Kallioilla kierreltynä

Sen sumuisen aamun kuvia nämäkin. Tässä ollaankin melko matalalla, lähellä rotkon soista pohjaa.

Salaperäiset sammalmöykyt sumussa häämöttävät...

...ja ne ovat kauan sitten nurin menneiden puiden kantoja...

 

 Hieman korkeammalla jo tässä...

 ... ja siinähän se paljon käytetty polku jo onkin...

... ja mieluinen maisema:)

Helppo huppu huovasta

Tämä huppu valmistui tosi nopeasti, sillä siinä on vain yksi sauma takana. Ja mitään saumojen huolittelua ei tällaiseen tarvita, ellei koristelun vuoksi halua niihin jotain laittaa, kuten minäkin sitten omaani laitoin nuo punaiset ompelut.

Olin joskus  kirppikseltä ostanut mustia ja harmaita huovanpaloja. Mustaa oli enää pikkutilkut jäljellä. Tästä harmaasta meillä tehtiin joskus nalle ja nyt tätä oli sitten jäljellä tuollainen huppuun sopiva pala.

Aivan aluksi näin tietysti mielikuvissani mustasta huovasta tehdyn ja kauniita kirjontoja täynnään olevan hupun... mutta arki nyt on yleensä vähän... harmaampaa. Tähänkin vielä haaveilen jotain lisäkoristusta, mutta voi olla etten silti rupea enää tämän kanssa sähläämään, sillä se voisi pilata homman.

Idean tähän hupun malliin sain joskus Novita-lehdessä olleesta, puikoilla kudotusta, hupusta. Malli oli minusta silloin kiva, mutta kuvasta niin vaikeasti hahmotettava, että minun piti vanhasta lakanasta tehdä mallikappale, jota saatoin sovittaa päähäni nähdäkseni millainen malli oikein on. Tämän huopahupun leikkasin kylläkin ihan ilman mallia tuosta vaan, mutta idea on sama, eli "solmintanauhat" tulevat tuolta otsan päältä alas leuan alle.

Tämän jutun kuvat tämä "harmaahilkka" otti itse,  koska varsinainen kuvaaja oli kaupungilla silloin. Kyllä oli hankalaa yhdessä ovenvälikössä jakkaralla keekoilla ja yrittää saada jotain kelvollisen tapaista...  Kuvia kehystää harmaakehyksinen peili, jonka sain joskus ystävältäni Ukista:)

Sumuisena aamuna

Tässä taannoin kerroinkin jo, että yhtenä aamuna minulle tuli kauhea kiire ulos, kun näin siellä pitkästä aikaa olevan sumuista. Tässä hieman sen aamun kuvasatoa.

 En muistanut siinä ulos lähtiessä edes ajatella hämähäkinverkkoja... niitähän nimittäin oli taas paljon näkyvissä.

Hyvää alkanutta viikkoa itsekullekin!

Millainen ihminen perusti kirppiksen?

Enossa on pieni kirppis S-marketin vieressä. Olin pari kertaa aiemmin käynyt sen ikkunoita katsastamassa ja halunnut joskus päästä sinne sisäänkin. Aukioloajat olivat niukat. Sitten eräänä päivänä sinne pääsy oli mahdollista. Tulimme paikalle muutamaa minuuttia vaille aukeamista ja jo tuli ihmisiä sieltä poiskinpäin. Pääsimme sisälle ja teimme ostoksia. Minäkin sen toisessa blogissani olleen mekon ostin.

Kirppis on siis Parempi Arki ry:n ylläpitämä ja sen taustalla olevat  voimavarat ja tarkoitus jäi kiinnostamaan minua jo silloin, kun vain sen näyteikkunoita katselin. Yhdistyksellä on tien toisella puolella toisetkin toimitilat muuhun toimintaan. Ajattelin ensin, että kai tuo yhdistys on vaikkapa sellainen työttömien ylläpitämä. Sitten yhden kerran huomasin kirpparin eteistilassa seinällä jonkun rukouksen kirjoitettuna ja tuumin, että joku kristillinen taho siinä kenties taustalla onkin tai ainakin sille myötämielistä väkeä.

