lauantai 8. marraskuuta 2014

Sifonkipusero ja farkkuhame

Ostin kirpparilta joskus palan sifonkia. Pitkään se oli minulla säilytyksessä, kun en tiennyt mitä siitä tekisin. Vanha ompelukonekin krenasi, niin ettei sillä olisi voinut ajatellakaan ompelevansa tuollaista kangasta. Sai olla tyytyväinen jos sillä sai jotain tukevampaa ommeltua. Pala oli kyllä puserontekoon sopiva, mutta sopivaa mallia oli vaikea keksiä. Vihdoin löysin Suuri Käsityö -lehdestä sopivan mallin. Ja kun uusi ompelukonekin ilmestyi käyttöön, niin pääsin ompelemaan. Pusero onnistui ihan kivasti. Vyö ei kuulunut malliin, mutta minusta se kaipasi sitä. Arkikäytössä tämä ei kyllä ole kätevä tuon liehukkeen takia. Se olisi ohjeen mukaan kuulunut  ommella kiinni keskeltä ja niinhän minä en tehnyt. Ainahan pitää vähän säveltää... Liehuke oli minusta kauniimpi vapaasti liehuvana,  mutta nyt se sitten päätyy helposti roikkumaan vaikkapa lavuaariin...

Kuva viime kevättalven lumilta

Hame puolestaan on ollut oikea lempihameeni. Isäntä osti sen tosi kauan (ehkä noin 10 v.) sitten Ellokselta. Jos nyt laittaisi samanlaisen uuden hameen tuon nykyisen kanssa vierekkäin, niitä ei tuntisi samaksi ihan heti. Alunperin hame oli melko tumma. Se oli myös takaa lyhyempi. Erikoinen leikkaus, joka näytti typerältä takin kanssa, kun takin alta edestä näkyi hame, mutta takaa ei. Sinne piti siis jossain vaiheessa saada lisää pituutta ja sitähän sai kun silppusi kangasta jostain kirpparihameesta. Hame on kokenut monta muutakin muodonmuutosta. Aluksi siinä oli  vetoketju edessä, nyt takana. Siinä oli vyötärönauha, jonka sitten poistin ja laitoin vain kuminauhan vyötärölle. Tuo ylläoleva kuva on ajalta ennen viimeisimpiä virityksiä. Hame oli nimittäin jo melkein puhki kulunut ja  mietin mitä sille teen?


 Päädyin korjaamaan. Laitoin valtavat paikat eteen ja taakse ja jälleen kerran vyötärönauhan. Siitä tulikin ihan hauskan näköinen. Varsinkin takaa.



Harmi vain kun se on nyt hieman turhan pieni.  Välillä minä kavennan jonkin hameen vyötäröä, joskus taas päästän jonkun kavennuksen auki tai laitan  hameen jäähylle joksikin aikaa, kuten tämä on nyt.

4 kommenttia:

  1. Niin kauniin hennon sininen kevätperhonen. :)

    VastaaPoista
  2. Perhonen tosiaan... :) Tykkään kyllä tuosta puserosta itsekin. Metsätyttö

    VastaaPoista
  3. Oi, kyllä osaat tehdä niin paljon kaunista...!
    /Leena-serkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on minulle sellaista mielenvirkistystä kun ylipäätään saa jotain aikaiseksi. Jotain sellaista minkä tekemiseen ei ole pakkoa. Joskus tosin joku pakollinen aikaansaannoskin voi tuntua hyvältä, kun en noin ylipäätään ole mikään energinen tyyppi. Aina välillä isännän kanssa toteamme, että miten vähän sitä päivässä mitään saa aikaan.

      Poista