Kun olin lapsi, äidilläni oli tallessa oma lapsuudenaikainen muistovihkonsa ja kiiltokuvat siinä. Ja mulla kai kiiltokuvien kiilto silmissä niitä katsellessa, sillä minä sitten nyhdin kiiltokuvia irti siitä ja käytin omiin vihkoihini,... joita minulla oli kaksi. En tiedä miten se niin saattoikin mennä. Mahtoikohan äiti minulle lupaa kuvien otttamiseen antaa tai jos antoi, niin sääli kai sitten meitä, jos meillä oli vähän kiiltokuvia. Sen muistan, että saimme niitä sitten hänen ostamanaan kylläkin jossain vaiheessa. Mutta se äidin vihko oli joka tapauksessa mennyttä siinä touhussa. Mutta kun omaa vihkoani katselen, tunnistan ne äidin kiiltokuvat, koska "nerokkaasti" olin merkinnyt ne kuulakärkikynällä tekemilläni pyörylöillä... Arvostin siis niitä jo silloin kai tavallista enemmän:)
Tuo enkelinkuva oli yksi komeimmista. Se on tuossa melkolailla oikessa koossaan. Olinpa sitten koululaisena hieman ikävästi yllättynyt kun eräs luokkakaveri, ei mitenkään ystäviini kuuluva, oli kirjoittanut sen viereen (rajasin sen kuvasta pois) seuraavan vähemmän ihastuttavan sepustuksen: "Tuulalle! Tuula pieni pesusieni istuu puussa tutti suussa pottu päässä järki jäässä." Tuntuu ihan pottuilulta... Se oli vuodelta 1973. En edelleenkään tykkää...
Allaoleva kukkakori on myös äidin vihosta.
Ja aivan erityisesti tykkään tästä susi ja Punahilkka -kiiltokuvasta. Se satuhan oli lapsuudessa suosikkini ja sitä eräs setäni, Paavo, isäni veli, minulle kertoili, kun asuimme Lempäälässä.
Tämä enkelimallihan on sitten myöhemminkin ollut hyvin suosittu. Minä ja siskonikin saimme kiiltokuva-arkkeja, joissa oli tällaisia enkeleitä kolmen värisenä.
Nämä olivat kaikki tosiaankin äidin vihosta kotoisin. Ja oli näitä äidin peruja vihoissani tallella vielä jokunen muukin, onneksi! Jospa saisin joskus toistekin aikaiseksi tehdä juttua kiiltokuvavihoista, niin voisin laittaaa muutamia muistovärssyjäkin näkyviin tuon edellä olevan kuvan tapaan.
Todella kauniita kiiltokuvia. Minullakin on noita vielä tallessa. Hyvä idea että noista kiiltokuvista ja värssyistä voisi tehdä joskus postauksen.
VastaaPoistaOlisi kiva, jos tälläisia muistovihkoja yhä harrastettaisiin. Voisivathan vaikka nyt aikuiset naiset ottaa tavan uudelleen käyttöön. Yritän saada noista omista vihoistani juttua vielä aikaiseksi.
PoistaArvokkaita muistoja. Minäkin odotan postausta kiiltokuvista ja värssyistä.
VastaaPoistaOnneksi on noita kiiltokuvia ainakin tallessa. Olisi kyllä kiva, jos olisi niitä värssyjäkin vielä ollut. On kuitenkin omat vihkoni ja vielä muutama muiden sukulaisten myöskin. Yritän saada sitä juttua aikaiseksi jonain päivänä.
PoistaVanhat kiiltokuvat ovat ihania ja värssykirjat yms. muistot.
VastaaPoistaNiin on. Ja jos haluaa vaikkapa ihan keräillä vanhoja kiiltokuvia, niin niillä saattaa olla jo jonkin verran hintaakin.
PoistaMinullakin on yksi edesmenneen Äitini kiiltokuva tallessa....omieni lisäksi ja tietysti omat muistokirjat..:)
VastaaPoistaOn kiva kun sellaisia aarteita on tallessa. Niillä on iso tunnearvo ja muutenkin niiden arvo vain kasvaa aikojen saatossa, kun sellaista uutta ei enää tule.
PoistaVanhat kiiltokuvat ja "muistokirjat" ovat kyllä ihania. Joskus teinkin postauksen äidin vanhasta "muistokirjasta", joka minulla on. Omakin on, mutta ajan saatossa varsin kärsineen näköinen, sivuja on lähtenyt ja olen tainnut antaa lasten sillä leikkiä, kun on sen näköinen...
VastaaPoistaMulla on kanssa omani melko kärsineen näköisiä, toisesta myös sivuja ruvennut irtoilemaan. Ja senkin vuoksi ne ei siistin näköisiä ole, kun silloin aikanaan niitä kiiltokuvia vaihdeltiin ja irroteltiin niistä vihoistakin.
PoistaKiiltokuvat ovat ihania,minulla oli myös kiiltokuvia lapsuudessa,
VastaaPoistamyös muistokirjat ovat ihania,minulla on myös yksi muistokirja,
olen saanut lahjaksi yhdeltä sukulaiselta.
Ne on mukavia muistoja. Vähän harmi, että tuo kiiltokuva- ja muistokirjatapa ei ole enää käytössä. Milloinkahan lienee loppunut. 70-luvulla oli vielä hyvinkin voimissaan.
PoistaIhania nuo vanhat kiiltokuvat! Jotenkin niissä on vielä enemmän tunnelmaa kuin oman lapsuuden kiiltokuvissa. Itsekin aion edelleen tehdä sen postauksen vanhasta muistovihostani joskus. Ikävä sävy kyllä siinä luokkakaverisi sepustuksessa... :(
VastaaPoistaNuo vanhat onkin ihanimpia! Onhan niitä sitten tietty uusintapainoksia tai muuten samantyylisiäkin olemassa, mutta kyllä minunkin vihoissani on sellaisia, mitkä ei nyt mitenkään tunnelmallisia ole, vaikkakin ehkä hauskoja kumminkin; kuten vaikkapa jotkut vihanneksista tehdyt kiiltokuvat. Ei tosiaan ollut kiva löytää komeimman kiiltokuvan kohdalta moista tekstiä kuin se yksi oli.
PoistaNuo kiiltokuvat ovat mukavia muistoja noin kierrätettyinäkin! Mihinköhän olen itse laittanut oman muistokirjani ja tädiltä perimäni kiiltokuvat? Toivottavasti jossakin yläkaapin takaseinustalla tallessa!
VastaaPoistaNiin ovatkin. Jospa ne sinunkin kiiltokuvakirjasi siellä hyvässä tallessa ovat.
Poista