perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kapinassa kadonneita ja Ameriikkaan menijöitä

Sisällissota, kapina, vapaussota... Mitä nimeä kukin nyt niistä ajoista käyttääkään. Sitten myös paikat Vesilahti... Amerikka... Nämä kaikki ovat sellaisia sanoja, jotka tuovat minulle mieleen ajan noin sata vuotta sitten. Tiedän toisen mummuni veljien olleen punaisten vankileirillä ja samaisen mummun toisten veljien lähteneen Amerikkaan.


Mummuni lapsuudenperhe on oiva esimerkki sen ajan isommista asioista. Kaksi vanhinta poikaa lähti Amerikkaan. Kaksi keskimmäistä lasta (joista toinen oli mummuni) perusti täällä kotimaassa perheen. Kaksi nuorinta poikaa olivat sisällissodan touhuissa mukana punaisten puolella. Toinen heistä tuli vankileirillä ammutuksi ja vankileirillä kuoli toinenkin. Heidän kohtalonsa oli pitkään epäselvä.   Ja sitten näitä sisällissodassa kadonneita, kuten myöskin Amerikkaan menijöitä, julistettiin kuolleeksi vuosikymmeniä myöhemmin... Löysin kerran kirjastosta yhden kirjan, joka käsitteli sisällissodan kohtaloita. Kirjassa oli muutamia esimerkkejä siitä, kun kadonneiden kohtaloita yritettiin selvittää vuosia myöhemmin ja omaisilta vielä tietoja kyseltiin.  Siitä löysin yllättäen mummuni nimen. Hän oli nimittäin joutunut vuosia sisällissodan jälkeen nimismiehen kuulusteltavaksi veljensä kohtaloon liittyen. Hän ei tiennyt veljensä vaiheista katoamisen jälkeen.

Mummuni etualalla toinen oikealta ja isoisäni hänen vieressään.


Amerikkaan menijöistä tiedän sen, että toinen muutti suomalaisen nimensä Victor Kentiksi. Sen ajan nimikäytännöt hankaloittavat tietojen etsintää, sillä se nimi, joka henkilöllä syntyessään oli, ei välttämättä olekaan se, jolla hänet myöhemmin tunntetaan. Nimi otettiin usein ihan talon mukaan. Minäkään en saanut aikanaan mitään kelvollista tietoa esiin näistä mummuni Amerikkaan menneistä veljistä niillä nimillä, joilla he lienevät alunperin olleet. Sama oli vankileirillä olleiden suhteen. Vasta kun sain virkatodistuksesta lukea mitä nimeä toinen oli käyttänyt, alkoi kohtalokin selvitä paremmin. Sotasurmaprojektissa joitakin vuosia sitten kerättiin tietoa sodissa kuolleista. Toisen vankileirillä olleen löysin helposti sillä uudella nimellä tiedostoista. Toinen oli vähän epäselvempi tapaus, mutta luulen onnistuneeni siinäkin, kun oletin hänen käyttäneen samanlaista sukunimeä kuin veljensäkin ja paikkakuntahan oli tiedossani.

Olin vuosituhannen vaihteessa todella kiinnostunut sukuselvityksistä yms. Silloin tilasin muutamia virkatodistuksia kalliilla hinnalla kirkkoherranvirastoista. Lisääkin olisin tarvinnut, mutta tilaamatta jäivät. Tavallaan nämä asiat kiinnostavat edelleenkin, mutta ovat kuitenkin painuneet johonkin vähän pinnan alle, kuten niin moni muukin aiemmin kiinnostanut asia.

Mutta olisi kyllä kiehtovaa tietää, onko jossain "rapakon takana" kyseistä sukua. Toisella sinnne menneellä mummuni veljellä ainakin oli perhe. Sodassa kuoli kai joku poika ainakin. Tuon yllämainitun "Victor Kentin" kanssa tätini oli kuulemma jossain vaiheessa ollut kirjeenvaihdossa, mutta ei niistäkän tiedoista ole enää mitään tallessa. Taitaa jäädä vain mielikuvitusta kiehtomaan nämä arvoitukselliset seikat. Sitä saattaa olla ihmisillä sellaisiakin sukulaisia, joista ei olla lainkaan koskaan kuultukaan.



Tässäkin yllä eräs kuva, jonka henkilöiden nimistä en ole tietoinen. Samalta suvulta peräisin kuin ylempänäkin ollut kuva, joten isäni sukulaisia lienevät.  Arvailen vain onko siinä kenties mummuni tai tätejäni. Ulkonäöstä ja kuvauspaikasta sitä yrittää jotain päätellä, mutta muuta varmaa ei ole kuin epävarma.

