Ystävyys on joskus mutkikasta

Olen tässä sivusta seurannut pienten tyttöjen ystävyyssuhteiden kiemuroita. Usein ollaan ihan sovussa, mutta seuraavassa hetkessä ystävyys voikin olla katkolla, mitä erilaisimmista syistä. Joskus esimerkiksi siitä syystä, että osa porukasta haluaa leikkiä jotain tiettyä leikkiä, toiset taas haluavat laskea mäkeä. Kun yhteisymmärrystä ei synny, joku sanoo: "Meidän ystävyys on sitten poikki!"  No, toinen vastaa: "Selvä", ja toimii oman halunsa mukaan... Samana päivänä oli taas ystävyyden langat onneksi uudelleen solmittu.

Joskus tulee epäsopua kun ei ymmärretä oikein toisen tarkoitusperiä. Nähdään toisen tekemiset vain ärsyttämishaluna ja taas syntyy meteli. Tänä ystävänpäivänä (2015) sain aihetta hiukan muistutella neitokaisia, ettei toinen aina välttämättä tarkoita ärsyttää. Ja toinen osapuoli voisi, huomatessaan toisen ärsyyntyneen, sanoa: "Anteeksi, ei ollut tarkoitus ärsyttää."  Oli aihetta muistuttaa mieliin  myös sekin vanha sananlasku: "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan." Yritin sanoa, että yrittäisivät miettiä asioita siltä kannalta, että mikä toisesta tuntuu kivalta. Mitä haluasi itselleen tehtävän, niin samoin voisi tehdä toiselle. Jos kohtelee toista hyvin, saa luultavimmin itsekin hyvää kohtelua osakseen. Pätee tietysti muuhunkin kuin ystävyyteen. 

(Kirjoitin tämän tekstin vuosi sitten ystävänpäivän aikoihin. Silloin se jäi julkaisematta, mutta aika sopiva se lienee nytkin luettavaksi.


                                                                         

            Ystäviä ei niin
 vain oteta, heidät annetaan! 

   Ollaan kiitollisia heistä,
          joita meillä on!