Sekin vähän niinkuin "sattumankaupalla". Puusta haaveilin pienen yksinkertaisen ristin tekeväni, mutta kankaaseen päädyin... Kun kävin eilen aamupäivällä ulkona, niin siinä kulkeissani kokosin tien varresta vähän tarviketta. Niistä sitten rupesin ensin värkkäämään ja löytämistäni ohuista koivunoksista kieputin piikkikruunun näköisen kiepin. Sitten piti se risti tehdä, mutta siitä ei tullut mitään. Oli huono se löytämäni oksa ja siitä murtui osia. Kävinpä sitten kangassilppujakin jossain vaiheessa katsomassa ja löysin sinisen kangaspalan, josta lapset oli harmillisesti jotain monesta sivusta leikanneet, joten se ei enää ollut hyvä neliönmuotoinen. Otin sen silti ja leikkasin pyöreäksi. Löysin siihen vähän pitsinauhaa reunaankin.
Tähän sitten ristin kirjailin ja koska se oli noin sinivalkoinen, niin pitihän vielä lakanakankaasta pieni liuska kirjailla nurjalle, että: Suomi 100 v.
Meillä oli lapsuudessani kotona pääsiäisen aikaan aina pieni puinen risti esillä ja se tulee aina pääsiäisenä mieleeni. Vielä haluaisin kyllä sen puisenkin toteuttaa.
No, sitten... taisi olla kiirastorstaina, etsin arkuistani pääsiäisliinoja. Sieltä satuinkin löytämään taannoin ostamani ja jo unohtamanikin kangaspalat, joista jo ostaessani olin ajatellut, että pääsiäiseksi jotain teen. Yksi niistä oli pitkä ja kapea pala, kuin kaitaliinaksi sopiva. Siinä piti vain pitkät sivut ommella ja se oli valmis.
Sitten oli kaksi keltaista pyyheliinan kokoista palaa, joissa oli päät ompelematta. Ne kun ompelin, niin oli pyyhkeet vain ripustuslenkkiä vailla.Olinpa ottanut taannoin talteen kaksi keltaista nauhanpätkää jotka sopivat ripustuslenkiksi juuri näihin. Nuo pikku nauhat oli äskettäin sellaisissa leivoslaatikon näköisissä hauskoissa rasioissa, joissa oli jotkut kakun näköiset, mutta pullaa kuitenkin enemmän muistuttavat syötävät. Nauhat oli laatikoissa kantolenkkinä. Rasiatkin teki mieli säästää, sillä niistäkin olisi saanut vaikka lahjalaatikot, mutta enpä silti tallettanut niitä kumminkaan.
 |
| Nauhoista muoviosat pois ja tuli ripustuslenkit pyyhkeisiin. |
Semmoiset pääsiäisompelut.
Pientä mielenvirkistystä näitten tekeminen:)
Uudet, sileät pyyhkeet... eihän niihin meinannut ensin raskia käsiään edes kuivata...:)
Kivoja askareita sinulla :)
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä!
:) Kiitos, samoin sinulle!
PoistaTuo liinahan on oikein muisto 100-vuotiaasta Suomesta! Ja ihan uudet pääsiäis-pyyhkeetkin :)
VastaaPoistaTuo satavuotisasia tuli tuota tehdessä mieleen niistä väreistä ja tuumin, että olisi hauska jos joskus myöhemmin olisi sellainenkin muisto:) Ja on se nyt kiva ollut käsiään kuivailla ihan uusiin pyyhkeisiin. Onneksi olin ollut sen verran kaukoviisas, että olin pessyt kankaat valmiiksi jo silloin aiemmmin, niin sai heti käyttöön.
PoistaHienot ompelukset:) Ja hyvää pääsiäistä sinne kaikille täältä vähän kauempaa! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoista:) Eilen nuorimmainen sai leggarit... ihan kelvot muuten, paitsi ompelukone ei suostunut tekemään kunnollista siksakkia ja ompelin pelkällä suoralla. No, sehän rupesi heti kohta ratkeilemaan ja neulakin lie ollut huono, koska oli jo ompeleen vieressä muutama reikä tullut... Saa nähdä saako ne vielä korjattua käyttökuntoisiksi.
PoistaHyvää pääsiäisaikaa sinne myös:)
Joskus ajattelen, että mitään ei saisi heittää pois, aina tarvitsee jotakin. Olet kyllä taitava ompelija.
VastaaPoistaMeillä on myös tuota samaa, että kaikki pitäisi säästää ja keksiä niistä jotain. Niinkuin ne tämän jutun leivoslaatikotkin... Mutta senkin olen huomannut meillä, että moni juttu jonka on säästänyt sillä ajatuksella, että tästä saa jotain, vaikka olisi ideakin jo valmiina, niin silti ne kovin usein tahtoo vaan jäädä toteuttamatta ja jäävät turhana nurkkiin pyörimään. Ja sillä minäkin nyt vaan kylmästi pistin ne leivoslaatikot sinne pahvinkeräykseen. Aina joskus käykin sitten niin, että kun on jotain laittanut pois, niin sitten sitä ruvettaisiinkin tarvitsemaan...
Poista