Bloggarin ystäväkirja

Lapsuudessani minulla ei ollut ystäväkirjaa, mutta nytpä nappasin  Sessen blogista idean bloggarin ystäväkirjasta :)  Hänen blogissaan olleet kysymykset tuntuivat sopivan helpoilta vastailtavaksi. Niin - ensinäkemältä... mutta ei noistakaan jokainen ihan helppo ollut.

Nimeni on: Tuula

(Viereisen kuvan näet isokokoisena ja selityksin varustettuna halutessasi tästä: Lelukoira kainalossa)

Jotkut kutsuvat minua: Lapsena sanottiin Tupuksi, kalkkilaivan kapteeniksi, koulussa jotkut pojat peikkotädiksi ja  lautaseläksikin:(  Joskus olen kuullut minua nimitettävän Kultapupuksikin. Tällä hetkellä ei taidakaan olla mikään erityinen nimitys menossa.

Olen syntynyt: Yli 50 vuotta sitten (kamalalta tuntui noin isot numerot, kun se rajapyykki ylittyi, mutta tottuihan noihin) ja syntymäkotikuntani oli Kangasala. Silmiäni olen aukonut ensi kerran Tampereella, jossa kävin syntymässä.

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Ei minusta tullut sirkusnäyttelijää eikä karjanhoitajaa, ei tullut haitarinsoittajaa eikä opettajaa, ei myöskään linja-auton rahastajaa eikä  kampaajaa... Jotka kaikki mainitut olivat  lapsuuteni haaveita. Minusta tuli vain ensiksi  muistiinmerkitty; eli vauvojen äiti...:)
  

Ylläolevat kuvat vauvakirjastani.

Mutta minusta tuli: Kotiäiti. Ja  sitä ennen olin kenkiä tekemässä ja toimistotöissä.

Kolme parasta piirrettä minussa: En tiedä, mitä lie, pitäis kysyy joltakin muulta...

Kaupunki: Kyllä kai se nykyään on Lieksa. Jos isompi kaupunki pitäisi nimetä, niin sitten se olisi  Joensuu ja ennen se olisi ollut ehdottomasti Pori.

Biisi: Kumma kyllä, ei tule nyt mitään mieleen, vaikka muutoin välillä laulut päässä soi.

Juoma: Kahvi. Ja jos ei sitä, niin vesi.

Sarja: Vaikkapa Higway to Heaven (Enkeli maantiellä). Siitä tykkäsin nuorena, kun se tv:stä tuli. Nyt meillä ei ole tv:tä, mutta sarja on meillä dvd:llä (valitettavasti ei kylläkään ole suomenkielinen). Kerroin sarjasta joskus nuorisolle, ja innostuivat tilaamaan sen jostakin.

Kosmetiikkatuote: Shampoo

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe: Luultavasti puuhastelen vaatteiden parissa. Kokeilen sopisiko yhteen tämä vai tuo:)

Viimeisin sisustusostoksesi: Mikähän lie ollut. En juuri sisustusostoksia tee. Kenties se oli kangas, josta tuli pääsiäisliina.

Paras tapa tuhlata 50 e: No, olisiko vaikka käydä koko perheen voimin syömässä jossain.

Ohjenuorani elämässä: Yllättävän vaikee tähän mitään laittaa... Voisinkohan sanoa näin, että olisi hyvä muistaa, että  se Jumalakin on olemasssa - ja hänen mahdollisuutensa!

¤¤¤¤¤¤¤¤

Hmmm... tuntui kivalta lukea toisen, eli Sessen, vastauksia, mutta miten se onkin niin, että omien vastausten lukeminen jotenkin tyhmältä ja  saa miettimään, että pistääkö tätä lainkaan näkyviin... No, laitan nyt kumminkin, kun kerran tämän tein.  Liekö huono itsetunto, joka ne tunnot tekee.