Katse valoa kohti

En tiedä kuinka teidän on, mutta itse huomaan, että yhäkin kaipaan pöydälle aamuisin sitä palavaa kynttilää. On jotakin mihin silmänsä kiinnittää sen ympärillä olevan pimeän sijasta. Jotenkin minusta nimittäin tuntuu, että vaikka siinä keittiön pöydän yllä on tietenkin se valo, niin pimeys ympärillä on jotenkin kokoon puristava, kuin ahdistavat seinät. Ajatukset helposti kääntyy aivan sisäänpäin ja mietteet helposti synkistyvät. Ihan pienestä ajatuksenkipinästä voi mennä mietteet vallan synkille urille. Monesti sitä saa ihan tietoisesti yrittää kääntää niitä ajatuksia synkistelyn puolelta pois. Yleensä otan esiin jonkin hartauskirjan. Siinä saattaa olla jokin rohkaiseva jae, joka kääntää ajatukset valoisammille urille. Tänä aamuna se oli tällainen:

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, 

ja enemmänkin:

  hänet on herätetty kuolleista, 

hän istuu Jumalan oikealla puolella 

ja rukoilee meidän puolestamme!"

Room. 8:34 (1992 käännös)

---

Kuvassa pöydällä oleva kulho on Muurlan, nimeltään Tähti.  Lapsuuskotini peruja. Siinä paloi tänään loppuun kynttilä, jonka toinen nuoremmista neitokaisista oli joskus koulussa tehnyt. Kirja taustalla ei ole minun hartauskirjani, vaan Anni Polvan Maija panee tuulemaan vuodelta 1969. Nuorimmaisen jäljiltä keittiön pöydällä.

Voi ei! Kirjasta kuvan otettuani tajusin, että sekoitin paikan, josta neitokainen oli ollut lukemassa.... 

---

Ja laitetaan nyt vielä tämäkin, kun vaatteita tykkään ajatella: Päivän asuna Pitkä ruskea hame ja neuleviitta. Näissä olen viihtynyt jo muutaman päivän.

Vanha Sorja-kaava - oli vähällä joutua roskiin

Olin Joensuussa yhdellä tunnetulla kirppiksellä. Kaivelin muovikorissa olevia kaavoja. Niitä oli paljon. Yht'äkkiä käsiini tuli sieltä kaavapakettien välistä kiinnostavan näköinen, tavallista vanhempi kaava. (Oli siellä muutama muukin vanha).

Minun esiin vetämäni paketti oli vain kovin ohut. Rupesin heti epäilemään, etteivät kaikki osat ole tallella ja tutkin asiaa. Oikeassa olinkin, sillä mekosta oli vain yksi ainoa kaavan osa paketissa, eli helma. Sitten keksin, että tutkinpa korin koko sisällön, sillä joskus olen nähnyt irrallisia osia siinä. Ja kas, sieltähän löytyi irrallisia, ryppyisiä osia, jotka olivat samannäköistä paperia, kuin löytämässäni kaavapaketissa. Menin kassalle ja siellä selitin mikä on ongelma; kuuluvatko kaavat pakettiin. Niitä sitten siinä kassalla yhdessä myyjän kanssa tutkittiin ja todettiin, että löytämäni osat eivät tähän pakettiin kuuluneet, koska tähän kaavaan ei kuulunut erikseen leikattavia hihoja. Sanoin sitten, että en kaavaa otakaan, kun eivät kaikki osat ole tallella. Mitäpä teki myyjä? Hänpä rempseästi otti iralliset osat pöydältä hyppysiinsä, samalla rypistäen ne, ja heitti roskakoriin. Samoin hän nappasi kaavapaketin ja teki sille samoin. Minä silmät pyöreinä katselin ja kysäisin vähän kauhistuneena jokseenkin näin, että "Et kai sää heitä niitä roskiin?" Ja niinhän hän teki. Sitä en todellakaan halunnut, joten kiireesti ilmoitin sittenkin ostavani sen kaavan. Hän noukki sen takaisin pöydälle ja hinnaksi määräsi 0,30 euroa. Mutta sinne roskiin jäi jostakin kaavasta sitten yläosat: hihakappale, etu- ja takakappaleet ja jokin vyötärölle kuuluva osa. Harmitti sitten autolle mennessä, etten vaatinut niitäkin sieltä vielä esiin otettavaksi.

Tässä kaavassa on tuo yläosa aika yksinkertainen, koska ei niitä erikseen leikattuja hihojakaan ole. Toivon, että voisin joskus kehitellä tähän itse sen yläosan kaavatkin ja tehdä mekon tämän mallin mukaan, kun muuten ompeluohjeet kuitenkin olivat paketissa tallella.

