perjantai 19. helmikuuta 2016

Avattu "lahjapaketti"

"Paketti" oli ollut minulla koko ajan, mutta nyt vasta - vuosikymmenten jälkeen - löysin sen... Vähän rähjääntyneenä, mutta kuitenkin. Toisen ihmisen piti minulle sanoa, että sellainen hyvä minulla on... Olin päinvastoin luullut olevani puutteellinen siinä kyseisessä asiassa.


Olin eilenaamulla ja tänään - kuten monena aamuna sitä ennenkin - synkällä mielellä. Satuinpa sitten lukemaan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa (J. Vähäsarja)  raamatunjakeen Jes. 40:29, jossa Jumala lupaa "virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa".  Sitä lukiessani toivoin, että itsekin saisin jotain virvoitusta...

Ja tänään sitä sainkin. Kuulin iloisen asian, joka on ollut kohdallani totta ennenkin, mutta en ollut vain käsittänyt sitä. Koin sen kuin saaduksi lahjaksi ja se toi iloa tähän päivääni. Tiedän, että muut huolenaiheet peittävät sen ilon ennenpitkää, kuin pilvet sinisen taivaan, mutta tänään iloitsen tästä.

Jäinpä siinä myös miettimään, kuinka erilaisia lahjoja me kukin olemme saaneetkaan. Yhdellä on yksi hyvä - ja toisella toinen... Kun vain huomaisimme ne!

---

Ja mitä muuta sitten kuuluu... Alkuviikosta ostin kirppikseltä muutamalla eurolla matonkudetta. Toinen pussi oli poppanakudetta ja toinen jotain lakanoista leikattua kait. Olin myös itse kotoana leikannut ipanoitten paidoista leveähköä kudetta ja virkannut sen mihin ne riittivät, eli ei pitkällekään. Odotellaan nyt siihen tekeleeseen lisää "rönttöpaitoja" leikattavaksi. Jatkoin sitten toisen maton virkkuuta sillä poppanakuteella. Se olisi ollut kivaa, enkä olisi malttanut lopettaa hommaa... Olisi kannattanut lopettaa ajoissa. Nyt on sitten käsi siitä touhusta kipeä. Eipä virkata muutamaan päivään.

6 kommenttia:

  1. Minä olen nyt pitkillä puikoilla neulonut nailonkudetta, se on kanssa koukuttavaa ja sitten meinaa kädet kipeytyä, kun ei malta lopettaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa sun yksi mattoprojekti, vaikkakin ihan erilainen, ja serkkuni puheet matonvirkkuista saivat varmaan minutkin tähän hommaan:) Se on kivaa touhua. Mullakin ne poppanakuteet oli mukavasti eri värisiä, niin oli kiva pyrkiä saamaan aina yksi väriraita valmiiksi. Mutta nyt tosiaan, saa nähdä koska voi taas tehdä sitä.

      Poista
  2. Minä kanssa ostin ontelokudetta joulun aikaan ja tein pyöreän maton tyttärelle. Luulin tosiaan saavani sen nopeasti. Toisin kävi käsi väsyi vääntämiseen aika pian ja olkapää särki yöllä. Poikain matot on tekemättä, valitettavasti myös into puuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin yhä käsi hiukan kipeä. Aamulla sitä ei juuri havaitse, mutta iltaa kohti enemmän. Yritän olla rasittamatta sitä, että pääsisi paranemaan. Eilen tuumin niistä mattotouhuista, että pitäisköhän kiikuttaa ne kirpparille, jonkun toisen jatkettavaksi...

      Poista
  3. Kauniisti kirjoitit "paketista", minulla tuli ihan tippa linssiin <3 Iloa loppuviikkoosi <3

    VastaaPoista