiri pidettiin Lieksan kristillisellä opistolla. Paikkaa pitävät varmaan muutkin hyvänä,  sillä heti meidän leirimme jälkeen oli seuraavana päivänä alkamassa joku muu leiri. 

Arkea: virkkuukoukusta on muuhunkin kuin virkkuuseen...🙂, ym.

Kuulolaitetta pitää rassata hammasväliharjalla, sitä korvakappaletta puhdistaa sillä. Tänään kävikin sitten sellainen yllätys, että se harja meni poikki ja puolet siitä jäi sinne rassattavan osan sisään. Minä sitten pähkäilemään, että millä minä sen sieltä nyt pois saan, sillä kyseinen osa on kova, rassattava kohta hyvin kapea ja siinä on vielä mutkakin, joten ihan mikä tahansa ei käy. Yritin ensin toisella harjalla; ei auttanut. Sitten entisen kuulolaitteen puhdistussiimalla, joita minulla vielä on tallella, mutta ei auttanut sekään. Olen kuitenkin huomannut, että käsityötarvikkeiden joukosta voi löytyä apu yllättäviin juttuhin. Niinpä sitten nytkin. Löysin erittäin ohuen virkkuukoukun, joka oli hivenen mennyt mutkallekin, niin silläpä saikin ongelmasta otteen ja vedettyä sen ulos sopimattomasta paikasta. Varmaan lie ollut ylempää annettua apuakin siinä:) Olin jo ehtinyt kauhistella, että kun muutenkin tarpeeksi huonosti kuulen - viikon päästä laitteiden säätö kuulokeskuksessa - niin miten voisin mennä ensi viikonloppuna lastenleirille keittiöavuksikaan, johon olin jo aiemmin lupautunut. Olisin varmaankin perunut sen, jos tuo toisen puolen  vekotin olisi ollut pelistä poissa. 

Siellä se korvakappaleen sisuksissa on

Hyvin pienellä virkkuukoukulla siitä sai otteen

Onneksi se lähti sieltä!

Mitä muuta meille kuuluu? No nyt on nuorimmatkin kotoa poissa kuukauden, kun saatujen kesätöidensä tähden vuokrasivat Lieksasta asunnon kuukauden ajaksi yhteisen kaverinsa kanssa.  

"Entäs jos niitä ei kukaan ees kato?"

Meillä oli just sähkökatko. Lieksassa oli Katkot-palvelussa näkyvissä yksi alue, jossa oli sähköjä poikki ja se oli jossain rajalla päin. Talouksia oli ilman sähköjä n. 20. Mutta meidän alueelta ei pitänyt mitään katkoja olla. No, sinne saattoi ilmoittaa netissä, jos ei palvelussa omaa katkoa näkynyt. Minäpä sitten ilmoitin. Kun siitä meillä myöhemmin puhuttiin täällä, tuli mieleen tuo otsikon kysymys, että luetaanko niitä? Mitään tekstaria tai puhelua ei ollut meille tullut missään vaiheessa.

Luin sitten aikani kuluksi Emmi Polon runokirjaa "Muuttolintujen lähtö", ja siitä runoa "Kun olin sairas". Se oli runo, jossa oli siitä, että Taivaallisen ylilääkärin vastaanotto on... (*) : "sinulla on aina vastaanotto". (Ja tuossa kohdassa, jossa on tuo (*), kun vihkoon kirjoitin, tuli sähkö.)

No, niinpä oli nytkin. Tuli sähköt. Siitä saa olla kiitollinen. Olin vähää aiemmin tälle "sähköasentajalle" sanonut mielessäni, että tahtoisin sähköt... En tosin arvannut, ettän ne niin nopeaan nyt annettaisiin. Kiitos, kun annoit! Luit ja kuulit asian. Ja toimit avuksemme.

💡💡💡

Nyt ei tarvinnut olla kauaa sähköttä. Se oli vajaa kolme tuntia.

---

Nyt tänään ke 28.6. täydennän  tuota eilisen puolella kirjoitettua. Se olikin näköjään ollut isompi alue alunperin, jossa sähköt olivat pois. Siitä oli Ylellä uutinen, että salama oli iskenyt suurjännitejohtoon. Ehkä olikin parempi, ettei eilen tiedetty tuota, sillä olisimme varmaan ajatelleet, että nyt tulee tosi pitkä katkos... : 

https://yle.fi/a/74-20038727

Luontohavaintoja: mm. pöllö pihassa, ym.

 Lapinpöllöksi katsottiin tuo puuhun lehahtanut.

Alla olevassa videossa se hyökkää viereisen polun varteen, ja sai kaikesta päätellen saaliin... Tuo pöllö nähtiin eilen. Se viihtyi talon ympärillä pidempäänkin ja sai saalista enemmänkin. Mutta myös pöllön seuraajat viihtyivät ikkunoiden ääressä kurkkien, että "missä se nyt on?".

Tänään noukin kävelylläni lähitieltä alla näkyvän perhosen. Kannoin sen kotiin noiden lehtien välissä. Lehtien välissä sen takia, ettei tuuli olisi hajottanut perhosta. Alemmassa kuvassa perhosen toinen puoli, ja siinä näkyy siihen tarttuneita hiekanjyväsiä. Tiellä perhosen päälle oli ajautunut pieni kivi.