Mitä tästä opin?  Tutki itseksesi, ovatko osat tallella, äläkä ainakaan vie irrallisia osia kassalle! Eivät kaikki välitä tämmöisistä, vaikka vanhoja ovatkin. Eikä kirppiksillä kaiketi ole kellään aikaa paneutua tutkimaan tuommoisia yksityiskohtia, että jos jokin osa on irrallaan, niin etsittäisiin sille mahdollisesti oikea paikka. Itseäni vain jäi harmittamaan, sillä voihan olla, että nyt joku harmittelee jostain kaavapaketista puuttuvia osia.

Onko tuo kaava 50-lukua?

Jäkäläistä

En tiedä teistä, mutta omasta mielestäni tuntui jotenkin virkistävältä  vaihteeksi katsella tällaisia  lokakuussa otettuja jäkäläkuvia.... 

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;
vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,
hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa."

Valitusvirret 3:31-32

Sinne meni...

Noin kirjoitin tänään yhdelle muistikirjani sivulle otsikoksi. No, mikä sitten meni? Vanhin neito

puoleksi vuodeksi muille maille... Aamulla lähti junalla Joensuusta Helsinkiin klo 5.15 ja näihin aikoihin  pitäisi olla matkansa määränpäässä; Ranskan Toursissa. Koko päivän on saanut matkustaa. Minä ja isäntä ei osattu tänään ruveta mihinkään.

Minulla "soi" jossain vaiheessa päässä eräs laulunpätkä:  "...Joku kertoi hänen nousseen koneeseen, toinen junaan taas astuneen... mulle sama on kuitenkin, pois on..."

Neitosen pitkän matkan mahdollisti opiskelupaikkansa järjestämä opiskelijavaihto. Nyt sitten vain odotamme viestiä, että on päässyt ihan majapaikkaansa asti ja  saisi vihdoin levätäkin matkastaan.

Kuvat ovat neidon ottamia hänen aiemmalta reissultaan, kun oli kolme viikkoa Saksassa viime keväänä. Sekin reissu oli opiskelijavaihtoa.

Jos sinulla on rukouspyyntö...

Jos sinulla olisi joku asia, jonka puolesta haluaisit toisen ihmisen rukoilevan, mutta et tiedä kenelle sen esittäisit, niin tässä olisi sitä varten pari linkkiä. Näihin voit kirjoittaa rukouspyyntösi ja niiden puolesta rukoillaan.

Tämä ensimmäinen on Suomen Raamattuopiston sivulla. Sinne kirjoitetut pyynnöt eivät tule muiden näkyviin. Sivulta näet, miten rukouspyyntöjen kanssa toimitaan.

https://sro.fi/rukouspyynto

Tämä toinen on Seurakuntalainen -sivustolla. Siellä kirjoitetut rukouspyynnöt tulevat näkyviin, tarkoituksella, että lukijatkin niiden puolesta rukoilevat. Joskus saattaa kestää jonkin aikaa, ennenkuin se oma pyyntö on näkyvissä.

https://www.seurakuntalainen.fi/jata-esirukouspyynto/

Käytä molemmissa jotain nimimerkkiä, jos kirjoitat rukouspyynnön.

Ja muistathan, että vaikka pyyntöäsi ei kukaan näkisi, tai kuulisi, Jumala näkeee ja kuulee. Vaikka se olisi vain pelkkä huokaus...

Jollakin tavoin rohkaisevia

Tässä ihan muutama päivä sitten oli Seurakuntalaisen juttuina kaksikin sellaista, jotka minusta tuntuivat jotenkin rohkaisevilta. En osaa oikein edes selittää sitä, mutta ehkä se oli sitä, että nämä naiset kertoivat elämästään sillä tavoin, että toivat esiin senkin, mikä oli ollut, ja on, vaikeaa.

Tiina Karlsson on 42-vuotias. 

Seurakuntalainen.fi/"Luottamus myös valinta"

Pirkko Böhm-Sallamo on 70-kymppinen.

Seurakuntalainen.fi/"Nuorena olin hyvin arka"

Hyvää viikonloppua sinulle!

Ruokarukous edelleen mahdollinen/Opetushalituksen ohjeet/Uusi Tie -verkkolehti

"Opetushallituksen ohjeet: Ruokarukous edelleen mahdollinen päiväkodeissa | Uusi Tie -verkkolehti: Opetushallitus julkaisi 12. tammikuuta ohjeet uskonnollisten tilaisuuksien ja uskonnollista ainesta sisältävien juhlien järjestämisestä varhaiskasvatuksessa."

