tiistai 14. huhtikuuta 2015

Keväisiä kelejä

Meillä keväiset kelit ovat kuraisia kelejä ja juoksevaa vettä tiellä. Sitä samaahan se paljolti muuallakin on, mutta täällä sulaa lumet ärsyttävän hitaasti. Tänä aamuna näytti tältä:

Jääpala kuin lasia. Neito ehti sitä pitää näpeissään juuri sen verran,
 että saatiin kuva ja sitten taksi jo tulikin.

Tiet melkein kuin perunapeltoa.

Jokakeväinen juttu. Vesi juoksee tien yli ja sen vuoksi meidän mukulat on
yleensä viimeisten joukossa kesäkenkien käyttäjinä. Loiki  nyt tuosta kuivin jaloin.
 Tässä se on vielä kuivemman näköinen, koska on osittain jäistä.

Tuolta sitä riittää vielä jonkinaikaa lisää sulamisvesiä juoksemaan tielle.

No vähitellen se alkaa lumi jäädä häviölle.

Ylläolevat kuvat olivat otoksia postilaatikolta kotiinpäin. Alla vielä pari kuvaa kallioilta.



Eilen kun tultiin kaupasta ja käännyttiin isolta tieltä pienemmälle, soi radiossa Samuli Edelmanin laulamana: "On täynnä vettä virtasi...".  No, meille tuli siitä tietysti mieleen täysinäiset ojat.

4 kommenttia:

  1. Aivan kuin mun lapsuudessa. Minäkin oli monta viikoa kumisaappaissa keväisin. Alitalontiellä vettä meni paristakohtaa yli ja usein tie vielä sortui lätäkön kohdasta, aina ei saappaanvarsi riittänyt yli kahlaukseen. Alitalontie ja Riuttantie näyttivät juuri tuolta. Riuttantie kun oli vielä aika savine, märkänä erittäin liukas ja kurainen. Pienikin sade teki siinä hankalan keli ja pitkinä puta jaksoina kova kuin petoni, mutta pölysi valtavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä oon lohduttanut ipanoita kertomalla, että niin se mummukin on kertonut, että aina he olivat lapsena viimeisiä kumisaappaissa, koska heilläkin meni vesi yli tien. Joskus olivat jotain laudanpätkää vieneet, että sitten paremmin pääsi yli. Hauska puoli muksuista kyllä on kuraisissa teissä se "ihana" kuralöllö, johon voi saappaansa upottaa. Itseasiassa mäkin tein niin muutama päivä sitten... Olikin niin syvät löllöt, että jalka upposi siihen ihan nilkankin yli.

      Poista
  2. Kyllä se kevät ja kesää tulevat vielä sinnekin! Minun sekä nykyisen mieheni juuret ovat sieltä itä-suomesta. Miehen Nurmeksesta ja minun Joensuun läheltä Kiihtelysvaarasta :) Tuosta alemmasta postauksesta tuli mieleeni, että jos haluat lukea mun uskoontulostani, valitse oikealta kohta usko ja siitä vähän alaspäin, niin on postaukseni taivas-asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, sillä mieheni äiti oli Nurmeksesta myös ja isänsä Polvijärveltä. Sulle on sitten tuttua ainakin jollain tavalla nämä alueet. Myöhemmin mieheni vanhemmat asuivat Kouvolassa. Omien vanhempieni juuret ovat Hämeessä; äiti Luopioisista ja isä Vesilahdesta, eli siellä Tampereen liepeillä. He taas asuivat myöhemmin Porin lähellä Pomarkussa, jossa minäkin suuren osan elämästäni vietin. Ja nyt katsonkin sen sinun juttusi:)

      Poista