Minulla oli mopo

Itseasiassa niitä oli kaksikin. Olin 13-vuotias kun isä opetti minut ajamaan. Siitä touhusta en muista yhtikäs mitään, mutta sen on täytynyt tapahtua sillä isän Jupiterilla. Tästä näet jutun: Isä ja   mopo (klikkaa tästä) . Löysinkin vanhasta päiväkirjastani merkinnän 20.5.1977: "Illalla isä tuli kotiin ja mä opettelin ajaan sen mopoa. Mä ajoinkin sillä vähän matkaa ihan yksin, meidän portilta Rossin suulin työ ja takaisin."  Seuraava mopomerkintä, noin puolentoista vuoden päästä onkin seuraavanlainen: "28.10.78: ...Siitä on jo muutama päivä kun pollarit pysäs mun ku mä ajoin isän mopoo ku mä hain sen Vallin pihasta sen  takia ne mun pysäs ku siinä ei ollu valot päällä. Täytänhän mä onneksi pian 15 vuotta."  Vuonna 1979 ihmettelin kuinka pojat uskaltaa ajaa talvella mopoa liiraillen kahta puolta tietä...

Minulle isä osti jostain oman kulkupelin. Se oli mopoksi oudon näköinen, käytetty, sininen Crescent. Siitä teki kumman näköisen se, että bensatankkia ei näkynyt missään. Se oli piilotettu putkimaisen rungon sisään ja tankin korkin sai esiin kun käänsi satulan ylös. Nämä käytetyt mopot olivat yhtenään rikki jollain tavalla. Isäkin osasi niille jotain tehdä, mutta yleensä ne silloin vietiin saman tien varrella sijaitsevaan korjaamoon. Kiilholmantien alkupäässä oli Koivusen kauppa ja sen piharakennuksessa oli kyseinen korjaamo.

Kuvassa paras ystäväni päryyttelee sillä. Kauheat savut näkyy tulevan, ei ehkä ollut ajopeli ihan  kunnossa tuolloinkaan.

Kun sitten tienasin kenkätehtaalla rahaa, saatoin ostaa uuden mopon.Päiväkirjastani luin se tapahtuneen syyskuussa 1979. Tästä en nyt ole aivan varma, mutta mielikuvani on, että mopon hinta olisi ollut jotain 3000 mk:n luokkaa. Ostopaikka tuo yllämainittu kauppa, jossa myytiin polkupyöriä, mopoja, yms. Se ei siis ollut mikään ruokakauppa. Uusi mopo oli metallinhohtosininen Tunturi Super sport. En ollut aiemmin ajanut sellaista mopoa ja minun piti siis pikku harjoituslenkki tehdä siinä kaupan ympäristössä, että opin vekottimen hallinnan. Sitä ei poljettukaan käyntiin samalla tavalla kuin entisiä mopoja, polkupyörän tapaan pyöräyttämällä.  Siinä oli vipu, jota polkaistiin ja vaihteetkin olivat jalkavivulla toimivat, kun ne vanhoissa mopoissa olivat käsikahvasta pyöräytettävät. Aikaa on kulunut niin paljon, etten enää osaisi niitä käyttääkään...

Kuvassa näkyy ystäväni kodin pihan upeat kukkivat omenapuut. Näkyy myös mopon omituisen näköinen pakoputki. Siinä oli tuollaisia hyvin kapeita kohtia välillä. Isä nimitti tuonaikaisten mopojen melko ylhäällä olevia pakoputkia "liepeenpolttajiksi". Minulla on päälläni koulussa tehty riihipaita. Mukavasti mopolla ajeli niin ystäväni luokse, kauppareissulle ja töihin. Kesällä tuuli kivasti vilvoitti ja saattoi ajaa tukka liehuen. Silloin ei vielä käytetty kypärää. Kylmällä säällä oli ajaessa melkoinen viima. Silloin ymmärsi, miksi motoristeilla on se ajopukunsa. Se on ihan välttämättömyys. 

Tässä olen ruokakauppaan lähdössä. Kuvassa mukana äidin keinonahkainen kauppakassi.  Takkini on mustaa sileää samettia ja siinä oli hieman motoristihenkeä, sillä siinä oli kivoja vetoketjutaskuja. Siksi siitä tykkäsinkin, vaikka se oli minulle hiukan turhan väljä.  Erään serkun vanha takki se oli.  Jalassa sammarit ja ilmeisesti paikallisen kenkätehtaan pehmikset, joita minunkin käsieni kautta kulki erinäisiä pareja.

Asuimme kerrostalon uusimmassa osassa ja siinä pääsi maantasalta pyörävarastoon. Asuimme toisessa kerroksessa tuon oven kohdalla. Matto on siis alapuolellamme asuvan naapurin.  Mulla on muuten nyt hyvin samantapaiset talvikengät käytössä. Vintagea ovat nekin mielestäni.  Ostin ne joskus Kontista.

Jossain vaiheessa ystäväni osti vaihdepyörän, sinisen. Minunkin rupesi tekemään sellaista mieli. Olin jo hieman kyllästynyt mopon huoltamiseen ja ravaamiseen huoltoasemalla (Union). Jos ei muuta, niin tankkia sai ainakin käydä täytättämässä. Siihen aikaan sellaista ei tarvinnut itse tehdä, sillä aina kun joku tuli autonsa tai moponsa kanssa tankkaamaan, sisältä riensi mies tekemään sen. Lopulta minä sitten ostin sen vaihdepyörän. Se oli oranssi ja luulen, että ostin sen osuuskaupasta.

Kuvassa mainittujen polkupyörien lisäksi, ystäväni ja siskoni. Siniset kassit on kenkätehtaalta saadut mainoskassit, jotka olivat meillä myös kauppakasseina. Toinen pikkuneitokaisista sai muuten viime kesänä tuttavilta täsmälleen samanlaisen, puna-vaaleansiniraitaisen vintage-hameen,  kuin siskollani on tuossa kuvassa.

Isä ei ymmärtänyt  polkupyörähankintaani. Ja eihän se kovin järkevä siinä vaiheessa ollutkaan, sillä ajokortinhan hankin heti kun se oli mahdollista. Isän kanssa käytiin sitten Porista ostamassa auto. Mopo jäi käytöstä ja koska sisko ei ollut siitä kiinnostunut, myin sen paikallisen taksiautoilijan pojalle. Sai varmasti hyvän mopon.

Niin lähtemättömän vaikutuken se lyhyt mopoaika minuun teki, että aina kun  näen nuorison ajelevan kaupungilla mopoillaan; tai tarkemmin sanottuna skoottereillaan, mieleeni tulee oma mopoaikani.  Silloin olisi tuntunut oudolta ajatus, että skoottereista tulee joskus nuorison suosikkeja.

Tämä juttu on ollut minulla luonnoksena jo jonkin aikaa. Sen julkaiseminen sopinee oikein hyvin tänään, kun olisi isäni syntymäpäivä. Hänen syntymästään tulee tänään kuluneeksi 85 vuotta.