"...ohjeistus lähtee positiivisen uskonnonvapauden näkökulmasta, jossa ketään ei saa pakottaa uskonnonharjoittamiseen, mutta tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta, toteaa Sari Essayah."

Jäin vain itse miettimään, että millainen on ohjeistus kouluille sitten?  Joissakin kouluissa  yhteinen ruokarukous on ollut kiellettyä ja sen tilalla on jokin loru. Hiljaa mielessään voi kuitenkin silloinkin rukoilla...

Arkipuuhia: Leipää ja pyyhkeitä

Yksi neitokainen esitti muutama päivä sitten, että tekisin leipää. Hän sai ajatuksen jostain kaupan leivästä. Se kuulemma toi hänen mieleensä leivän, jota olin joskus tehnyt. Eilen sitten toteutin sen toiveen. Keitin aamulla kaurapuuroa niin ison satsin, että sitä jäi leipäänkin laitettavaksi. Laitoin taikinaan kaurapuuron lisäksi myös vähän ruisjauhoja vehnäjauhojen seuraksi. Ihan leivän näköinenhän siitä tuli:) Eikä maussa ja koostumuksessakaan ollut nyt valittamista.

Tein kaksi leipää. Toisen paistoin vähän myöhemmin, että koulusta tulevatkin saivat lämmintä leipää.


Toinen eilispäivän puuha oli yhden pyyhekankaan ompelu. Olin sen Kontista joskus ostanut. Se on samanlaista, kuin äitini 60-luvulla tekemien pyyhkeiden kangas. Tässä "uudessa" kankaassa oli vain reunan hulpio leveämpi. Arvoitukseksi jäi, onko tämäkin kangas silti niin vanhaa. Niitä oli silloin siellä Kontissa muutamia paloja myynnissä.

Päädyin tekemään palasta kolme tavallista pienempää pyyhettä. Jälkeenpäin on tietysti harmittanut, että olisi sittenkin pitänyt tehdä kaksi isompaa.  Ja jos olisin tehnyt niin, olisin varmaan harmitellut, että kolme pientä olisi pitänyt tehdä...  Niinhän se usein menee.

Koska äiti oli aikoinaan, neiti-ihmisenä vielä, nimikoinut pyyhkeensä, halusin minäkin
nimikirjaimeni tekeleisiini. Yhteen jo tein, muut kaksi vielä odottavat kirjaimia.

60-luvun pyyhkeessä "SH" , äitini nimikirjaimet neitinä olleessaan.

Ensin aioin piirtää jotkut hienot kirjaimet, mutta sitten ompelinkin tuosta vain kankaalle suoraan...

Rouvashenkilön nimikirjaimet: "TN" vuonna 2018

Äidin pyyheitä on jäljellä viisi. Yhdessä on jäljellä sydänkuvioidusta nauhasta tehty lenkki. Omiin tekemiini tein lenkin siten, että leikkasin vanhan lakanakankaan palasesta, hulpioreunasta, suikaleen ja sen käänteet ompelin punavalkoisella monipistosiksakilla.

Äiti käytti noita omia pyyhkeitään aikanaan leivinliinoinakin ja siinä tarkoituksessa ne minullakin välillä ovat olleet. Olen vähän vältellyt niiden muuta käyttöä, eikä se vaikeaa ole ollutkaan, sillä vain yhdessähän oli se lenkki tallella...:)

Nyt kaikki keittiöpyyhkeet ovat kylppärissä pyykkitelineillä; kuivina, mutta ryppyisinä. Eilen pyykkäsin kaikki.

Harmaan talvipäivän seisaus...

Lumen, jään ja pakkasen vallassa kaikki.

Tätä elokuvaa odotan katseltavaksi: "15:17 to Paris"

Siihen menee kylläkin vielä jonkin verran aikaa, sillä elokuvan ensi-ilta Yhdysvalloissa on 9.2. ja ei ole tietoa, milloin se meillä nähdään.

Elokuvan on ohjannut Clint Eastwood, 87-vuotias jo muuten! Tuo hänen ohjaamansa elokuva perustuu tositapahtumiin ja elokuvan kolme päähenkilöäkin esittävät elokuvassa itse itseään. Kolmesta kaveruksesta tuli sankareita, koska he estivät terroriteon junassa, pelastaen näin 500 ihmisen hengen.