---

Minulla on  ollut tämä juttu puolivalmiina tekeleenä jo jonkin aikaa. Olin jo melkein unohtanutkin sen, mutta kun tänä aamuna ystäväni kanssa viestittelimme menneitten aikojen asioita, niin tuli siinä Amerikkaan menijätkin esiin. Ja niinpä muistin tehdä tämänkin jutun valmiiksi, joka sai alkusysäyksensä jo Mikkelin jalkäväkimuseossa käydessämme.

8 kommenttia:

  1. Nuo on olleet surullisia aikoja...kansalaissota..veli veljeä vastaan :( Mullakin on sukulaisia, joita en tunne, vaikka ovat "lähi-sukulaisia" johtuen vanhempieni erosta ja esim. isän uusista lapsista, eli mulla on veli- ja siskopuoli ainakin jossain. Itseasiassa tuon siskopuolen olen tavannut yhden kerran ja olimme kirjeenvaihdossa, sitten kirjeet yht äkkiä loppuivat ja isältäni kuulin myöhemmin, että siskopuolella olisi ollut joku vakavampi sairaus...en tiedä onko hän elossa vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kansalaissodan ajat saattaa vieläkin kuohuttaa mieliä. Sitten kun tuli uusi sota-aika niin se varmaan melkoisesti yhdisti kansakuntaa, kun kaikkia tarvittiin yhteisiin ponnistuksiin. Äidilläni oli joitakin serkkuja joista kuuli vasta aikuisena, ei kovin montaa vuotta sitten. Ja joku tuntematon serkku minullakin kuulemma on. Olisi kiva ollut edes nimiä näistä tietää. Minä en kyllä ole tavannut kaikkia niitä nimeltä tiedettyjäkään isän puolelta, kun ovat reilusti minua vanhempaa ikäpolvea ja asuimme niin etäällä heistä.

      Poista
  2. Kyllä ne kiinnostavat vanhat sukulaiset. Me ei kanssa tiedätä äitini isoisän asioista amerikassa oliko perhettä vai ei. Hänen veljellään oli poika ja siitä on muuttotieto äitinsä kanssa. Sen jälkeen kaikki tieto loppuu, ei koulua, ei asepalvelusta, ei kuolin aikaan tai hautapaikkaa. Joku oli arvellut kuolleen lapsena, mutta silti pitäis hautapaikka löytyä ja yhtä mystisesti katosi hänen äitinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä todella mielenkiintoista saada tietoa näistä. Jos se tiedonsaanti kotimaassakaan ei ole ihan helppoa, niin vielä hankalampaa jostain rapakon takaa. Kyllähän sitä tietysti sieltäkin saa, jos tietää oikeat osoitteet tiedonhakuun ja on rahaa maksaa tiedoista, koska useinhan niitä ei ilmaiseksi kuitenkaan saa. Joku Suomi-Amerikka -seura voisi olla hyödyllinen. Jotain sellaista lehteä olen joskus kirjastossa katsellut.

      Poista
  3. Eivät ole olleet helppoja aikoja nuo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin ovat aika jännityksessä saaneet ihmiset koko ajan elää...

      Poista
  4. Meilläkin on suvussa niitä, jotka lähtivät Amerikkaan ja myös niitä, jotka olivat kansalaissodassa mukana. Niistä ajoista alkaa jo olla niin pitkä aika, ettei ne asiat enää tule puheeksi. Kansalaissodasta tehdyt uutiset kyllä välillä ihmetyttävät ja järkyttävät. Niin kuin nyt se uutinen Hennalan tapahtumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä Hennalan uutista en halunnut edes lukea, vaikka nämä asiat yleensä kiinnostavat. Isäntä siitä vähän minulle kertoi ja otsikon näin, mutta pistin sen äkkiä pois näkyvistäni juuri siksi, että se olisi taatusti jäänyt mieleeni ikäviä tekemään. Niistä tosiaan on niin pitkä aika, ettei kohta ole keltä mitään kysellä. Ja silloin kun heitä oli, jotka omakohtaisesti olisivat niistä ajoista voineet puhua, niin he mieluummin olivat vaiti niistä. Minä en esimerkiksi tiedä, miten ne asiat ovat äitini sukua koskettaneet. Eivät äidin vanhemmat olleet niistä puhuneet hänelle ja lienevätkö heidänkään vanhempansa niistä puhuneet, vaikka äidin isovanhemmat juuri olisivat sitä sukupolvea, joka ne koko aikuisina.

      Poista