Kävelin kallioilla ja mietin, miksi se on niin rauhoittava paikka. Tajusin, ettei se vaadi minulta mitään! Omassa pihassa on kaikenlaista joka suorastaan huutaa tulla tehdyksi. Samoin on sisällä. Jopa siinä osassa metsää, jossa on hakkuutähteitä odottamassa "metsä siistiksi" - päivää. Mutta noilla kallioilla ei tarvitse tehdä mitään - siellä ei saa tehdä mitään, koska paikka on suojelun alla. Siispä siellä on vapaus ajatella mitä mieleen tulee.
Mutta sielläkin voi olla tarpeen kääntää katse pois naapurin alueesta, joka on nyt ruma äskettäinhakattuine alueineen. Kunhan käännän katseeni siitä, ehkä jopa selkäni sille, niin silmieni edessä ovat Luojan työt. Niissä silmä lepää. Ja mieli.
(kirjoitin tämän tekstin muistikirjaani viime vuonna, pääsiäissunnuntaina 20.4.2014) Siellä kallioilla eilenkin kävin kävelemässä. Täällä on yhä lunta niin paljon, että voisi hiihtää halutessaan... Toisin paikoin, kuten aurinkoisilla rinteillä, on jo kivasti maa näkyvissä. Kuvat ovatkin vanhempaa satoa.
Kalliolla on hyvä levähtää, vain olla kuunnella, katsella, haistella ja tuntea turvallisuuden.
VastaaPoistaNäin on. Siellä voi rauhoittua.
Poista