Kun olin kirpparilla käynyt, ryhdyin tuumasta toimeen selvittämään minua kiinnostavaa asiaa. Netistähän löytyi yhdistyksen nettisivu ja facebook-sivukin. Ja niistä tietysti perustajan nimikin: Anna-Liisa Pieviläinen. Hänestä ja yhdistyksestä oli tehty juttu Karjalaiseen. Juttu oli julkaistu sarjassa Kohtaamisia ja siinä Yrjö Laakkonen käy tapaamassa erilaisia ihmisiä. Laitan tähän linkin Parempi Arki ry:n facebook-sivuun, sillä jos haluat lukea tarinan yhdistyksen perustajasta ja siitä,  kuinka auttajastasta itsestään tuli autettava, niin selaa facebook-sivulla kesäkuun 1. päivän kohdalle. Siinä on luettavissa Karjalaisessa ollut juttu. Minusta se erittäin mielenkiintoinen ja puhutteleva.

Lapsuuteni leluja 60- ja 70-luvulta

Tässä kuvassa onkin sitten minun muita lelujani myös. Nukke on 60-luvulta. Apina on 70-luvulta. Ja jo aiemminhan oli jutunaiheena nuo 60-luvun nukenvaunut, sekä niissä olevat nalle ja koira.

Tuo nukke onkin ihan ensimmäinen nukkeni ja sen olin saanut kummeiltani. Nukke on jo silmäpuoli ja nuken pintaan on tarttunut väriä jostakin. Nukessa on ollut joku äänitoimintokin, koska selässä näkyy siihen viittaava "pyörylä".  Tukkamalli tuo mieleen 50-luvun.  On mahdollista sekin, että nukke on valmistettu sillä vuosikymmenellä. Kun otin nuken esiin varastosta, se oli ilman vaatteita ja nuo nyt nuken päällä olevat vaatteet, olivat nallen yllä.  Vaatteet ovat alunperin nukelta, joka minulla ja siskollani oli 70-luvulla. Siihen aikaan nukeilla oli muuten usein keskiruskea tukka.

Tällä 70-luvun apinalla oli sininen kaverikin aikanaan. Sisko nimittäin sai samana vuonna joululahjaksi sinisen apinan. Nämä oli joskus silloisen asuntomme, vaatimattoman mökin, eteiskomerossa säilytyksessä. Kerran oli joku hiiri syönyt minun apinaltani kasvot... Tulin komerosta itkien, kun näin mitä sille oli tapahtunut. Äiti pelasti apinan, sillä hän teki sille kokonaan uudet kasvot! En tiedä mistä hän löysikin noin sopivaa kangasta ja todella hyvin onnistunut oli kasvojen ompelutyötkin. Nyt tältä puuttuvat silmät enkä enää muista varmasti, saatiinko tälle laitettua sen hiirionnettomuuden jälkeen vielä ne alkuperäiset silmät.

Kaikki nämä ovat jo aika kärsineen näköisiä.  Ovat olleet vuosikymmenten saatossa monenlaisissa tiloissa säilytykssessä. Nukkea voisi  halutessaan säilyttää vielä sisälläkin ja vaunuthan olivatkin sisällä (täynnä lasten roinaa), mutta näitä muita en sisällä viitsisi säilyttää, koska ovat jo homeenhajuisia. Apinan naamassa näkyy selvästi homepilkkua. Ovat siis nykyisin varastossa suljetussa pussissa, joka ei tietenkään näiden "hyvinvointia" edistä. Jos joskus päättäisin hävittää nämä, en varmaankaan raskisi ihan roskiin heittää... vaan, polttaisin ne.

Aitoa lähipalvelua: Kirjastoauto

Täällä ei mikään muu ole lähellä, paitsi postilaatikko... Eli ei siis kävellen mennä kauppaan eikä mihinkään muuallekaan, ellei sitten ison tien varteen linja-autolle. Josta muuten seuraava huomio: Isäntä kulki taannoin linja-autolla (vajaat 30 km) ja kuljettaja totesi, että häntä "hävettää ottaa matkasta niin paljon..."  Samalla rahalla nuorimies pääsi länsirannikon reissulta takaisinpäin, välin Tampere-Joensuu! Matkojen hinnoittelusysteemit ovat juuri muuttuneet siten, että esim. Lieksan ja Joensuun väli maksaa entistä enemmän ja alennuksia ei saa entiseen malliin. Suosi siinä sitten julkista liikennettä kun vuoroja on muutenkin vähän ja kalliit hinnat vähentävät kulkijoita entisestään. No, nyt eksyin aiheesta. Kirjastoautostahan minun piti kirjoittaa:

Siellä se Lieksan kirjastoauto, Hilippa nimeltään, seisoi.

