torstai 27. marraskuuta 2014

Lankaa, puuta ja paperia

Eräs neiti tuli eilen kotiin salaperäinen muovipussi kourassa. Pussista paljastui keskeneräinen käsityö. Heillä oli ollut koulussa toimintapäivä ja olivat saaneet tehdäkseen tuollaisen korin johon kieputellaan lankaa. Korin kehikko on valmis muovikehikko, johon lanka on helppo kieputella. Neiti jatkoi keskeneräistä työtään kotona ja saikin sen pian valmiiksi. Sitten hän mietti, että mitä siinä säilyttäisi. Ehdotin siihen laitettavaksi heidän pikkuruisia lankakeriään ja se ehdotus kelpasi.

Tuo taustan kirjasekamelska tuli eilen järjestettyä...

Vanhin neitokainen on tullut taitavaksi veistämään puuta. Tässä muutama hänen veistämänsä eläin. Siinä tarvitaan taitoa ja sorminäppäryyttä, että tuollaisia saa tehtyä! Nämä on todellakin pieniä. Tuo kilpikonna on noin puolen peukalon pituinen.



                           


 Hänellä on huoneessaan nykyisin myös höyläpenkki. Siinä on kaksi puristinpaikkaa ja joskus molemmat paikat ovat käytössä, koska pikkusiskot monesti haluavat tehdä jotain samaa kuin isosisko. Eivät kylläkään puukkoa saa käyttää, mutta isosiskon kaivertimia lainaavat joskus.  En tiedä ollaanko sitä saatu vaikutteita elokuvista... sillä elokuvassa Lumen aarteet, eräs poika veistää puusta juuri elämiä ja Heidissä siellä isoisän mökisssä on höyläpenkki... Kummatkin yllämainitut elokuvat  ovat meillä suosikkeja. Se tunnelma niissä kiehtoo.

Tässä on arkku, jollaisia mieheni isä aikanaan osti meille. Ne ovat puunvärisiä. Sitten iski idea. Olin katsellut Anttilan kuvastossa sellaista neuletakkia, jossa oli sellaiset "amerikan" raidat ja tähdet. En muista enää oliko sitä maalaamista jo muutenkin suunniteltu, mutta siitä saatiin idea tämän arkun maalaamiseen ja isäntä sitten toteutti sen. Tämä annettiin nuorellemiehelle synttärilahjaksi silloin kun hän muutti omilleen.


Ja tässä se paperiosuus: Uudet versiot siitä Toscana-aiheesta. Vasemmalla neitokaisen vanhempi versio päällimmäisenä ja sen alla uudempi. Hän ehti myös maalata kolme kukkasta käyttäen mallina kasvikirjaa. Siinä ajassa minä sain tuon oikealla näkyvän kuvan aikaiseksi. Se tuskin on yhtään  parempi, kuin se pari päivää sitten pois heittämäni.


 Tämä saa nyt jäädä ja vähän harmittaa kun heitin sen aiemman pois, sillä olisi ollut kiva verrata niitä nyt. Silloin mulla oli tietysti odotukset suuremmat ja nyt taas ei voinut kovin hohdokasta odottaakaan, joten nyt tuo kelpasi:)


4 kommenttia:

  1. Vau, on kyllä taitavaa jälkikasvua! Puunveistoa olisi ihana itsekin kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tyttöjä hymyilytti kun luin nuo kehut, kiitos:) Minustakin olisi kiva osata tehdä tuollaisia veistojuttuja, mutta minä en kyllä osaa sitä ollenkaan. Ehkä pitäisi yrittää opetella joskus. Vaikka kesäaikaan ulkosalla.

    VastaaPoista
  3. Aivan hurmaavia töitä. Oliko hänellä teknisettyöt yläkoulussa vaiko ihan itsekseen opiskellut vuolemisen? Onkoha mitään kädentaitoa vaativaa mitä teillä ei osattaisi? Eipä taida olla.

    VastaaPoista
  4. Ei muuten teknisiä töitä koulussa paitsi se pakollinen osuus. Ihan kotona on tuota opetellut. Minä juuri tänään taas totesin, etten osaa villasukkaa kunnolla parsia. Olenkin keksinyt uuden tavan: virkkaan pyörylän ja ompelen sen sukan pohjaan. Kyllähän se vähän siellä tuntuu, mutta on kyllä paremman näköinen ja kestävämpi kuin minun parsimus. Parsimasientä ei ole, mutta tuskin siitä siltikään hyvä tulis vaikka sekin olis. Helpottais kyllä sitä hommaa muuten. Neitokaselta tilasin sellaisen sienen, mutta se vaatinee inspiksen ruveta sellaista tekemään.

    VastaaPoista