Olipa sitten myrskyä ja sähkökatko

Perjantai-iltana lähdimme tyttöjen kanssa seurakunnan Mix-iltaan. Emme olleet vielä puolivälissä matkaa, kun oli autojono pysähdyksissä. Edessä oli kaatunut puu. Jo mietin, olisiko parasta kääntyä takaisin, ja olisin kenties sen tehnytkin, mutta oli jo auto tulossa taaksemmekin. Pian kuitenkin joku veti sen kaatuneen puun henkilöautollaan sivuun ja matka jatkui. Siinä matkan jatkumista odotellessa saimme kuulla kotoa, että oli jo ollut pieni sähkökatko.

Kun sitten palailimme kotiinpäin, oli jo pimeä. Ajoin hitaasti, sillä satoi enkä muutenkaan uskalla pimeässä ajaa kovaa. Nyt sai vielä pitää mielessään, että tiellä saattoi olla vaikka niitä kaatuneita puita. No, jossain kohtaa rupesi sitten edessäpäin näkymään sinisiä hälytysvaloja ja keltaisia hätävilkkuja. Siinä lähistöllä joku ihminen käveli tien toista reunaa taskulampun kanssa pimeässä. Minä ajoin tien sivuun, niiden autojen taakse, joissa ne hätävilkut olivat päällä. Edessäpäin oli jotain meneillään ja joku tulollaan oleva auto seisoi odottamassa. Kohta se sinisin vilkuin varustettu lähti Joensuun suuntaan ja liikenne rupesi kulkemaan. Mekin siitä sitten uskaltauduimme liikkeelle.

Muutamissa kohdin oli tiellä kovasti puunroskaa ja tien sivussa kaatuneita puita. Kotipihaan saavuttuamme oli meillä täysi pimeys. Isäntä tuli taskulampun kanssa ottamaan meitä vastaan ja sanoi, että sähköt olivat jälleen katkenneet noin puoli tuntia aiemmin. Hän oli ehtinyt keittää kahvit sitä ennen ja se oli onneksi vielä lämmintä.

Siitä alkoi sähkötön aika. Meillä se tietää sitä, että loppuu vedentulo, koska pummpu ei toimi. Vettä saa vain sen aikaa, kuinka sitä putkissa on jäljellä.  Meillä oli varauduttu ottamalla pulloihin  vettä, niin juomavedeksi, kuin vähän muuhunkin. Sitä vain ei tiedä kuinka pitkäksi aikaa sen on riitettävä, joten sitä elää aivan säästöliekillä. Kun sähköt menee, ensin sitä ravaa levottomana ja odottaa sähköjen paluuta pian. Kun aikaa kuluu, kaikki toiminta hidastuu ja enimmän aikaa on vain paikoillaan... ettei tarvi käyttää paljon vettä, ei ruokaa eikä vessaa. Ruoat pilaantuu ja kämppä viilenee.  Ja kun pimeä laskeutuu, on kyllä tunnelmavalot, mutta eipä niistä silloin paljon nauti.

Eilen  kävimme vähän ajelemassa ja  tyttären asunnolla käytiin juomassa päivän kahvit. Matkalla näkyi useissa kohdin myrskyn kaatamia puita. Iltapäivällä teimme kävelykierroksen omassa metsässämme ja on sielläkin useita myrskyn kaatamia.

Tänään aamuyöstä sähköt palasivat. Ja mulla on yhä ylimääräisiä villakerroksia yllä.