Yksi palvelu sentään ulottuu tänne korpeenkin ja se on suorastaan ihmeellistä nykyaikana. Mekin päästään kävellen johonkin paikkaan:)

Nuorimmat lähti siis kirjastoasialle. Pyysivät minuakin mukaan, mutta en ensin aikonut mennä, koska isommat puolestaan oli kohta lähtemässä Joensuuta kohti (eli sinne linja-autolle kävelemään). No, päätin sitten kumminkin lähteä ja nuoriso tuli minun kanssani samaa matkaa. Postilaatikolla tiemme erkanivat, he ison tien suuntaan ja minä toisaalle.

Siellähän se kirjastoauto, nimeltään Hilippa, seisoi naapurin postilaatikon kohdalla. Lieksa sai uuden kirjastoauton joitakin aikoja sitten. Naapuri oli jo poistumassa autosta, kun minä sinne saavuin.  Muita ei autossa sitten ollutkaan kuin meidän tytöt. He olivat jo lainanneet kirjoja sekä lehtiä.  Heille auto onkin entuudestaan tuttu, koska se käy koulun pihalla ja oppilaiden kuuluu myös käydä siellä. Minä puolestani kysyin kirjastoauton kuljettajalta sitä, mitä etsin: itselleni käsityölehtiä ja isännälle sotakirjoja.  Niitä saatiin ja painava olikin kassi kotiin kantaa.

Kysyin myös lupaa saada ottaa muutama kuva blogiin ja senhän sitten sainkin:)

Kuvassa näkyvä musta, kirjakuvioinen kassi, on ollut meidän vakituinen"kirjastokassimme".  Ja pöydällä näkyy osa lainaamistamme kirjoista ja lehdistä.
...

11.8.  klo 20.00/lisäys juttuun: Liioliin kommentista  sain idean laittaa linkin hänen mainitsemaansa kirjastoautojen kauneuskilpailu -juttuun.  Siellä komeilee Lieksan Hilippakin:)

Ei ole aamut kaksoissiskoja keskenään...

Tänä aamuna huomasin ulkona näyttävän sumuiselta ja minulle tuli kovin kiire ulos. Hätäisesti haukkasin leipää ja join parit kahvit  ja vaatteet niskaan. Ei puhettakaan, että olisin tietsikkaa ruvennut availemaan. Pelkäsin nimittäin, että aurinko ehtii hävittää sumun, ennenkuin ehdin sinne.... Ei kuitenkaan olisi tarvinnut hosua, sillä ehdin kuljeskella metsässä kameran kanssa oikein hyvin. Mitään täysosumia kamerassa tuskin on; en ole vielä katsonut tarkemmmin ja kamerakin olisi syytä laittaa lataukseen.

Mutta sitten siihen eilisaamuun... joka oli ihan erilainen. Heräsin aivan turhan aikaisin ja olin niin väsähtänyt koko päivän. Kuljeskelin koko toimettoman päiväni* siinä vanhassa kesämekossa, joka minulla on ollut yöpaitana... En siis "pukenut" varsinaisesti päivävaatteita lainkaan... mutta silti päivän vaatetukseni oli sellainen, että olisin voinut mennä sillä vaikkapa ruokakauppaan.  (*En laittanut edes ruokaa, mutta onneksi meillä on muitakin, jotka saavat sapuskaa pöytään. Illalla olin sitten jo vähän virkistynyt:)

Yleensä maanantaina meillä onkin kauppareissupäivä. Vaan ei tänään. Autonkorjaaja kielsi kaikki muut ajot, paitsi aivan pakolliset, joten ostimme loppuviikosta sen verran sapuskoita, ettei nyt heti ole tarvis mennä. Joskus puolenviikon paikkeilla tulee autoon joku osa, joka voi saada sen kuntoon. Varmaa se ei ole, mutta olisi kyllä tosi hienoa, jos se saataisiinkin ajokuntoiseksi. Muussa tapauksessa ei ole tietoa, kuinka sitten nämä kulkemisasiat hoituvat. Tyttären ajo-opetushommatkin on vain "inssiä vaille".  "Kirjalliset" on jo suoritettu.

Rotkon pohjalla

Kävimme taannoin isännän kanssa rotkon pohjalla.

Kaiken vihreyden keskellä loisti tämä keltainen kivana väriläiskänä.

Ja tämä sieni oli halunnut vähän erilaisen kasvualustan,

 kuin kuivemmalla kasvavat lajitoverinsa. 

Tämä näkymä rotkon pohjalla kiehtoi minua kovin. Yritin saada kuviin sitä tunnelmaa,  joka

 paikanpäällä vallitsi.

Ja sitten ollaankin jo takaisin ylhäällä kallioilla.

Toivottavasti nautit tästä matkasta:)

Ainakaan sulle ei tullut hiki, 

kuten meille, 

kun kiipesimme rotkon pohjalta takaisin ylös...