Pieni pesärakennelma osui silmiin samaisen lähtien varrelta, tien pielestä, muutama päivä sitten.

Nuo vaaleansiniset, pienipilkkuiset, kuorenpalaset huomasin jokin aika sitten oman tien varrelta.

Alla näkyvällä videolla on perhonen, jota tuijottelin kotien varressa taannoin, että puuttuuko siltä tosiaan osa siivestä...?

Sitten on vielä toissapäivänä ikkunaa vasten lentänyt lintu. Otin videosta kuvakaappauksen, kun video on liian surkea katsottava. 

Jeesus viihtyi syntisiksi tunnustautuvien seurassa

Kerran Jeesus veti yhtäkkiä mukaansa yhden tullimiehen. Tullimiehiä inhottiin, koska he vetivät välistä omiin liiveihinsä. Mutta nyt yksi heistä tuli vedetyksi Jeesuksen matkaan. Tämä kaveri on kirjoittanut itse siitä tapauksesta. Aika lyhyesti tosin, joten meidän mielikuvitustamne jää kutkuttamaan, mitä hänen mielessään liikkui, kun hän lähti, kun kutsuttiin. 

Mutta sitten, mahtoiko Jeesus kutsua itse itsensä tämän tullimiehen kotiin syömäänkin, kuten joskus aiemmin oli tehnyt erään toisen* - itselleen myöskin rahaa virallisen rahankeruun lomassa kooonneen, kotiin. Oli miten oli, siellä Jeesus nyt jokatapauksessa oli. Ja isäntä oli varmasti täpinöissään, ja parasta pistetty pöytään. Sinne oli kutsuttu myös isännän ystäviä ja työkavereita. Yhdessä oltiin pöydässä: Jeesus, Jumalan Poika heidän kanssaan, omine kavereineen. 

Mutta se näky korpesi monia! Itsensä paremmiksi tuntevat, pitivät Jeesuksen toimintaa käsittämättömänä; mennä nyt tuollaiseen talouteen syömään. He jopa tulivat sanomaan mielipiteensä Jeesuksen kavereille. Mutta sen kuuli myös Jeesus, ja oletettavasti talon isäntä itsekin, koska oli kirjoittanut siitä muistiinpanoihinsa.  

Mutta mitä Jeesus sanoi niille ihmettelijöille, itsensä parempaan väkeen asemoiville? Hän käski heidän - joiden niin hyvin piti Jumala sana tuntea, mennä tutkimaan sitä, ja varsinkin sen merkitystä, kun hän sanoi: "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Matteus 9:13

Sen tullimiehen nimi oli Matteus. Hänen omat muistiinpanonsa tuosta kaikesta löytyvät Raamatun kohdasta: Matteuksen evankeliumi 9:9-13.

Samasta tilanteesta kertoo myös Markus 2:13-17. Hän käyttää tullimiehestä toista nimeä: "Leevi". Hän on myös merkinnyt muistiin tämän sanan Jeesukselta: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat..." Markus 2:17

Myös lääkäri Luukas om merkinnut muistiin tuon tapauksen. Hänkin käyttää nimeä Leevi. Ja on ottanut talteen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luukas 5:32

Jeesuksen seurassa ilmapiiri on armollinen!

---

* Sakkeus. Hänetkin Jeesus kutsui. Epätavallisesta paikasta vieläpä; nimittäin puusta! Sinnehän Sakkeus lyhyenä miehenä oli kiivennyt, jotta kykenisi edes näkemään Jeesuksen kulkevan ohi. Mutta Jeesus luki Sakkeuksen sydämen toiveet, ja pysähtyi puun alle ja ilmoitti tulevansa ihan vieraaksi Sakkeuksen kotiin☀️ 

Tuli suuri ilo sotilaan kotiin🕊️

Cornelius oli sotilas, sadanpäällikkö italialaisessa kohortissa. Mutta hän oli muutakin: "hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä", ja niin oli hänen perheväkensäkin. Hän antoi myös "runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa." 

Mutta kaikesta tästä huolimatta, oliko hänen tilanteensa jotenkin toivoton? Hänhän ei kuulunut lupausten kansaan, juutalaisiin. Millaisessa toivossa Cornelius perheväkensä kanssa eli? Jokatapauksessa hänen uskonsa oli varmasti vahva. Hän varmastikin uskoi, että vaikka hän ei kuulunut lupausten kansaan, Jumala kuitenkin huomioi senkin, joka ei siihen kuulu, jos joku kuitenkin Jumalaa tahtoo palvella. Eikä Cornelius väärässä ollutkaan. Jumala osoitti sen hänelle eräässä hänen rukoushetkessään ja ilmoitti Corneliukselle, että hänen rukouksensa ja almunsa olivat tulleet huomioiduiksi Jumalan silmissä, ja että "hän on muistanut sinut". Mikä ihana sana Corneliukselle! 

Siitä sitten Jumala johdatti häntä eteenpäin; käskien noutaa apostoli Pietarin kotiinsa. Hänellä olikin sitten välitettävänään ihmeellinen lahja Corneliuksen perheelle ja hänen muille läheisilleen, jotka Cornelius oli kutsunut kotiinsa: "Te olette kuulleet Jeesuksesta... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." 

Ja sitten: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta.

 Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." 

Teksti perustuu: Apostolien teot, luku 10.