Katso tästä lisää: Seurakuntalaisen juttu: Elokuva poikkeuksellisesta junamatkasta Pariisiin.

Jäädään odottelemaan:)

Myssy päässä

Valmistui sitten yksi myssykin. Pallovirkkauksella tehty, kuten olen pari aiemminkin tehnyt samalla tavoin. Värityksen tähän myssyyn, ja ehkä koko tällaisten myssyjen idea, taisi minulla lähteä eräästä romaanista muutamia vuosia sitten. Kalastaja ja kartanon neito oli kirjan nimi. Siinä jossain kohtaa selostettiin kalastajan myssyn ulkonäköä ja joku tämäntyyppinen mielikuva siitä minulle tuli.

Tekele on tummansinistä Nalle-lankaa. Valkoinen osuus voi olla jotain muutakin villalankaa, sillä se oli pyöreäksi kerittynä jo. Ensin aioin tehdä tähän tupsun samoista langoista sinivalkoisena vain, mutta muutin suunnitelmaa. Muistin minulla olevan valmiita tupsuja, joita joskus kirpparilta ostin. Punainen sopi mielestäni tähän ja tupsu on sopivan kevyt. Nyt  se ei paina myssyä alas, eikä autossa istuessakaan ole iso mötikkä takaraivolla. Tosin keväämmällähän tämä vasta ajankohtainen käyttöön oikein on.

Valkoinen raita reunassa tuntui kivalta idealta silloin, kun koko myssyn piti olla sinivalkoinen. Nyt tuo raita vähän häiritsee minua, varsinkin suoraan edestä katsoessa se tuntuu häiritsevältä rinkulalta kasvojen ympärillä.  Onkin mahdollista, että vielä muutan myssyä niin, että siitä tulee tupsua lukuunottamatta kokonaan sininen. Jää nähtäväksi, kuinka tätä tulee käytettyä.

Ja tässä vähän lisäväriä punaisen huivin muodossa. Olen sen joskus mieheni siskolta saanut. Tämän jutun pusero on käsinommellen  80-luvun kaavalla tehty,  kun sellaisen päähänpiston sähkökatkon aikaan sain, että piti ompelu silloin alkaa. Hame on kansallispuvun hame.

Vaatepiirroksia: Harmaa villatakki ja musta neulepuku

Villatakki "Helenin" tapaan sai alkunsa,  kun "Kaikenkarvaisia ystäviä" katselimme tyttöjen kanssa. Siinä Herriotin vaimolla, Helenillä, oli tuontapainen, harmaa villatakki. En muista millainen oli tällä kertaa hameensa, mutta ainakin joskus hänellä on ollut jokin ruutuhame.

Villatakki "Helenin" tyyliin

Neuletakissa oli jonkinlainen hillitty kuvioneule, mutta en tuijottanut sitä niin tarkkaan, että olisin nähnyt oliko se jotain hentoa palmikkoa vai jotain muuta. Napit vaikuttivat päällystetyiltä ja niitä oli paljon. Ja rinnuksissa oli kivana yksityiskohtana tuollaiset taskuläpät.

Minulla olisi harmaata lankaa ja sopivansorttinen ohjekin, että pääsisi alkuun...

Kerran rupesin muka huivia virkkaamaan nuorimman pyynnöstä, mutta työ näytti liian tönköltä tarkoitukseensa. Kun se oli sylissäni, rupesin näkemään kaitaleen sopivana johonkin aivan muuhun ja siitä ideasta syntyi allaoleva kuva. Rannekkeet olisivat helposti toteutettavat, mutta kiinnostava kyllä tuo isokin projekti. Joka varmaankin jääkin ihan  vain kuvan asteelle.

"Idea rannekkeisiin ja vyötärön liehukkeen kautta koko pukuun, tuli aloitetusta tummanharmaasta huivista."

Musta virkattu neulepuku ja rannekkeet

Kuvan vasempaan laitaan olin neulepuvun virkkuusuunnasta kirjoittanut: "Puku muodostuu siis pystyraitaiseksi" Eli se pitäisi virkata sivusta sivuun.

Rannekkeisiin hahmottelin ohjettakin: "Novitan Pirta-lanka. Koukku 5,5. Aloitus 30 ketjua, joista 2 kj menee kääntymiseen. 28  kj:llä jatketaan ja tehdään pylväitä tarvittava kerrosmäärä käsivarren ympäri."  "Aloitusreuna" on sivussa.

Mukavaa, leppoisaa, rauhallista tai virkistävää viikonloppua itsekullekin!

Mitä nyt kukin sitten kaipaakin:)